Podcast #21 Satu Vasantola: Kaikki kadonneet – abortista, hylkäämisestä ja naisen oikeudesta kehoonsa
Oli sateinen lokakuun ilta, kun tapasimme kirjailija Satu Vasantolan tallentaaksemme podcast-keskustelun. Olimme Tammi-kustantamon upeimmassa huoneessa, siellä jossa yksi seinä peittyy Tammen Keltaisen kirjaston kirjoilla. Pöytää pehmensimme leposopesta löytämällämme painopeitolla.

Keskustelumme aiheena oli Satu Vasantolan toisinkoinen nimeltään Kaikki kadonneet. Kirjan kauniissa kannessa on hehkeissä syksyn väreissä naisen leninki. Vai tuleeko syvänpunainen väri naisen verestä, siitä jota vuodatetaan kuukausittain tai kirjan yhden teeman mukaisesti siitä, mitä enkelintekijät, sikiönlähettäjät eli laittomien aborttien tekijät pyrkivät saada asiakkailtaan virtaamaan?
Satu tarttui aborttiaiheeseen tutkittuaan Helsingin Sanomien uutisia 1960-luvulta. Lehden sivuilla oli tarkkaan seurattu eri puoskareiden oikeudenkäyntejä. Podcastissamme Satu valottaa lisää 1960-luvun asenneilmastoa suhteessa naisiin ja epätoivottuihin raskauksiin.
Kuuntele podcastimme SoundCloudista, Apple Podcasteista tai Spotifystä tai klikkaa kuvan nuolesta:
Kaikki kadonneet -kirjassa päähenkilönä on Annu. Hänen elämäänsä kuvataan kahdessa aikatasossa: leikki-ikäisenä ja nuorena sekä nykyhetkessä noin kuusikymppisenä. Lapsena hänen äitinsä ja siskonsa katoavat, eikä Annu tiedä minne. Muutaman vuoden päästä myös isä katoaa, mutta tällä kertaa tiedetään tarkkaan minne ja miksi. Isä tuomitaan vankilaan laittomista aborteista, joita hän on tehnyt lukuisille naisille ja joista osassa pikkuinen Annu on toiminut assistenttina.
Aikuisena Annu toimii gynekologina. Abortti on jo laillinen ja hänen vastaanotolleen tulee naisia, joiden kehoa on rasitettu muutoin. On monia raskauksia, raiskauksia ja kasvaimia. Annu hoitaa huolella ja on tarkkanäköinen kuunnellessaan potilaittensa selityksiä. Kauniiden tatuointien tarkoitus on peittää jotain, joka on sattunut ihoakin syvemmälle.
Satu Vasantola on terveyteen erikoistunut Helsingin Sanomien toimittaja. Kirjaa lukiessa voisi kuvitella, että hän on lääkäri, sillä niin ammattimaisesti ja täsmällisesti lääketieteelliset asiat on kerrottu. Naisena oli helppo samaistua gynekologin vastaanotolle!

Kaikki kadonneet tarttuu nimensä mukaisesti siihen, mitä jälkiä hylkääminen jättää lapseen. Annu pitää huolen, että hänelle ei enää ikinä käy niin. Hän heivaa ihanilta kalskahtavia miehiä, etteivät nämä missään tapauksessa ehdi jättää häntä. Hän pitää tiukasti kiinni aikuisesta tyttärestään, jonka maailmankuva on jo kovin erilainen kuin Annun äidin aikalaisten. Valoa siis on, naiset saavat tehdä itsenäisempiä päätöksiä kehostaan ja elämästään, mutta vielä on myös matkaa.
Satu kuvaa aihepiiriään ja Annun tarinaa toimittajan varmuudella. Tunteet heräävät lukiessa pienen Annun koettelemuksista Keravalla. Onneksi mukaan mahtuu myös onnenhetkiä ja välittäviä ihmisiä. Aikuinen Annu onkin särmempi ja pohtii elämäänsä paljon nähneen ihmisen perspektiivillä.
Kaikki kadonneet jättää vahvan muistijäljen ja tarpeen keskustella kirjasta. Yhtäkkiä myös huomaa, että abortti tulee vastaan niin Yhdysvaltain presidentinvaaleissa kuin tänään Hesarissakin. Suomessa nimittäin edelleen vaaditaan kahden lääkärin lausunto myös ensimmäisen 12 raskausviikon abortteihin. Suomessa tehdään vuosittain noin 10.000 aborttia. Sadun mukaan 1960-luvulla arvioitiin, että joka kolmannelle naiselle oli tehty abortti.
Kaikki kadonneet on täydellinen lukupiirikirja, sillä siinä on paljon tarttumapintoja keskustelulle. Kirja on fiktiota, mutta monilla tapauskuvauksilla on esikuvansa todellisessa elämässä. Satu kertoi, että esimerkiksi kirjassa kuvatun Roosan raiskaustapauksen oikeusseuraamukset olivat suoraan tosielämästä, eikä mistään historian havinasta, vaan parin vuoden takaa. Pistää todellakin miettimään.
Kuinka paljon naisten elämä onkaan muuttunut ”vapaan” abortin ja ehkäisyvälineiden myötä? Entäs, kuinka paljon miesten elämä on muuttunut samoista syistä?
- Satu Vasantola: Kaikki kadonneet
- Kustantaja: Tammi, 2020
- Äänikirjan lukija: Hannamaija Nikander, 7 h 41 min
- Kannen suunnittelija: Emmi Kyytsönen
- Arvio:

Vinkki: kuuntele myös aiempi podcastimme Pasi Pekkolan kanssa. Hänenkin kirjassaan Kaikki isäni naiset pohditaan aborttia.
Onnea hienosta podcastista, hyvä pössis teillä! Tämä teos kuulostaa hurjalta, mutta ei välttämättä niin raskaalta kuin aihepiiristä voisi olettaa. Arvostan myös sitä, että Vasantola on löytänyt toiseen teokseensa muun aihepiirin kuin pohjalaisen sukusaagan. Esikoinen oli hyvä, mutta muuntautumiskyky vielä parempi.
Kiitos palautteesta! Kaikki kadonneet ei ole raskas kirja tai minä en ainakaan sitä sellaiseksi kokenut. Siinä on isoja teemoja, mutta päähenkilö Annulla on asiat kuitenkin hyvin hallussa. Ennemminkin mielenkiintoinen ja koskettava ja ajatuksia herättävä.
Kuuntelin tämän hiljattain äänikirjana ja täytyy ihailla sitä miten näin rankasta aiheesta voi kirjoittaa näin kauniisti ja jopa lempeästi, kun miettii pikku-Annua. Tunnelma oli niin intensiivinen, voi kun olisi voinut kuunnella tämän kerralla alusta loppuun ilman että oma arki tuli väliin.
Samaa mieltä siinä, että aihe on rankka, mutta kirja ei ole ahdistava. Se on jo melkoinen saavutus!
Pidin Vasantolan esikoisesta valtavasti, joten tätäkin kohtaan odotukset ovat korkealla. Aihepiiri on kiinnostava kun Vasantolan terveyden ja lääketieteen (ja siitä kirjoittamisen) osaaminen on korkealla tasolla, oletan että aihetta käsitellään taitavasti. Innolla odotan, kun vain saisi nämä lukemattomien kirjojen pinot laskemaan!
Suosittelen antamaan tälle fast track -lipun ohitse monen muun lukemattoman kirjan!
Tämä kirja kiinnostaa todella, koska luimme lukupiirissämme Vasantolan ensimmäisen kirjan En palaa takaisin koskaan, luulen. Tämän kirjan aihepiiri on täysin erilainen ja todella kiinnostava. Tänä syksynä on ilmestynyt niin paljon kiinnostavia kirjoja, joten valitettavasti monia hyviä kirjoja jää lukematta. – Mutta tähän kyllä tartun jossakin vaiheessa.
Kannattaa kuunnella se meidän podcastimme, niin tämäkin saattaa päästä nopeammin lukulistallesi!
Kiinnostavan oloinen kirja rankasta aiheestaan huolimatta. Lääketieteellinen aihepiiri vaatii kirjailijalta varmasti aivan erityistä taitoa, jotta siitä osaa rakentaa toimivaa mutta samalla kuitenkin faktojen suhteen kutinsa pitävää fiktioita.
Tuo teidän jutun aloituskuva on hieno. Niin inspiroiva takaseinä, täynnä Keltaista kirjastoa! Se kyllä ansaitseekin paikan komeassa huoneessa. :)
Satu on haastatellut useita gynekologeja, joten lääketieteelliset faktat on kyllä kohdillaan.
Tammen neukkari on viihtyisä paikka, jossa katse todellakin hairahtuu täydelliseen Keltaisen kirjaston kokoelmaan.
B