Majgull Axelsson: Toista tietä – Valintoja ja niiden seurauksia

Majgull Axelsson (1947) tunnetaan Suomessa parhaiten jo 1997 ilmestyneestä romaanistaan Huhtikuun noita, joka palkittiin Ruotsin Finlandialla, August-palkinnolla. Axelsson on taustaltaan toimittaja ja hän aloitti kirjailijana aiheinaan lapsiprostituutio ja köyhyys Ruotsissa. Axelssonin laajasta tuotannosta toivoisin suomennettavan Kuparienkelin, Kuiskausten talon ja nyt luettavakseni valikoituneen romaanin Toista tietä lisäksi muutakin, vaikkapa Jag heter inte Miriam (2014) tai Ditt liv och mitt (2017).

Toista tietä on koskettava ja elämän kipupisteillä kyllästetty tarina. Se on niin runsas, ettei yksi lukukerta ehkä avaa ihan kaikkea. MaryMarie Sundinin mies Sverker löytyy marraskuussa 1997 kuvitteellisen Grigirian valtion Vladistasta ikkunasta pudonneena – vai heitettynä? – henkitoreissaan, ja MaryMarie hälytetään sairasvuoteelle. Tähän asti kirjan tapahtumat ovat selkeitä, sen jälkeen romaanihenkilöiden elämillä on kaksi mahdollista polkua. 

Tappoiko MaryMarie halvaantuneen Sverkerin ja joutui vuosiksi vankilaan? Vai siirtyikö hän menestyneen journalistin uraltaan päivänpolitiikkaan ministeriksi? Rinnan ja ristiin kulkevat tarinat nostavat esiin syviä teemoja. Millainen on MaryMarien ja Sverkerin avioliitto, mitä he tarkoittavat rakkaudella ja mitä rakkaus kestää? Mikä on avioliiton koossa pitävä voima? Tapa, tottumus, yhteinen ystäväpiiri, yhdessä koetut vastoinkäymiset? Vai se että rakkaus on vahvempi kuin suhteessa myös läsnä oleva viha?

Ruotsalaisen uuden painoksen kansi on stailattu kirjan tapahtumia aiemmalle aikakaudelle.

Siitä minä juuri puhuin rippikoululaisille.
– Jaaha.
Hän sai anteeksi, koska hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.
– Tuohan on takaperoista.
Kuinka niin?
– Pitäisi olla toisinpäin. Että se joka rakastaa vähän, saa anteeksi vähän. Että ellei ole rakkautta, ei ole myöskään anteeksiantoa. Oletko varma että muistat raamatunlauseesi oikein?”

Ajatuksissaan ja muistoissaan MaryMarie kiertää auki myös omaa nuoruuttaan ja perhettään. Hänellä on lapsesta asti ollut vierellä kulkija, joka nukkuu kun hän valvoo ja valvoo MaryMarien nukkuessa. Ehkäpä hän on pienestä pitäen tarvinnut apua taakkansa kantamiseen?

Marie huokaisee kadulla seisoessaan ja katselee harmaata taloa. Miksi hän teki sen? Miksi hän otti niskoilleen syyn sellaisesta mikä ei ollut hänen vastuullaan? Eihän hän puhunut oppituntien aikana. Ei hän irvistellyt Elsa Lindströmin selän takana. Ei hän viskellyt paperilappuja luokkahuoneessa.

Vastaus oli yksinkertainen. Hän oli silti syyllinen. Syyllisyys oli valmisvaate, joka oli riippunut hänen vaatekomerossaan ihan alusta saakka ja johon hän pukeutui joka aamu. Sitä ilman hän tunsi olevansa alasti.”

MaryMarie on aikuinen nainen, silti hänen yllään leijuu yhä muisto jo kuolleista vanhemmista, joiden otteesta vapautumista kriittinen tarkastelu vie eteenpäin.

Toisaalta he eivät kyllä keskustele siitä asiasta kun istuvat vierekkäin uudessa autossa. He eivät ylipäänsä keskustele mistään, he vaikenevat niin kuin ovat vaienneet vuosikymmeniä. Minne he ovat matkalla? En tiedä.”

Majgull Axelsson 2014 Kuva: Thron Ullberg

Majgull Axelsson kirjoittaa kaikki henkilöt, nekin jotka vain vilahtavat, tarkasti piirtäen ja samalla ilmavasti ja helppolukuisesti. Jokaisesta on sanottu jotain niin oleellista, että lukijan mielikuvitus ryhtyisi työstämään heidän tarinaana, ellei uteliaisuus MaryMarien ja Sverkerin kohtalosta ajaisi jatkamaan lukemista. Toista tietä sulkeutuu kauniisti, MaryMarie löytää sisäisen rauhan ja suunnan. Lukijalle se jättää runsaasti avoimia kysymyksiä ja paljon, tosi paljon pohdittavaa.

Toista tietä -romaanin on suomentanut mestarillisesti Oili Suominen. Onnittelemme Oilia ja muita nimipäiväsankareita! Lue myös Juttu tutusta: Oili Suominen – palkittu suomentaja ja Günter Grass: Grimmin sanat

  • Majgull Axelsson: Toista tietä
  • Alkuperäisteos: Den jag aldrig var, 2004
  • Kustantaja: WSOY 2005
  • Suomentaja: Oili Suominen

Rating: 4 out of 5.

Tämä juttu on osa Kirsin Book Clubin naistenviikon kokonaisuutta. Lue myös muut tämän kesän naistenviikkojuttumme:
18.7. Aurinkoon tai sateeseen – Kirsin Book Clubin valintoja naistenviikon kirjoiksi
19.7. Sally Salminen: Katrina – Komea kertomus täydestä elämästä
20.7. Sophie Kinsella: Sitä saa mitä antaa – järjestelijätyyppien lukunautinto!
21.7. Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit – Erinomainen esikoinen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *