Kotimaan matkavinkki: Keisarillinen kalastusmaja Langinkoskella Kotkassa

Keisarillinen kalastusmaja on Museokortti-kohde

Eläköön kotimaan matkailu! Keisarillinen kalastusmaja Langinkoskella on aivan huippukohde.

Tai ainakin oli meille, jotka olimme juuri viime syksynä olleet tutustumassa Pietariin ja saimme näin laajennusta historialliseen kuvaamme. Aleksanteri II:n poika, perintöruhtinas Aleksanteri III oli käynyt jo 1880-luvun alussa ihastelemassa Langinkosken hyviä lohisaaliita. Hän palasi keisarina 1887 ja määräsi rakennettavaksi kalastusmajan ja samalla Langinkosken kalastusoikeudet siirrettiin Suomen suurruhtinaskunnalta keisarille.

Kuuntele podcast Pietarin matkastamme: KLIK!

Keisarillisen kalastusmajan vihkiäisiä vietettiin 15. heinäkuuta 1889. Paikalla oli keisariperheen lisäksi esimerkiksi Kreikan kuningatar ja Edingburgin herttuatar. Helsingistä ja Viipurista lipui paikalle kaupunkien kermaa tervehtimään keisariparia.

Aleksanteri III ja seurue. Ihan varma en ole, mutta oletan, että kaikista partasuisista koppalakeista Aleksanteri III on ylärivissä ja kuvassa hänen oikeallaan on keisarinna Maria Feodorovna. (Kuva Wikipediasta)

Kalastusmajan suunnittelivat arkkitehdit Sebastian Gripenberg ja Magnus ”Helenen veli” Schjerfbeck ja sisustuksesta vastasi Jac Ahrenberg. Kalastusmaja on kansallisromanttinen kokonaisuus, jonka kaikki materiaalit ja kalusteet ovat suomalaisia. Esimerkiksi tuvan alkuperäiset huonekalut ovat suomalaista koivua ja mäntyä, Suomessa veistettyjä.

Kalastusmajan tuvan seinältä katselee majan rakennuttanut keisari Aleksanteri III ja hänen puolisonsa Maria Feodorovna, syntyjään Tanskan prinsessa Dagmar. Tuvan huonekalut ovat alkuperäisiä ja suomalaista designia ja käsityötä.

Minusta kalastusmaja oli aivan täydellinen kesämökki! Talo tuoksui siltä kuin hirsitalot tuoksuvat, tilaa oli ja vieressä pauhasi Langinkoski. Voin kuvitella kuinka rauhoittavaa siellä oli Pietarin hovielämän jälkeen. Paitsi, että keisarillinen seurue ei yöpynyt koskaan kalastusmajalla, vaan aina Kymijoen suulla ankkurissa olleella keisarillisella aluksella Tsarevnalla.

Tuvan seinällä komeili Venäjän kaksipäinen kotka, jolla nokissaan ja jaloissaan on Venäjän vesialueiden kartat. Aleksanteri III oli rakennustarkastuksellaan huomauttanut, että lipputanko oli unohtunut. Se tietenkin pystytettiin ja tämä lippu liehui tangossa.

Kalastusmajan alakerrassa on korkeakattoinen tupa, jossa on aivan valtava takka. Alakerrassa ovat myös keisarin ja keisarinnan omat pukeutumishuoneet käymälöineen sekä keittiö.

Samovaari oli tuvan ainoa venäläinen esine, joka on ollut kalastusmajassa jo keisarien aikana. Taustalla Arabian astiasto, jonka pohjassa on Langinkoski-leimat.

Majalle saavuttiin vain viettämään päivää. Ehkä istuttiin terassilla ja katseltiin koskea. Ehkä Aleksanteri III istui isolla kivenlohkareella ja onki. Tarina kertoo, että hän myös hakkasi halkoja. Hänhän oli tunnettu voimiensa esittelemisestä. Kuulemma he kokkasivatkin itse keittiössä.

Tuvan ikkuna avautuu laajalle terassille, jonka takana kuohuu Langinkoski. Vettä on keisarien aikana ollut useammassa uomasta kuin nykyään eli kalastusmaja on todellakin ollut kosken kuohujen keskellä.

Aleksanteri III kävi majalla joka kesä viiden vuoden ajan. Hän kuoli munuaissairauteen vuonna 1894 Krimillä. Hän oli arvostanut Langinkosken rauhaa ja myös turvallisuutta, sillä hänen isänsä kuoli kahdeksanteen häntä kohtaan tehtyyn murhayritykseen.

Aleksanteri III itse saattoi onkia omalta onkikiveltään, mutta lohenkalastusta hän seurasi vain sivustalta.

