Kari Hotakainen: Tarina – satiiri ja moraliteetti tästä ajasta ja tulevasta

Maaseutu tyhjenee, väki virtaa suuriin kaupunkeihin ja asunnoista on huutava pula. Näinhän se menee. Kari Hotakainen nostaa Tarinassa kehityksen potenssiin ei kaksi vaan monta: Maaseutu on jo tyhjennetty ja nimetty Virkistysalueeksi.

Tarinassa viimeisetkin maaseudun asukkaat on siirretty Kaupunkiin ja jäljelle ovat jääneet vain eläimet. Täyteen ahdetussa Kaupungissa jyvät erotellaan akanoista. Hyvin toimeen tulevat asuvat Hyvällä Alueella, muita on asutettu mm. tyhjentyneisiin kauppakeskuksiin. Sekään ei vielä riitä, ja asuntopulaa ratkotaan uusin keinoin. Purettavaksi ilmoitetun Raatteentie 62:n asukkaat saavat tehtäväksi kirjoittaa tarinan itsestään ja elämästään.

ELÄMÄSI TARINA ON LOPPUELÄMÄSI ASUNTO
Parhaiden tarinoiden kertojat saavat asumisoikeuden uudessa vuokratalossa

Päättäjät olivat työllistäneet Nuhruiset eli pätkätyöllistyneet korkeakoulutetut työstämään suunnitelma, jolla Maaseudulta tulleet ihmismassat ja erityisesti ”heikompi aines” saadaan siirretyksi pois ”Kaupungin kannalta tuottavampien ihmisten tieltä”. Karsintakeinoksi oli keksitty tarinaidea.

Kun jokainen Raatteentien asukas joutuu pakosta vääntämään elämänsä tarinaa, lopputuloksena on melkoinen kirjo. Joku kieltäytyy ärsyyntyneenä kokonaan, joku vähättelee itseään vain-ihmisenä, ”olen vain hieroja, vain bussikuski”, joku piruilee, että hänen elämäntarinansa pähkinänkuoressa on ”Pähkinä varmaan”. Yksi kirjoittaa tunnollisesti kaiken, toinen sepittää sopivaa valhetta.

Tarinan Kaupungissa työt ja arvostukset ovat muuttuneet, ja tarinoiden maailma on mullistunut, ja tämän ovat kirjailijat saaneet karvaasti kokea. Omasta elämästään kirjoittaminen on syrjäyttänyt perinteiset tarinat ja kirjailijaksi kutsutaan kaikkia niitä, jotka kirjoittavat omasta elämästään.

Nämä uudet kirjailijat eivät keksineet tarinoita, he olivat tarinoita itse.”

Autofiktiokin saa Tarinassa osansa, sillä perinteiset kirjailijat ryhtyivät kilpajuoksuun ja kirjoittivat omasta elämästään. Ja jos tässä kilvassa ei pärjätty, he vaihtoivat ammattia ja ryhtyivät ”terapeuteiksi, kevytkeskustelijoiksi, asiantuntijoiksi, juontajiksi, taksikuskeiksi ja komediapanelisteiksi”.

Mielenkiintoista onkin lukea, mitä tarinoiden ammattilainen haluaa tarinoiden alennusmyynnistä kertoa. Hänellä nimittäin on toisenlainen käsitys tarinoista kuin Kaupungissa vallalla oleva:

Yleensä on niin, että tarinan kerronta vaatii hiljaisuutta sekä ennen kertomista että sen jälkeen, jotta tarina jäisi hiljaisuuksien väliin ja saisi tilaa hengittää.”

Hotakainen on kirjoittanut itsensäkin Tarinan sivuille. Tosin hänen komediapaneeliuransa on jatkunut ainakin 100 jakson verran: ”Eräskin alakuloista tarhapöllöä muistuttava harvahiuksinen, lukijansa ja arvostelukykynsä menettänyt kirjailija otettiin koeajalle komediapaneeliin, josta hänet poistettiin kolmen jakson jälkeen, koska hän luki kaiken paperista eikä kyennyt minkäänlaiseen spontaaniin keskusteluun.”
Kari Hotakainen Turun Kirjamessuilla 2015

Tarinan alku, Aluksi kirjassakin nimetty, on yhtä kielen ilotulitusta, Hotakaisen taidolla kirjoittamaa. Osansa saavat erilaiset ihmisten ”virheiden” korjaamiseen erikoistuneet personal trainerit, itseoppineet filosofit, tanskalaiset, ruotsalaiset, saksalaiset ja amerikkalaiset vaatemerkit, helppo elämää viettäneet Päättäjät, brändimaakarit.

Osansa, lopulta aika karmean, saa myös Muumipeikko, joka näki todellisen brändipotentiaalin ja lukemattomia tuotteistamismahdollisuuksia supikoirassa, tuossa hyljeksityssä vieraslajissa. Mutta supikoira halusikin pitää elämänsä omanaan eikä olla ”muki tai laudeliina”.

Kun päästään Tarinan Keskikohtaan eli Raatteentien asukkaiden tarinoihin, ilotulitus laantuu, vaikkei lopu. Valmiisiin kysymyksiin vastaamalla kerrotuissa elämäntarinoissa on toki hulvattomia kohtaloita ja herkullisia kertomuksia, mutta kirjan intensiteetti laskee pakostakin. Aivan kuin Hotakainen olisi halunnut tekstin tasolla näyttää, mihin todellinen taitaja pystyy ja mitä syntyy, kun väkisten ja asunnon toivossa joutuu elämäntarinaansa puristamaan.

Taattua Hotakais-laatua on tarina The Eagles -yhtyettä kuuntelevasta, tunneälyisestä presidentistä, jonka ura loppuu pahaan virheeseen. Virkistysalueen avajaispuheessaan hän erehtyy puolustamaan maaseutua ja muuttuu ”yksityishenkilöksi, mihin instituutiolla ei ollut koskaan varaa”.

Hotakainen kysyy Tarinallaan, onko meillä varaa menettää maaseutu ja ryöstöviljellä tarinoita.

Myös Minna luki (ja kuunteli) Tarinan:
Odottelin – kuten aina – Kari Hotakaisen uuden kirjan ilmestymistä malttamattomana. Meni kuitenkin kohtalainen tovi ennen kuin rohkenin Tarinaan tarttua. Olen huomannut että kun odotukseni ovat virittyneet korkealle, minun on hyvä psyykata ylikierrokset mielestäni pois. Tämä olikin hyvä lähestymistaktiikka tähän taas kerran tuhtiin ja monikerroksiseen Hotakais-uutuuteen.

Kari Hotakainen on säilyttänyt tarkkasilmäisyytensä, ja hän piirtää aikamme murrosta ja ilmiöitä myös huumorin keinoin. Tarinaa lukiessa ja kuunnellessa olisi monin paikoin naurattanut, ellei kuvattu todellisuus olisi niin synkkä. Niinpä vain nautin Tarinan ulottuvuuksista. Löydän tekstistä myös Hotakaisen tavan kirjoittaa runoa proosaan kaapuun, mistä taisin jo Henkireiän arviossani todeta.

Kirjan tarinoidenkeräyshanke lomakkeineen toimii perinteisessä paperikirjassa ehdottomasti parhaiten. Rakenne ei jää äänikirjassakaan epäselväksi, visuaalisuus kuitenkin konkretisoi lomakkeen kaavamaisuuden mielestäni paremmin. Antti Holman valinta lukijaksi resonoi loistokkaasti Tarinan tekstin kanssa. Anttia on aina mukava kuunnella, ja ammattimiehenä hän pitäytyy lukijan osassa ja tulkinnassa hienosti.

  • Kari Hotakainen: Tarina
  • Siltala 2020
  • 268 s.
  • ISBN 978-952-234-724-4
  • Äänikirjan lukija Antti Holma
  • 6 t 43 min.

Rating: 3.5 out of 5.

Tässä linkit muihin blogissamme esiteltyihin Kari Hotakaisen kirjoihin tai niihin perustuviin teatteriversioihin:
Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
Kari Hotakainen: Henkireikä
Helsingin Kirjamessujen lukupiirissä Kari Hotakaisen Luonnon laki
Luonnon laki Helsingin Kaupunginteatterissa
Kari Hotakaisen Palvelija Helsingin Kaupunginteatterissa

Vuoden 2015 Helsingin Kirjamessuilla olimme Kari Hotakaisen kirjan Luonnon laki lukupiirissä. ”Olimme aivan ihastuneita keskustelustamme Kari Hotakaisen kanssa”. Näin luki silloin kirjoitetussa ja paikkansa pitävässä kuvatekstissä.

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *