Simona Ahrnstedt: Kaikki tai ei mitään & Marja Kangas: Miestä näkyvissä – rakkautta, seksiä ja elämää

Sain kesäkuussa kutsun etätapahtumaan, jossa WSOY:n kustantaja Leena Balme haastatteli Ruotsin viihdekirjallisuuden kuningatar Simona Ahrnstedtia ja Tarinan viemää -kirjoituskilpailun voittanutta, esikoiskirjailija Marja Kangasta.
Keskustelu oli hilpeä. Jälleen kerran tuotiin esiin, että naisten viihteellistä kirjallisuutta katsotaan jotenkin alaspäin, aivan kuin se ei olisi oikeaa kirjallisuutta. Sitä ei pidetä laadukkaana kuten esimerkiksi sotakirjallisuutta, vaikka kirjailijat tunnustavat, että hyvän ja hauskan viihdekirjan kirjoittaminen on todellinen taitolaji. Koskaan ei myöskään puhuta miesten viihdekirjallisuudesta.
Meidän kirjoissamme on erona ainakin se, että Simonan tarinoissa on paljon hyvää seksiä ja mun kirjassa on paljon huonoa seksiä”, Marja Kangas sanoi etätapahtumassa.
Minä luen muutaman viihde-/chick lit -kirjan vuosittain ja yleensä ne ovat olleet brittikirjailijoiden kirjoittamia. Jos olet Kirsin Book Clubin vakituinen seuraaja, tiedätkin, että suosikkeihini kuuluvat Sophie Kinsella ja irlantilainen Marian Keyes, joita luen englanniksi.
Mutta nyt kiinnostavan etätilaisuuden innoittamana päätin ottaa maistiaiset sekä ruotsalaisesta että suomalaisesta rakkauselämästä ja lukea Simona Ahrnstedtin ja Marja Kankaan teokset:
Simona Ahrnstedt: Kaikki tai ei mitään
Simona Ahrnstedt on supersuosittu Ruotsissa ja hänen kirjojaan on myyty siellä lähes miljoona. Minä en ollut kuullut hänestä mitään ennen etätapahtumaa.
Simona on syntynyt Tsekeissä ja tullut aivan pienenä pakolaisena Ruotsiin. Hän on koulutukseltaan psykologi ja aloitti kirjailijanuransa noin nelikymppisenä. Simona sanoi haastattelussa olevansa feministi. Simona kertoi, että hänen kirjoissaan naisia eivät ole uhreja eikä heitä murhata kuten niin monessa ruotsalaisessa teoksessa (dekkarissa), vaan hänen naisensa käyvät töissä, saavat orgasmeja ja selviytyvät.

Uusin suomeksi ilmestynyt Simona Ahrnstedin viihdekirja on nimeltään Kaikki tai ei mitään, joka ilmestyi kesäkuussa 2020. Kuumana kesäviikonloppuna mieleni oli avoin kepeälle romanssille, niinpä päätin kuunnella kirjan. Suomeksi sen lukee Kati Tamminen. Pidän yleensä hänen tyylistään, mutta koska teksti oli niin suoraviivaista, niin kokeilin Storytelistä myös ruotsinkielistä versiota (Allt eller inget) ja jäin sille tielle. Julia Dufveniuksen eläytyvämpi lukutapa oli mielestäni soveliaampi tekstiin, joka oli kuin soidinmenoja tai yhtä pitkää esileikkiä.
Haastattelussa Simona Ahrnstedt sanoi, että hän toivoo, että lukija tempautuu tarinaan mukaan ja nauttii kirjasta niin paljon, että suosittelee sitä ystävälleenkin. Ihanaa, jos lukija haluaa joskus lukea tarinan vielä uudestaan.
Minun kohdallani ainakin ensimmäinen ehto toteutui. Kirja alkaa siitä, kun Lexia kohtaa jumalaisen miehekkään Adamin Tukholman yössä. Huppelissa hän kertoo kaikenlaista Adamille tietämättä, että seuraavana maanantaina he tapaavat töissä, sillä Adam on sen mainostoimiston uusi, tiukka toimitusjohtaja, jossa Lexia työskentelee copy writerina.
Kehopositiivisuus on tärkeä teema
Oletin tietenkin, että kaikista esteistä huolimatta Lexia ja Adam tulevat saamaan toisensa, mutta paljon on mutkia matkalla. Lexia on hyvä työssään, mutta hän kokee suurta alemmuudentunnetta vartalostaan, sillä hän on lihava. Hänen äitinsä on huomauttanut siitä hänelle koko ikänsä ja koulussa häntä on kiusattu.

