Trevor Noah: Laiton lapsi – valaiseva maailmantähden apartheid-tarina

Olipa mukavaa taas tavata lukupiirin kanssa! Edellisen kerran olimme olleet nenätysten maaliskuun lukupiirissä. Tässä välissä olemme toki keskustelleet kirjoista kolme kertaa (huhti-, touko– ja kesäkuussa), mutta silloin etänä Teamsissä.

Korona on taas nostamassa päätään ja me otimme sen kokoontumisessamme huomioon. Istuimme Sasun Marjaniemen kodin ulkoterassilla ja käsidesiä kului. Muutama kaukaisempi jäsen liittyi terassikeskusteluumme etäyhteyksien avulla eli saimme kommentit myös Skotlannista, Strömsöstä, Turusta ja Ypäjältä.

Elokuun lukupiirissä oli paikalla Kirsi Ranin (vas.), Marja Castrén, Maija-Riitta Mustonen, Airi Vilhunen, emäntämme Sasu Heikkilä (hieman piilossa) ja Raila Luhtala.

Elokuun kirjana meillä oli Trevor Noahin Laiton lapsi. Meistä harva oli ennen kirjan lukemista kuullut Trevor Noahista saati katsellut hänen juontamaansa suosittua The Daily Showta, joka ottaa kantaa amerikkalaiseen politiikkaan. Sen sijaan monet meidän lapsistamme tiesivät Trevor Noahin hyvin ja seuraavat säännöllisesti YouTubesta hänen showtaan.

Laiton lapsi kertoo Trevorin oman elämätarinan noin parikymppiseksi asti. Tarinaan mahtuu mitä uskomattomampia tapahtumia, sekä hauskoja että karmeita, jotka Trevor kertoo stand-up-koomikon pilke silmäkulmassaan.

Trevor Noah syntyi Etelä-Afrikassa vuonna 1984. Hänen äitinsä Patricia oli xhosa-heimoon kuuluva musta ja isänsä sveitsiläinen valkoinen. Heidän suhteensa oli rikos, sillä apartheidin lakien mukaan valkoisilla ja mustilla ei saanut olla sukupuolisuhteita keskenään. Rotujen sekoittamisesta saattoi saada viisi vuotta vankeutta.

Patricia oli voimakastahtoinen nainen. Hän tiesi riskit, mutta silti halusi lapsen sveitsiläisen kanssa. Hän joutui suostuttelemaan tulevaa isää pitkään. Heillä ei voinut olla varsinaista perhe-elämää, sillä edes Patricia mustana ei voinut kulkea julkisesti Trevorin kanssa, josta näkyi välittömästi, että hän ei ollut musta vaan värillinen. Niinpä Trevor ei saanut vuosiin poistua kotipihasta muiden lasten luo, sillä Soweton arjessa poliisit olisivat vieneet hänet.

Kuulostaa aivan järjettömältä, mitä se tietenkin on ollutkin, mutta se on ollut Trevorin todellisuutta.

Apartheidin nerokkuus oli siinä, että se onnistui saamaan ihmiset, jotka muodostivat väestön ylivoimaisen enemmiston, kääntymään toisiaan vastaan. Se oli tosiasiassa erillisvihaa, apart hate. Ihmiset jaettiin erillisiksi ryhmiksi ja heidät saatiin vihaamaan toisiaan, niin että he olivat kaikki hallittavissa.” s. 13

Apartheid eli rotusorto oli laillista Etelä-Afrikassa 1948-1991. Ihmiset luokiteltiin valkoisiin, mustiin, intialaisiin ja värillisiin. Mustien keskuudessa oli useita eri heimoja, jotka asetettiin vastakkain. Japanilaiset ja korealaiset olivat valkoisia, mutta kiinalaiset värillisiä. Trevor oli virallisesti värillinen, mutta hän kävi koulua, jossa oli enemmistö valkoisia, hengasi mustien nuorten jengeissä, kävi äitinsä kanssa eri ryhmien kirkoissa ja muutenkin rikkoi rajoja.

Kirjan vahva hahmo on äiti Patricia. Hän halusi välttää ”normaalin” mustan naisen kohtalon, jolloin työmahdollisuudet olisivat vain kotiapulaisena tai tehdastyöläisenä. Hän meni konekirjoituskurssille ja sai kuin saikin sihteerin paikan isossa lääkeyrityksessä, joka sijaitsi valkoisten alueella. Hän muutti Johannesburgiin ja asui laittomasti alueella, ylipäätänsä uhmasi monia sääntöjä. Trevor antaa äidistään rohkean kapinallisen kuvan. Toisaalta äiti on melkoinen käytännön voima. Hän rakastaa lastaan rajusti, eikä erityisesti silittele tämän tietä. Hän myös pakottaa Trevorin kanssaan kirkkoon monta kertaa viikossa ja sunnuntaisin kolmesti.

Kuitenkin Patricialle käy kuten monelle naiselle. Kuvaan tulee komea Abel, johon Patricia retkahtaa. Patricia on ahkera ja hoitanut raha-asiansa hyvin, mutta tämänkin kuvion Abel romuttaa. Alkoholia ja väkivaltaa, lopulta todella rajua. Siinä lyödään lasta ja äitiä. Karua oli lukea poliisien välinpitämättömyydestä, kun Patricia yritti hakea apua.

Iltaan kuului Sasun mökkituliaisina kanttarellirisotto ja mustikkapiirakka, nam! Kirja-alan muutosta kuvastanee, että meitä oli keskustelussa yhteensä 11 ja vain kaksi oli lukenut printtikirjan. Me muut olimme kuunnelleet ja lukeneet kirjan Storytelistä.

Trevor Noah kirjoittaa todella vetävästi. Hän on stand-up-ammattilainen ja tietää, miten tarina kerrotaan. Uskomattomia sattumuksia ja läheltä piti -tilanteita! Mukana on Jeesus, afrikkalaiset henget ja jopa huipputanssija nimeltään Hitler. Silti teksti on uskottavaa ja kertoo monivivahteisesti eteläafrikkalaisesta värillisten/mustien arjesta.

Lukupiirissä totesimme yhteen ääneen, että kirja toi meille paljon uutta tietoa. Vaikka Suomessa on apartheidin asioista uutisoitu, niin ei meillä kovin selkeää kuvaa Etelä-Afrikan arjesta apartheidin aikana tai edes sen jälkeen ollut. Muutama meistä on käynyt Etelä-Afrikassa, mutta se on ollut kuitenkin valkoinen turistinäkymä.

Kirjan ykkösansioksi listasimme maailmankuvan avartamisen. Mielenkiintoista oli myös lukea eri kielten merkityksestä Etelä-Afrikassa, millainen baabeli siellä vallitsee. Usean kielen taito pelasti Trevorin monesta pulasta. Uskomaton oli esimerkiksi tarina, jossa Trevor on erilaisten diilien avulla saanut high school -tanssiaisten seuralaisekseen kuvankauniin tytön ja vasta koulun pihassa selviää, ettei heillä olekaan mitään yhteistä kieltä. Olivathan he tapailleet kuukauden ajan, mutta eivät koskaan ennen kahdestaan ja aina joku oli jotenkin tulkannut välillä.

Viinimme sopi aivan täydellisesti illan teemaan. Astra Winesin maahantuoma I Hate Wine on eteläafrikkalaiselta Du Toitskloofin tilalta, joka on tunnettu reilun kaupan tuotteistaan ja työntekijöilleen tarjoamistaan eri palveluista, mm. neuvolasta, koulusta ja opiskelustipendeistä.

Trevor Noah on ponnistanut maailmantähdeksi kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti. Mielestämme tyylikästä oli, että kirja kattoi ainoastaan hänen nuoruutensa ajan. Pientä miinusta tuli tiettyjen asioiden toistosta ja siitä, että hyppiminen eri aikatasojen välillä oli joskus haasteellista.

Summa summarum: Pidimme Trevor Noahin Laiton lapsi -kirjasta kovasti. Eihän se kirjallisilta ansioiltaan ihan huippu ollut, mutta antoi meille roppakaupalla lisää tietoa apartheidista ja Etelä-Afrikan oloista. Plus että Laiton lapsi karmeista käänteistään huolimatta kirvoitti monesti ääneennaurua lukiessa! 

  • Trevor Noah: Laiton lapsi, värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa
  • Alkuperäisteos Born A Crime. Stories from a South African Childhood
  • Kustantaja Atena (2020)
  • Suomentanut Jaana Iso-Markku
  • Äänikirjan lukija Markus Niemi, 9 h 13 min
  • Trevor Noah kotisivu: www.trevornoah.com
  • Arvio:

Rating: 3.5 out of 5.

Kirsin Book Clubin aiempia lukupiirikirjoja:

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *