Marie Benedict: Rouva Einstein – mahdollinen versio suhteellisuusteorian synnystä

Maailmanhistorian suurin nero Albert Einstein (1879-1955), tuo veikeästi kieltään näyttävä hapsutukka, joka kehitti suurimpana saavutuksenaan suhteellisuusteorian, oli itsekeskeinen ja alistava aviomies.

Näin ainakin väittää Marie Benedict kirjassaan Rouva Einstein, joka toki on fiktiota, mutta perustuu Albert Einsteinin ja hänen ensimmäisen vaimonsa Mileva Maricin kirjeenvaihtoon ja muihin tunnettuihin lähteisiin.

Löysin Rouva Einsteinin Kirjojen kuisketta -blogijutun perusteella ja lainasin sen kirjastosta. Ajattelin, että tässäpä kiinnostava aihe, sillä en tiennyt Mileva Maricista tai hänen osuudestaan suhteellisuusteorian kehittämisessä mitään. Kun lukee Wikipedia-artikkelin Albert Einsteinin elämästä, niin siinä Mileva mainitaan puolisona, ja heidän mahdolliseen tieteelliseen yhteistyöhönsä viitataan vain yhdellä lauseella.

Olen aiemmin lukenut vastaavia fiktiivisiä teoksia todellisista ihmisistä ja pitänyt niistä paljon. Mainittakoon erimerkkeinä nämä kolme teosta, joita olemme yhdessä ylistäneet lukupiirissämme:

• Riitta Jalonen: Kirkkaus – kertoo uusseelantilaisen kirjailijan Janet Framen elämästä
• Minna Rytisalo: Rouva C. – kertoo Minna Canthin elämästä nuorikkona, vaimona ja äitinä.
• Johanna Venho: Ensimmäinen nainen – kertoo Sylvi Kekkosen ajatuksista reilu kuuskymppisenä, kun avioliitto Urhon kanssa on enää vain kulissi.

Rouva Einstein ei herättänyt minussa samanlaista ihastusta kuin nämä kolme muuta fiktiota, sillä Jalosen, Rytisalon ja Venhon teoksissa todellinen päähenkilö on vain yksi ulottuvuuksista. Niitä kannattelee vahva tarina, taitava katsantokulma ja ennen kaikkea upea, lähes runollinen kieli. Ne ovat hienoja kaunokirjallisia teoksia, jotka olisivat kiehtovia, vaikka päähenkilö olisi tuikituntematon fiktiivinen henkilö.

Rouva Einstein on kepeämmällä kaunokynällä kirjoitettu – kuin sata vuotta sitten kirjoitettu tyttökirja – ja olisin jättänyt sen kesken (harvinaista minulle!) ellei kirjan historiallinen puoli olisi ollut niin kiinnostava.

Kirja kertoo Mileva Maricin (1875-1948) tarinan vuoteen 1914 asti eli hetkeen, kun hänen ja Albertin tiet eroavat.

Mileva Maric syntyi vauraaseen serbialaiseen perheeseen. Hänen vanhempansa eivät suunnitelleet hänelle perinteistä naisen polkua, sillä oletettiin, että hän ei voisi päästä naimisiin, koska ontui toista jalkaansa. Milevan isä uskoi vahvasti tyttäreensä ja avasi hänelle ovia tieteelliseen maailmaan aikana jolloin oli tavatonta, että tyttö tähtäsi yliopistouralle, vieläpä niin ei-naisellisissa lajeissa kuten fysiikka ja matematiikka.

Mileva osoittautui erittäin lahjakkaaksi. Hän pääsi opiskelemaan maineekkaaseen Zürichin Teknisen korkeakoulun fysiikan ja matematiikan ohjelmaan. Hän oli ainoa tyttö kuuden hengen opiskelijaryhmässä. Samaan ryhmään kuului myös Albert Einstein.

Albert oli oikea vilkkusilmä. Ryhtyi osoittamaan huomiota aralle Milevalle, eikä aikaakaan, kun Albert oli vakituinen vieras Milevan naisopiskelijoiden asuntolassa. Hän saapui kutsumatta viuluineen ja osallistui tyttöpiirin musiikkihetkeen ja vaellusretkille. Mileva nautti heidän älyllisistä keskusteluistaan, sillä fysiikka oli heidän molempien intohimo.

Melko pian ilmassa oli myös muunlaista intohimoa. Mileva oli hämmentynyt, olihan hän aina kuvitellut, että hänen tiensä on olla itsenäinen tiedenainen. Albert vakuutteli, että heistä tulisi boheemi pariskunta, että he olisivat tasa-arvoisia niin työssä kuin rakkaudessa.

”Neiti Maric, olen hulluna rakkaudesta teihin. Lupaan, että rakkauteni ei koskaan ole esteenä teidän ammatillenne. Minun rakkauteni kuljettaa teitä eteenpäin. Yhdessä meistä tulee ihanteellinen boheemi pariskunta – olemme tasa-arvoisia niin työssä kuin rakkaudessa.”

Albert Einstein -hahmo sanoo Mileva Maricille, Marie Benedict: Rouva Einstein, sivu 133.

Mileva ja Albert opiskelevat yhdessä, Mileva antaa luentomuistiinpanonsa Albertille, kun tämä ei käy tunneilla. Kirjan mukaan Milena tekee teorioiden matemaattiset osuudet, tarkistaa laskut myös Albertin jäljiltä. Milevasta on ihanaa olla osa Teknisen korkeakoulun tiedeyhteisöä ja hän istuu opiskelijatovereidensa kanssa kahviloissa keskustelemassa fysiikasta.

Sitten kuvaan astuu toisenlainen fysiikka, eli Mileva tulee ekasta kerrasta raskaaksi. Albert ei näe isoa kuvaa. Heidän pitäisi mennä pikapikaa naimisiin, jotta Milevalla olisi edes teoriassa jonkinlainen mahdollisuus palata tiedenaisen töihin. Mutta Albert ei saa töitä, ei ole rahaa mennä naimisiin ja kaiken lisäksi Albertin äiti vastustaa Milevaa vahvasti.

Mileva palaa perheensä luo synnyttämään tytärtä, jonka olemassaolo vahvistui vasta, kun 1980-luvulla löydettiin Albertin ja Milevan kirjeenvaihto, johon voi tutustua Einstein Papers -nettisivustolla. Tytär vie äidin sydämen, mutta Albert ei edes löydä aikaa tulla katsomaan vauvaa, vaan vaatii Milevan paluuta luokseen Zürichiin. Mileva suostuu ja menee naimisiin Albertin kanssa. Lieserl-tytär jää mummin hoiviin Serbiaan.

Sitten tapahtuu jotain, mihinkä historiankirjat eivät anna varmuutta. Kirjassa Lieserl sairastuu tulirokkoon ja kuolee. Saattoi olla näin tai ehkä hän selvisi ja hänet annettiin adoptoitavaksi tai ehkä hänet adoptoitiin jo heti syntymän jälkeen. Tätä ei tiedetä.

Mileva on joka tapauksessa naimisissa Albertin kanssa ja uusi lapsi on tulossa. Suhteessa on Lieserlin vuoksi särö ja vaikka he pyrkivät elämään sitä ihannoimaansa boheemia parisuhdetta, ei se käytännössä enää onnistu. Mileva edelleen osallistuu Albertin tutkimustyöhön, mutta vain kotona, kotitöiden, lastenhoidon ja Albertin hoidon jälkeen.

Kaikesta Milevan uhrautuvaisuudesta, ideoiden syöttämisestä ja matemaattisesta uurastamista ei tule palkkiota. Hänen nimensä ei esiinny tieteellisten artikkeleiden tekijänä Albertin rinnalla. He ovat kuulemma ”ein Stein”, yksi kivi, joten Milevaa ei Albertin mielestä tarvitse erikseen mainita.

Jos tarina ja sen seuraavatkin käänteet ovat totta, niin Albert Einstein oli todella paskamainen aviopuoliso! Kirjan kerronta piristyy, kun päästään käsittelemään heidän avioliittonsa aikuisempaa vaihetta. Kaikki kauniit lupaukset ovat roskakopassa ja lukijana minulla alkaa syntyä pyhä inho Albertia kohtaan: kuinka hän kehtaa! Milenaa tekee mieli tsempata omiin ratkaisuihin kuten Marie Curie ja Milenan Helena-ystävä kirjassa tekevätkin.

Rouva Einstein ei ollut varsinainen lukunautinto, mutta johdatti minut tutustumaan sekä Mileva Maricin että Albert Einsteinin elämään hieman enemmän. Tyyliltään se on kuin sellaiset amerikkalaiset dokumenttiohjelmat, joissa toistetaan samoja asioita moneen kertaan, ennen ja jälkeen mainoskatkon. Olisin mielelläni lukenut Milevan elämästä myös avioeron jälkeen, sillä helppoa hänellä ei ilmeisesti ollut silloinkaan. Jatkon taidan kuitenkin lukea ihan tietopohjaisesta elämäkerrasta.

Marie Benedickt on koulutukseltaan juristi. Kirjallisessa tuotannossaan hän on ottanut missiokseen nostaa naisia historian hämäristä. Hän on kirjoittanut neljä kirjaa, joista uusin on Clementine Churchillistä, Winstonin vaimosta.

• Marie Benedickt: Rouva Einstein
• Alkuperäisteos: The Other Einstein (2016)
• Suomentaja: Kaisa Haatanen
• Kustantaja: Sitruuna (2020)
• Arvio

Tilaa Kirsin Book Clubin uutiskirje!

Kirjaa kenttään (mobiilissa jutun alla, nettiversiossa ylhäällä oikealla) sähköpostiosoitteesi, niin saat uudet jutut tuoreeltaan mailiisi.