Max Porter: Lanny – toden ja tarun rajalla

Hyvä kirja ei välttämättä ole hyvä lukupiirikirja, mutta Max Porterin Lanny on molempia: hieno kirja ja erinomainen lukupiirissä yhdessä puitavaksi.  Me, kaikkiaan 14 kirsinbookclubilaista keskustelimme toukokuun etälukupiirissämme Lannystä vilkkaasti ja monipuolisesti.

”En tiennyt kirjasta enkä kirjailijasta mitään etukäteen, enkä koskaan lue takakansitekstiä. Avasin Lannyn ja luin kolme riviä ja ihmettelin, mistä kirjassa oikein on kysymys. Dekkarilta se ei ainakaan vaikuttanut. Nopeasti totesin, että teksti on ihanaa, kieli niin elävää, että näin kaiken silmissäni. Isä Suomukka -osuuksien pikkurepliikeissä arvelin menevän jonkinlaisen sivujuonen. Kun Lanny sitten katosi, kaikki oli ahdistavaa ja minulle tuli oikein paha mieli. Pakko oli lukea kirja yhdellä istumalla. IHANA kirja.”

Kaikkien lukupiiriin osallistujien kuvat eivät mahtuneet ruudulle yhtä aikaa. Tässä kuvassa kirjojen kanssa ylhäältä vasemmalta Heli, Maija-Riitta, Päivi, keskirivillä Minna, Varpu ja Kirsi, Alarivissä Pirjon P, Marja ja Raila. Airi kuvaa oikealla alanurkassa.

Tähän Helin keskustelumme avaukseen tiivistyvät muidenkin kokemukset kirjasta. Ne jotka olivat ehtineet tutustua Porterin edelliseen kirjaan Surulla on sulkapeite osasivat odottaa, että aivan perinteisestä kerronnasta ei ole kysymys, mutta useimpia kirja aluksi hämmensi. Jaoimme myös kokemuksen tekstin elävyydestä ja tarinan vetovoimasta. Lopputuloskin oli melkein yhteinen: 12 nosti peukun pystyyn ja kahdella se jäi puoliväliin.

”Kumpi sinusta on kärsivällisempi, ajatus vai toivo?” (Lanny isälleen)

Lanny on noin kuusivuotias poika, äidistä suloinen kullannuppu, mutta isästä outo. Koulussa häntä kiitetään yhteishengen luomisesta ja kielellisestä lahjakkuudesta, naapureiden mielestä hän on seurallinen vintiö tai ”omituisesti lauleleva rauhaton pieni mustalainen”. Pieneksi, viisaaksi ajattelijaksikin häntä voisi kuvata:

Olen miljoona kameraa silloinkin kun nukun, räpsin ja räpsin, joka sekunti jokin kasvaa ja muuttuu. Me olemme pieniä, pöyhkeitä välähdyksiä suuressa, upeassa järjestelmässä.

Perhe on muutama vuosi aikaisemmin muuttanut pieneen kylään Lontoon ulkopuolelle. Isä Robert tekee päivät uraa Lontoossa, äiti Jolie, työtön näyttelijä, kirjoittaa ensimmäistä kirjaansa, raakaa murhatrilleriä. Kolmas tärkeä henkilö Lannyn elämässä on Pete, iäkäs taiteilija, joka alkaa antaa Lannylle taidetunteja.

Ja sitten Lanny katoaa…

Tällaisen ”Isä Suomukan” Pirjo löysi Ypäjän metsästä.
”… vuosisatojen pituiset muistamisen juonteet …

Mutta ennen kuin pääsimme keskustelemaan Lannyn katoamisesta, puhuimme Isä Suomukka -vainaasta. Hän tai se on kirjan muiden tapahtumien rinnalla kulkevan mystinen tason näkökulmahenkilö tai -olio.

Isä Suomukka -vainaa halaa itseään tautisin lehtikuusikäsin, leuka käärmeensylkikuolassa. Häntä naurattaa. Pää kuin delfiinillä ja muuttohaukan siivet! Hänen kirurginvaistonsa heräävät, ja ne tinkivät kylän halkaisemista, hän tahtoo vetää tuon lapsen esiin. Kiskoa ulos. Nuori ja samalla ikivanha, peili ja avain. Eläin joka varoittaa myrskystä, vahtii säätä … Hän kuuntelee poikaa tovin tarkkaillen tämän unentuloajatuksia, hyvänyön sanoja äidille, pojan valvemielen haipumista näkijän uneen. Sitten Isä Suomukka -vainaa lähtee, menee hekotellen matkoihinsa, kilisten ja kalisten eri nahoissaan, illanhämyn suojatakki niskassa, juovuksissa kylästä, tunteentäytenä, mielessä kutkuttavia ajatuksia siitä, miten yksi asia johtaa toiseen, kerran toisensa jälkeen, aina uudestaan, eikä lopusta tietoa.

Googlaten oli selvinnyt, että suomukka on kasvi, joka kasvaa osittain maan alla. Sillä ei ole lehtivihreää, koska se elää täysloisena joidenkin puu- ja pensaslajien juuristossa. Kasvin maanpäälliset osat ovat hennon vaaleanvioletit. Suomessa laji on harvinainen ja rauhoitettu.

Vai olisiko tässä Isä Suomukan kolo?

Kirjan Isä Suomukka -vainaan joku näki maan henkenä, puuna, kylän elämää sata vuotta seuranneena satuolentona. Se tulkittiin myös jonkun kylässä eläneen haamuksi, kyläpäälliköksi, tai kylän yhteiseksi jumaluudeksi, jonka ihmiset ovat muokanneet näköisekseen.

”Ihmiset tulkitsevat jumalan sellaiseksi kuin eri tilanteisiin haluavat.”
”Isä Suomukka oli kylän omatunto ja historia. Hän kantoi itsessään kaikkia kylän eri puolia, sekä keskinäistä auttavuutta että epäluuloa muukalaisia ja muualta muuttaneita kohtaan.”

Jonkinlainen mystinen metsän henki Isä Suomukka siis on ja vertautuu eri maiden kansantarustoissa esiintyviin maahisiin, joiden on uskottu vievän lapsia ja joilla on ollut oma tehtävänsä, kun lapsia on opetettu varomaan vaaraa.

Kirjassa Isä Suomukka kerää itseensä kaiken rojun ja jätteen ja kuulee maan alta kyläläisten puheet, joiden katkelmat on tekstissä erotettu typografisesti ja ladottu polveileviksi ja mutkitteleviksi riveiksi. Näennäisen irrallisista lauseista alkaa hahmottua kylän elämä ja kyläläisten ajatukset. Lannyn äänikirjaversiossa nämä Isä Suomukan kuulemat puheen pätkät on toteutettu eri lukijaäänin. Erinomainen ratkaisu, joka sai meidät kilvan kiittämään äänikirjaa parhaaksi ja toimivimmaksi äänikirjaksi. Hyväksi oli havaittu myös tapa kuunnella äänikirjaa ja samalla seurata tekstiä kirjasta.

Marjan Penakin haluaa tutustua Lannyyn.
”Hehän ovat vasta äskettäin tulleita.”

Kylä on perienglantilainen, mutta samalla se voisi olla mikä tahansa pieni tai isompikin paikkakunta, myös Suomessa. Kylään muuttaneita, kuten Lannyn perhettä, tarkkaillaan eikä heitä helpolla hyväksytä joukkoon. Epäluuloisesti suhtaudutaan myös taiteilija Peteen, jota kyläläiset kutsuvat Hullu-Peteksi. Kun pieni poika katoaa, kylän avoimet ja piilotetut ennakkoluulot pääsevät valloilleen. Jokainen luulee tietävänsä, kuka ja miksi on syyllinen.