Kehopositiivisuus onkin kirjan iso teema. Kuinka yhteiskunta ja etenkin mainosmaailma ihannoivat laihoja ihmisiä. Jos et sovi yleiseen kauneusihanteeseen, niin ulkonäöstäsi huomautetaan ja se ei ainakaan lisää itsetuntoa. Lexia puhuu kirjassa, kuinka hänen kehonsa on kuitenkin terve, mutta myönnettäköön, että ihan en tätä argumentointia uskonut, sillä Lexian ainoa liikunta on seksi ja kotijääkaapista ei löydy kuin välipaloja.
Kirjan kiinnostavuutta lisäsi huomattavasti se, että siinä oli muutakin sanomaa kuin se, saavatko Lexia ja Adam toisensa. Mainostoimiston työyhteisössä oli paljon tuttua ja siitä olisi voinut lukea psykologikirjailijan kirjoittamana hieman enemmänkin. Nyt liikuttiin vielä melko kliseisellä tasolla.
Simona Ahrnstedtin kirja erosi aiemmin lukemistani chick liteistä erityisesti siinä, että tarinaan sisältyi runsaasti erotiikkaa ja orgasmeja. Kirjat on kirjoitettu naisille ja seksikuvaukset eivät ole mitään pikapanoja. Tosin kyllä niissäkin alkoi jotkut kuviot toistua ja hieman pyörittelin silmiä, kun jälleen kerran pyöriteltiin Lexian platinanvaaleita (hius)kiharoita.

- Simona Ahrnstedt: Kaikki tai ei mitään
- Kustantaja: WSOY (2020)
- Alkuperäisteos: Allt eller inget (2017)
- Suomentaja: Virpi Vainikainen
- Äänikirjan lukijat: Kati Tamminen (suomi), Julia Dufvenius (ruotsi)
- Arvio ⭐️⭐️⭐️
Simona Ahrnstedtin Kaikki tai ei mitään -kirja tarjosi viihdyttävän hetken kesäpäivään. Ja kyllä, Adam Nylundissa oli piirteitä Mr Darcysta ja Mr Bigistä ja monesta muustakin päiväunelmien kohteesta!
Maria Kangas: Miestä näkyvissä
Miestä näkyvissä voitti WSOY:n ja Prisman järjestämän Tarinan viemää -kirjoituskilpailun, johon osallistui 788 käsikirjoitusta. Kilpailussa etsittiin viihteellistä lukuromaania, jonka keskiössä on ihmissuhteet. Kirjalta oli lupa odottaa paljon, jos tuollaisesta määrästä on valikoitunut voittajaksi!

Marja Kangas on teatterin ja kirjoittamisen opettaja, jonka suuri unelma toteutui esikoiskirjan julkaisussa. Kirjoittamisprosessi lähti oman eron tunnelmien kirjaamisesta, mutta matkan varrella irtaantui fiktiiviseksi teokseksi.
Tarina alkaa siitä, kun päähenkilö Sirkun merillä töissä oleva aviomies palaa kotiin ja kesken yhdynnän ilmoittaa haluavansa eron. Sirkun mielestä heillä oli kaikki hyvin ja Jalon eropäätös on kaamea shokki. Tietenkin kuviossa on vielä toinen nainen, hyvähampainen ruotsalainen Vanessa.

Miestä näkyvissä -kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään avioeron ensimmäiset hetket. Mukaan hyppäävät myös Sirkun luottoystävät eli enkeleihin ja shakroihin uskova Alma, joka imettää 8-vuotiasta tytärtään, itsekeskeinen taiteilija Margareta, josta tulee Sinkkuelämän Samantha mieleen ja teatterilla työskentelevä järjen ääni Ulla. Tässä vaiheessa en vielä ollut kovin ihastunut kirjaan, enkä paljon hymyillyt.
Mutta annas olla, kun kipeimmät erotunteet olivat jääneet ja kirjan toisessa ja kolmannessa osassa päästään etsimään uutta kumppania petturi-Jalon tilalle sekä kamppailemaan patriarkaattia vastaan Sirkun työpaikalle eli Turun Kaupunginteatteriin, niin teksti on oivaltavaa, lennokasta ja oikeasti hauskaa!
Teatteri- ja sänkykuvaukset ovat loistavia!
Teatteriharjoitusten kuvaukset ovat loistavia! Uusi ohjaaja lapikkaissaan toi mieleeni ohjaaja Kristian Smedsin, jolla olen nähnyt lapikkaat teatterissa. Leena Balmen Rivien välissä –podcastissa Marja Kangas tosin toteaa, että hänellä on henkilöihinsä monta esikuvaa, vaikka joku näyttelijäkollega olikin sanonut tietävänsä, kenestä on kyse.
Yhtä vivahteikkaasti Marja Kangas kuvaa uusia treffikumppaneitaan ja etenkin heidän sänkykäyttäytymistään. Tulee mieleen vanha sanonta, että ”täytyy suudella montaa sammakkoa, ennen kuin prinssi osuu kohdalle” ja siitä prinssistä ei taida siltikään olla varmuutta. Mutta ystävät pysyy ja tukee. Ja lopulta voi todeta kuten Sirkku nelikymppisillään:
Minä haluan olla päähenkilö. Protagonisti, se, jolla on tahdonsuunta, joku tavoite, sellainen, joka on sille päähenkilölle tärkeä ja latautunut. Oman elämäni kuningatar.
Suosittelen Miestä näkyvissä eronneille ja/tai parisuhdetta etsiville, sekä niille, jotka ovat pariutuneet jo kauan sitten ja ovat ihan pihalla Tinder-maailmasta, teatterinystäville ja tietenkin kaikille turkulaisille.
- Marja Kangas: Miestä näkyvissä
- Kustantaja: WSOY (2020)
- Kirjan kansi: Eevaliina Rusanen
- Äänikirjan lukija: Minttu Mustakallio
- Arvio ⭐️⭐️⭐️⭐️

Parisuhteista, eroista ja/tai teatterista kertovat myös seuraavat uudehkot kirjat:
- Hanna Velling: Kirjosieppo ja Kutsumaton
- Philip Teir: Neitsytpolku
- Riikka Suominen: Suhteellisen vapaata
- Beth O´Leary: Kimppakämppä
- Jussi Nikkilä: Näyttelijä
Oi, Keyes ja Kinsella ovat vanhoja suosikkejani, nyt ei vaan hetkeen ole tullut heiltä mitään luettua.
Ahrnstedtiltä olen lukenut ainakin kaksi kirjaa, molemmat niitä historiallisia romaaneja joita hän aiemmin kirjoitti. Ei nekään huonoja olleet (tuskin olisin muuten lukenut toista!) mutta olivat ne kevyempiä kuin vaikka Utriot sillä tapaa, että historian tapahtumia ja varsinaista ajankuvaa niissä oli mukana paljon vähemmän. Nämä uudemmat pidän vielä harkinnassa.
Miestä näkyvissä on lukulistallani ja arviosi perusteella pysyykin siellä. Pitää vain laittaa harkintaan josko kuitenkin kuuntelisin sen, mieheni ei voi sietää Minttu Mustakallion ääntä mutta minusta hänen äänensä on ihana!
Miestä näkyvissä kuulostaa aivan vastustamattomalta! Milloinhan olisin chick litiä viimeksi lukenut, vaikka kolmikymppisenä luin sitä paljonkin. Liane Moriarty taitaa olla viime aikoina lukemistani kirjailijoista lähinnä kevyttä kirjallisuutta.
Kesälukemiseksi nämä varmasti toimivat molemmat.
Sijoittaisin Liane Moriartyn jonnekin näiden kahden kirjan väliin. Miestä näkyvissä on hulvattomampaa ja Ahrnstedt kepeämpää kuin Moriarty. Tosin nyt puhun vain yhden Moriartyn lukeneena eli Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, josta on täällä blogissa juttukin.
Ahrnstedtin historialliset kirjat ovat minulle aivan tuntemattomia, enkä Kaari Utrioitakaan ole lukenut kuin muutaman ihan teininä. Mökillä niitä olisi hyllyssä, ehkäpä pitää lukaista joku, niin saa niistäkin aikuisen käsityksen.
Minulla oli vaikeuksia päästä Miestä näkyvissä sisälle ja se saattoi johtua Minttu Mustakalliosta. Minusta hänellä on ihan hyvä ääni, mutta hänen lukutapansa ei jotenkin istunut Sirkun identiteettiin, sillä se oli mielestäni liian sävytöntä. MM:n ääni on myös niin kytköksissä hänen ulkonäköönsä, joka ei ollenkaan vastaa Sirkun olemusta, joten siitäkin syntyi ristiriitaa. Kun uppouduin tarinaan, ei sillä enää ollut väliä. Minulle kirja toimi kuitenkin paremmin itse lukemalla, vaikka hyvin eteni myös mökkitiellä postinhakukävelyillä kuunnellessa.
Tämä tyylilaji ei ole ollut lainkaan ns. minun juttuni, mutta viime aikoina olen huomannut, että välillä on kivaa lukea jotain ihan muuta kuin tavallisesti eli joko dekkareita, fantasiaa tai laaturomaaneja (mitä ne sitten ovatkin). Ihan heittämällä voisin tarttua esittelys perusteella vaikka molempiin näihin romaaneihin. Hyvältä kuulostavat!
Monipuolisuus on valttia! Dekkarifaniksi sinut tiesin, mutta enpä tiennyt, että fantasiakin on suosikkilistoillasi. Se on minulle ainakin vielä kovin vierasta, eikä niin houkuttelevaakaan.
Minusta on tullut tänä vuonna Simona Ahrnstedtin suurfani! Tartuin erääseen hänen teokseensa ystäväni suosituksesta joululomalla, suurten ennakkoluulojen kanssa, ja näin aivan koukkuun. Ahrnstedt kirjoittaa tempaavasti ja vaikka sävy on viihteellinen, löysin itseni yllättävän syvistä vesistä Vain yksi yö -kirjan kanssa.
Kehopositiivisuusesta: lukemissani kirjoissa on aihe on myös esillä, mutta positiivisessa mielessä. On yllättävän vapauttaa lukea tekstiä, jossa naisellisuutta ja muodokkuutta käsitellään positiivisessa hengessä itsehyväksynnän ja seksuaalisuuden kautta, ei itseinhon tai kriittisyyden avulla käsiteltynä. Ahrnstedtia luettuani olen oikein alkanut laittaa merkille, kuinka harvinaista se on kirjallisuudessa (tai populaarikulttuurissa yleensäkin). Yleensähän sankarittaret ovat joko hentoja ja siroja, jopa riutuneita tai sitten he kärsivät vartalokompeksista.
Tätä uusinta teosta en ole vielä lukenut, mutta kesäloman aikana aion lukea hänen Vain yksi -trilogiansa kolmannen osan.
Kehopositiivisuus on mielestäni oikein hyvä juttu, sillä huomaan itsessänikin melkoisen kaavamaista ajattelua. Silti on hieman huvittavaa, että sankaritar voi olla esimerkiksi hieman pyöreä, mutta se ihana mies on varmasti jykeväleukainen ja hänen sixpackinsä erottuu jopa paidan lävitse.
Nyt on sen verran positiivista tuosta Vain yksi -trilogiasta, että taidanpa minäkin siihen tarttua. Jos vaikka ruotsiksi, niin voisi paremmin itselleni sen perustella…
Tämä Miestä näkyvissä onkin ollut lukulistallani, tai oikeastaan kuuntelulistalla. Vaikuttaa oikein muikealta!
Ahrnstedt on puolestaan tuttu vain nimenä, mutta pitääpä katsoa jos ehtisin häntäkin tässä kesäpäivien ratoksi kuunnella. Ehkä jopa ruotsiksi, en ole hetkeen ruotsia kuunnellutkaan, joten kiitoksia vinkistä!
Huomasin myös tuossa keväällä monta englanninkielistä chick lit -teosta kuunnellessani, että seksin määrä ja ”laatu” tuntuu lisääntyneen. Se oli oikeastaan aika kivaa, vaikka täytyy myöntää että yhdessä teoksessa jyystöä oli prosentuaalisesti niin paljon että juoni taisi vähän hukkua sen alle. :D
Mielenkiintoinen havainto! Jos seksin määrä ja laatu on chick liteissä lisääntynyt, niin onko myöskin kirjoissa, joiden pääkohderyhmä on miehet eli trillereissä ja sotakirjoissa?