Kalastusmajan tuntumassa on myös toinen mökki, jossa tietenkin pitäisi olla sauna. Mutta saunaa ei tontilla ole, vaan mökissä asui vuosittain muutama venäläinen kalastaja. He kalastivat koskesta keisarin luvalla lohta lähetettäväksi Pietariin. Suomalaisethan eivät saaneet kalastaa koskesta. Kymijoki oli aikoinaan erittäin kalaisa joki, mutta Kymijoen alkuperäinen lohikanta kuoli sukupuuttoon patojen ja teollisuuden saasteiden vuoksi. Nyt istutusten ansiosta Kymijoessa on jälleen lohta.

Keittiössä oli Högforsin puuhella, kuparipannut ja Arabian astiastoa. Lattialla oli samanlainen puuvillamatto, jota me käytämme mökillä laudeliinana. Suomalaista tekoa, mutta valmistajaa en tiedä. Oppaat mainitsivat muiden tekstiilien osalta Wetterhoffin ja Tampellan.
Keisarilla ja keisarinnalla oli kummallakin oma kuivakäymälä. Se tarkoitti suppiloa nesteille ja sinkkiämpäriä kiinteämmälle ulosteelle. Kuvassa keisarin pönttö.

Kalastusmajan yläkerta suunniteltiin alunperin ihan vintiksi, mutta myöhemmin sinne rakennettiin makuuhuoneita. Keisaripari ei siellä yöpynyt, mutta yhdessä vaiheessa siellä toimi Punaisen Ristin toipilaskoti, jonne majoitettiin mieleltään järkkyneitä ensimmäisen maailmansodan veteraaneja toipumaan. Nyt siellä on huonekaluja, jotka on tuotu mm. Lappeenrannan keisarintalosta eli Fontellin talosta.

Yläkerran makuuhuoneen kalusteet on tuotu Fontellin talosta Lappeenrannasta. Sängyt on rakennettu keisariparille, mutta kalastusmajan vintillä he eivät koskaan nukkuneet (ainakaan kalastusmajan oppaan mukaan).

Aleksanteri III jälkeen keisariksi nousi Nikolai II. Hänkin purjehti kesäisin Suomenlahdella Standard-aluksellaan, mutta pistäytyi vain kerran Langinkoskella vuonna 1906. Silloin mukana oli myös keisarinna Aleksandra Feodorovna ja heidän viidestä lapsestaan neljä eli prinsessat Olga, Tatjana, Maria ja Anastasia. Tsarevits Aleksei oli silloin vasta 2-vuotias ja hänet oli jätetty Standardille.

Heinäkuun 15. päivänä vuonna 1889 eli 131 vuotta sitten vietettiin keisarillisen kalastusmajan avajaisia. Vuonna 2020 ei ollut erityisiä juhlallisuuksia merkkipäivänä. Vähän odottelimme Martin kanssa terassilla, jos meille olisi kuohujuomaa tarjoiltu, mutta ei. Molempien meidät isät ovat viettäneet lapsuuttaan tai nuoruuttaan Langinkosken rantamilla. Kuvan otti tyttäremme Kirre.
Langinkosken kuohuja
Kalastusmajan saareen on sillalla yhdistetty toinen pikkusaari, jossa on mukava retkipolku. Maisemat olivat viehättävät.

Kalastusmajan mantereen puolella on myös vahtimestarin talo. Täytyy nostaa menneille vahtimestareille hattua, mikäli se on heidän ansiotaan, että kalastusmaja on edelleen moitteettomassa kunnossa. Kalastusmaja muutettiin jo 1930-luvulla museoksi. Nykyään kalastusmajaa hallinnoi Suomen kansallismuseo ja se on museokorttikohde.

Vahtimestarin talossa toimii nykyään Kahvila Dagmar. Kahvilassa oli pieni salaattipöytä ja erilaisia leivonnaisia. Istua voi sisällä tai terassilla. Miinusta annan ylitsepursuavasta tavaramäärästä, jota oli pahvisesta Paula-tytöstä ja leikkikoirasta kaikenlaiseen rihkamaan.
Kahvila Dagmarin erikoisuus on ”maailman parhaat pannukakut” (henkilökunnan lausunto). Pannari oli erittäin hyvää, mutta vielä parempaa se olisi ollut, jos lisukkeeksi olisi pelkän hillon sijasta saanut tuoreita marjoja ja kermavaahtoa. Vink, vink.

Langinkoski kuuluu Kotkan kaupunkiin ja Keisarillisen kalastusmajan parkkipaikalta ajoi alle 10 minuutissa Kotkan keskustaan. Lippu- ja muuta tietoa Langinkoskesta löytyy Suomen kansallismuseon sivuilta www.kansallismuseo.fi

Suosittelen lämpimästi kaikille historiasta kiinnostuneille matkaa Langinkoskelle!

Lue myös juttumme muista läheisistä päiväretkikohteista:

Kommentit
  1. Reijo Moilanen
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *