Podcast #18: Mistä saa parhaat lukuvinkit? Entä äänikirjasuositukset?
Lähes neljän kuukauden koronatauon jälkeen pääsimme tekemään uuden podcast-jakson kasvotusten. Olipa mukavaa tavata Airin kanssa kesäiltana kumpulalaisella lasiverannalla.
Jaksossa keskustelemme siitä, miten päätämme, mihin kirjaan tartumme seuraavaksi. Onko äänikirjapalvelun tekoäly parempi suosittelija kuin kaveri? Paljastamme myös, mistä poimimme itse vinkkejä ja miten suhtaudumme, kun joku pyytää meiltä lukusuosituksia.
Jakso kestää 38 minuuttia ja on jälleen kuunneltavissa SoundCloudissa, Apple Podcasteissa ja Spotifyssa tai yksinkertaisesti klikkaamalla kuvan nuolesta.
Keskustelussamme mainitsemme mm. seuraavat kirjat:
- Simona Ahrnstedt: Kaikki tai ei mitään
- Anna Burns: Maitomies
- Dashiell Hammett: Lasiavain
- Riitta Jalonen: Kirkkaus
- Tove Jansson: Kesäkirja
- Marja Kangas: Miestä näkyvissä
- Christy Lefteri: The Beekeeper of Aleppo
- Thomas Mann: Taikavuori
- Jill Mansell: Kaikki alkoi salaisuudesta
- Mileva Maric: Rouva Einstein
- Delia Owens: Suon villi laulu
- Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät
- Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit
P.S. Linkkejä lisätty juttuun sitä mukaa kun olemme lukeneet kirjat.
-
Jennifer Egan: Piparkakkutalo – antaisitko sinä kaikki muistosi somelle?
Luen mielelläni Tammen Keltaisen kirjaston kirjoja. Minulle sarja tarkoittaa laadukkaita käännöskirjoja, joista suurta osaa -
Paolo Giordano: Tasmania – Maailma muutoksessa, miten siitä selvitään?
Paolo Giordanon uusin teos Tasmania on leimallisesti hyvin eurooppalainen romaani. Se kertoo muutamasta vuodesta
Tietoa kirjoittajasta
Kirsi Ranin
Kommentit
Joitain kirjoja olen valinnut itselleni Hesarin arvioiden perusteella. Lehtiarvioiden lisäksi luotan enemmän kavereiden ja lukupiiriläisten suosituksiin kuin äänikirjapalvelun minulle arpomiin suosituksiin. Äänikirjapalvelu suositteli minulle mm. Stephen Kingin Laitos-kirjaa, joka kuvauksen mukaan on vetävää jännitysviihdettä yliluonnollisia kykyjä omaavista lapsista, jotka suljetaan salaiseen laitokseen. En ymmärrä miten tuo osuisi minulle sopivaan kirjavalikoimaan. Vai pitäisikö kokeilla, jos käsitykseni onkin ihan väärä?
Minäkin olen aina välillä miettinyt, että onko minulla itselläni harhainen kuva lukutottumuksistani, kun jatkuvasti pukkaa dekkaria. Ymmärtäisin, jos ne olisivat jotain cozy crimea, mutta yleensä ehdotukset ovat ihan nordic noiria. Ei kai yksi kuunneltu Jo Nesbø ja Viveca Stenit voi kaikkea määrittää?
Mutta ehkä pitää avartua ja kuunnella vaikka joku true crime -juttu, kun ne ovat nyt niin pop. Reijo Mäkeen en kyllä millään taivu, vaikka AI kuinka ehdottaisi.
Minä tunnustan lukeneeni jonkun Reijo Mäen kirjan vuosia sitten. Oli siinä kirjassa ainakin jokunen hauska juttu omassa kammottavuudessaan. Ja tietty oma viehätyksensä tapahtumien sijoittuessa Turkuun tuttuihin paikkoihin. Tutut kulmatkaan eivät ole sen enempää Mäkeä houkutellut lukemaan.