Lanny on pieni kirja, vähän yli 200 sivua, mutta sen väljästi taitetuille sivuille mahtuu paljon kokoaan enemmän. Se on kirja ystävyydestä, rakkaudesta, hyväksymisestä, luovuudesta ja niiden vastakohdista, ennakkoluuloista, kateudesta, mielikuvituksettomuudesta. Kirja jakautuu kolmeen osaan, ja ensimmäisessä tapahtumia pohjustetaan Lannyn vanhempien ja Peten näkökulmasta. Kylän elämä tulee tutuksi heidän ja Isä Suomukan kautta. Toisessa osassa kadonneen pojan etsintä ja erilaiset teoriat syyllisestä nostavat pintaan kylän ennakkoluulot, julkisuuden kipeyden, syyllisyydentunteet ja raivon. Äänessä ovat vuorollaan eri henkilöt, mutta kirjailija jättää lukijan pääteltäväksi, keitä he ovat. Kirjan kolmas osa on taas omanlaisensa, mystinen ja monitulkintainen.

Max Porter on 38-vuotias ja asuu Bathissa. Rivien välistä -podcastissa hän kertoo lukevansa ja keräävänsä eri maiden kansantaruja.

Max Porterin piti tulla vieraaksi tämän vuoden Helsinki Litiin. Olimme valinneet Lannyn toukokuun lukupiirikirjaksi kuvitellen, että useampi meistä olisi ollut kuuntelemassa häntä lukupiiriä edeltävänä viikonloppuna Helsinki Litissä. Peruuntuneen Suomen vierailun sijaan WSOY:n suomennetun kaunokirjallisuuden kustantaja Leena Balme haastatteli Max Porteria Rivien välistä -podcastissa.

Podcastissa kirjailija kertoo, miten hän karsi ja editoi tekstiä, sillä halusi jättää lukijalle mahdollisuuden ajatella itse. Koska kirjailija ei selitä kaikkea vaan jättää niin paljon lukijan itse pääteltäväksi, myös lukukokemus ja tarinan tulkinta eroavat lukijasta ja hänen kokemastaan riippuen. Juuri siksi Lanny olikin niin hieno lukupiirikirjana. Lukukokemuksiamme ja eri tulkintoja vertaillessamme saimme jokainen myös enemmän irti teoksesta.

Lannyn äänikirjaversio sai meiltä täydet pisteet.
”Lanny on kuin … itse valo…”

Mutta mikä sitten oli Lannyn, luontoa, puita ja eläimiä rakastavan pienen pojan tehtävä tarinassa?
”Lannyn tehtävä oli tuoda esiin ihmisen luova puoli, mahtava luomisvoima, jonka muut ovat jo menettäneet.”
”Lannystä tuli vanhempiensa erilaisuuden symboli.”
”Lanny toimi kylän peilinä, hän näytti miten kylä suhtautuu erilaisuuteen.”
”Mutta oliko Lanny todellinen vai oliko hän enkeli?”

Lukekaa tämä hieno kirja ja tarttukaa kirjailijan ojentamaan mahdollisuuteen ajatella itse ja tehdä oma tulkintanne kirjasta.

Me kiitämme kirjan suomentajaa Irmeli Ruuskaa hienosta suomennoksesta, vielä kerran äänikirjaversiota paneutuvasta toteutuksesta ja WSOY:tä kirjoista, jotka lukupiirimme sai. Toisiamme kiitämme hyvästä ja mieleen jääneestä keskustelusta, joka toimi hienosti myös etäyhteyksin.

Kiitos jutun kuvista Maija-Riitta, Pirjo, Marja ja Päivi.

  • Max Porter: Lanny
  • WSOY 2020
  • Englanninkielinen alkuteos Lanny, 2019
  • Suomentanut Helena Ruuska
  • ISBN 978-951-0-44153-4
  • Äänikirjan lukijat Erja Manto, Toni Kamula, Krista Putkonen-Örn, Aku Laitinen ja Jukka Pitkänen
  • Pituus 4 t 45 min

Rating: 4.5 out of 5.
Koronakevään eristyksissä etälukupiiri on iloinen asia.

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *