Sally Salminen: Katrina – Komea kertomus täydestä elämästä
Kulttuurin moniottelija Juha Hurme teki mainiosti nostaessaan unohduksiin jääneen, ahvenanmaalaisen Sally Salmisen (1906-1976) esikoisromaanin Katrina ensin keskusteluun ja sitten meidän kaikkien luettavaksemme uutena käännöksenä.

Katrina on nuori ja sinisilmäinen pohjalaistyttö, jonka ahvenanmaalainen merimies Johan narraa kanssaan naimisiin. Se on Johanin tapa, kertoa juttuja ja rehennellä olemattomilla. Katrina ei siis nuorikkona pääsekään parvekkeelliseen kaksikerroksiseen taloon emännöimään, vaan löytää itsensä kurjan torpan pystyssä pitäjänä.
Pohjalaisen ylpeä Katrina ei lannistu, vaan jää ja tekee elämästään hyvän. Ylpeys ja jääräpäisyys aiheuttavat harmiakin, mutta auttavat Katriinaa myös nousemaan kunnioitetuksi kyläläiseksi, jota eivät mahtavatkaan talolliset katteettomasti komentele. Hän pitää myös puolensa, ja vaatii itselleen ja perheelleen päivätöistä oikean palkan, jonka isännät ovat taipuvaisia vaihtamaan tavaraksi ja unohtamaan loput.
Johan on omanlaisensa, ja väliin hänelle kyläläisetkin nauravat. Katrina kuitenkin ottaa hänet miehekseen sellaisena kuin tämä on, ja heistä hitsautuu vahva kaksikko.

Katrina on paitsi kertomus sitkeän taistelijan elämänkaaresta ja hänen perheensä vaiheista, myös erittäin kiinnostavaa ajankuvaa saaristosta ja sen elinkeinoista.
Entä Sally Salminen? Tästä 17 kirjaa julkaisseesta kirjailijasta, joka oli kolmasti Nobel-ehdokkaanakin, ei varmaankaan moni ollut kuullut ennen Katrinan toista tulemista.

Ahvenanmaalla syntynyt Salminen muutti 1930 New Yorkiin missä hän kirjoitti Katrinan. Salmisen elämänvaiheista saamme lukea lisää Teokselta syksyllä 2020 julkaistavasta Ulrika Gustafssonin kirjoittamasta Sally Salmisen elämäkerrasta Valoisa kaupunkini.
Juha Hurme siis teki hienosti tuodessaan Katrinan esiin. Pientä kritiikkiä haluan kuitenkin esittää hänelle kääntäjänä. Liian usein jäin pohtimaan Hurmeen valitsemia sanoja (ja väliin rakenteitakin). Olisin toivonut selkeästi meidän aikaamme sidottujen sanojen välttämistä, sillä vaikka uudelle käännökselle varmasti oli tarvetta, kertoo Katrina edelleen tapahtumista 1800-luvun lopulla ja viime vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä.

Juha Hurmeen Kansallisteatteriin ohjaamasta Lemminkäisestä lisää täällä, Finlandia-voittaja Niemestä täällä ja Hurmeen saamasta Larin Paraske -palkinnosta täällä.
Kuuntelin äänikirjana Storytelissä. Lukija Elisa Salo tekee ihan kunnollista jälkeä, lukunopeuden verkkaisuuteen sain avun lukuaikapalvelun säädöistä. Olisin kuitenkin ehkä valinnut lukijaksi hieman aikuisemman äänen.
- Sally Salminen: Katrina
- Teos 2018
- Alkuperäisteos Katrina 1936
- Suomentanut Juha Hurme
- Äänikirjan lukee Elisa Salo
- 17 t 15 min
Tähtiä kuuntelukokemukselle pienistä puutteistaan huolimatta
Tämä juttu on osa Kirsin Book Clubin vuoden 2020 naistenviikon juttusarjaa, joilla onnittelemme nimpparisankareita. Lue myös suosituksemme naistenviikon lukemistoksi täältä.

Päädyin tälle sivulle satunnaisen guuglailun perusteella, ja oli mielenkiintoista havaita, että jollakulla toisellakin on samansuuntaisia tuntemuksia Hurmeen horjuvasta kieli- ja tyylitajusta. Voisi olla mielenkiintoista tutustua myös vanhempaan Aukusti Simojoen käännökseen (1936). (Kannattiko edes kääntää uudelleen?)
((Sivumennen sanottuna, oli myös jännä sattuma, että kirjoittajalla oli sama sukunimi kuin meikäläisellä. Kenties olemme sukua?))
Kunnia Juha Hurmeelle siitä, että toi uusia lukijoita Katrinalle, vanhaakin on luettu taas paljon.
Minulla on (ainakin) kaksi nimikaimaa, ja tiedän että ainakin yhdellä serkullani on, joten sukulaisuudesta en osaa sanoa mitään varmaa. Jos keskimmäinen sisaresi on lapseni kummi, niin sitten kyllä.