Anni Kytömäki: Margarita – Finlandian arvoinen kirjahelmi
Kapellimestari Hannu Lintu valitsi Anni Kytömäen Margaritan kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2020 saajaksi.

Margarita on Anni Kytömäen kolmas romaani. Hän oli ehdolla kauno-Finlandian saajaksi myös esikoisromaanillaan Kultarinta. Silloin ei vielä Finlandiaa irronnut, mutta bloggarit valitsivat Kultarinnan vuoden 2014 parhaaksi kotimaiseksi romaaniksi. (Juttu Blogistanian palkintojenjaosta.)
Luin Margaritan juuri ennen palkinnon julkistamista ja kommentoin sitä tuoreeltaan meidän Finlandia-podcastissamme muun muassa seuraavasti:
Ymmärrän hyvin, miksi Anni Kytömäen runollista kieltä ja kirjoitustapaa hehkutetaan. Minulle tuli lukiessa olo, että aivan kuin se raakku eli jokihelmisimpukka on siellä virrassa, minäkin olen ollut Annin kielen virrassa ja se on minut lukiessani läpäissyt.
Margaritifera margaritifera
Margaritan nimi tulee jokihelmisimpukan latinankielisestä nimestä Margaritifera margaritifera. Margarita on myös kirjan päähenkilön Senni Sarakorven toinen nimi.
Kirjassa on neljä kertojaa. Senni on nuori nainen, joka on perinyt isältään kylpylän hierojan pestin. Hän asuu kirjan alussa äitinsä kanssa kylpylän lähettyvillä, lapsuutensa metsämaisemissa. Myöhemmin hän lähtee opiskelemaan Helsinkiin.
Kertojina toimivat myös metsänhoitaja Antti, joka työkseen kartoittaa, mitkä metsät hakataan, vaikka hän haluaisi suojella luontoa, sekä sodassa mieleltään murtunut Mikko, pasifistin poika. Yllättävimpänä kertojana toimii itse jokihelmisimpukka.

Margaritan kieli
Margarita on ensimmäinen Anni Kytömäen kirja, jonka minä luin. Aluksi tuli tunne, että taitaa olla liian kuvailevaa kieltä minun makuuni. Tunne ei kestänyt kauaa, sillä kun pääsin kielen imuun, se vei minut täysin pauloihinsa.
Kirjan kieli on todella aistivoimaista. Kun Sanni hieroo asiakasta, minulle tuli tunne, että hänen sormensa olivat minun lapaluitteni välissä. Hänen muutkin tunteensa ja tuntemuksensa ovat kuvattu niin voimallisesti, että lukijana sydämeni löi niiden tahdissa.
Virta on laaja ja syvä, minulla on tilaa liikkua. Käännyn ja sukellan suvannon läpi vatsa kohti pohjaa, kädet edellä, tunnustelen reitiltä kivet ja jokeen kaatuneet rungot, väistän niitä. Jossain täällä ovat helmisimpukatkin. Ne seisovat sorapohjalla ja kuulostelevat uutta kotiaan, siemailevat korven lähteensilmistä vuotanutta hapekasta vettä.
Margarita, sivu 575
Kieli liikuttaa lukijaa nautinnon tunteista aina kuoleman porteille asti, yhtä runollisesti, yhtä hallitusti. Mutta ei Margarita pelkkää kuvailua ole, vaan jokaisen kertojan tarina on mielenkiintoinen. Todella kiehtovaa on, miten nämä tarinat kietoutuvat yhteen.
Isot teemat
Anni Kytömäki on itse kuvannut, että Margarita on suuri tarina metsistä ja pienistä ihmisistä jälleenrakennusajan myllerryksissä. Kirjan tapahtumat alkavat sodasta ja päättyvät vuoteen 1955. Tapahtumien painotus on 1950-luvun puolella.
Naisten kehollinen itsemääräämisoikeus
Naisen kehollinen itsemääräämisoikeus on yksi Margaritan teemoista. Sodassa on kaatunut miehiä ja suomalaisia tarvitaan lisää. Valtion kanta on, että kuusi olisi sopiva lapsiluku naisille, sillä synnyttäminen on naisten asevelvollisuus. Lapset ovat kansallinen voimavara, tulevia veronmaksajia ja sotilaita samoin kuin vanhempiensa vanhuuden turva.
Tässä ihannemaailmassa pahoinvoiva, raskaana oleva nainen ei ole yksilö, vaan pykälien mukaan mennään vaikka hautaan asti. Anni Kytömäki kuvaa hyperemeesiä eli raskaudenaikaista vakavaa pahoinvointia niin pieteetillä, että lukijana haluaisi jo hypätä mukaan tarinaan sanomaan muutama järjen sana viranomaisille!
Olen kiinnostunut kertomaan ilmiöiden juurista. Asioiden selvittäminen fiktion kautta on kiehtovaa.
Anni Kytömäki Helsingin Kirjamessuilla 2020
Mielenkiintoista on, että tänä vuonna raskaudesta ja oikeudesta aborttiin on puhuttu myös Satu Vasantolan Kaikki kadotetut – ja Pasi Pekkolan Kaikki isäni naiset -teoksissa ja kaikissa näissä teoksissa täysin eri tavalla.
Pandemia joka vie hengityskoneeseen
Anni Kytömäki kirjoitti Margaritan ennen koronaa. Siksi onkin melkoinen sattuma, että kirjassa riehuu maailmanlaajuinen epidemia, johon ei ole vielä rokotetta! Kyseessä on polio, joka Suomessa 1950-luvulla halvaannutti lähes 3.000 ihmistä. Margaritassa Senni päätyy töihin poliosairaalaan ja sitä kautta pääsemme tutustutaan muutamiin poliopotilaisiin ja heidän hoitoonsa.
Poliosta puhutaan kirjassa kuin koronasta. Se on virus, joka leviää ihmiskontakteissa. Suurin osa tartunnansaajista on oireettomia, mutta voivat tartuttaa. Rokotus tuli markkinoille vuonna 1955 ja sitä on meille monille annosteltu sokeripalassa.
Ihminen on osa luontoa, meillä ei ole muita konsteja kuin eristäytyminen, oireiden mukainen hoito ja rokotuksen kehitys. Ollaan avuttomia luonnon edessä.
Anni Kytömäki Helsingin Kirjamessuilla 2020
Jokihelmisimpukka pääsee ääneen
Mielestäni jokihelmisimpukan päästäminen ääneen on nerokasta. Hän – siis nyt tutustuttuamme kyseessä ei missään tapauksessa ole enää se – kertoo ekosysteemistään ja sen herkkyydestä tavalla, joka varmasti menee perille. Kun ihminen sorkkii luontoa, sillä on moninaisia seurauksia.
Olen retkeillyt Hämeenkyrössä jokihelmisimpukkajoella 20 vuotta, mutta en aiemmin ole tutkinut simpukoita. Jokihelmisimpukoita on ollut jo liitukaudella eli dinosaurusten aikana ja ne elävät 200 vuotta hiljaisen oloista elämää. Aloin miettiä, millaista olisi olla simpukka. Otin selvää ja kuvittelin loput.
Anni Kytömäki Helsingin Kirjamessuilla 2020
Anni tekee jokihelmisimpukalle saman, mitä Patrik Svensson teki Ankeriaan testamentissa ankeriaalle. Hän tuo lukijan näkyville otuksen, jonka hyvinvoinnille en ole koskaan ennen uhrannut ajatustakaan. Mutta kyse ei ole vain jostain matalien tai syvien vesien eläjästä, vaan siitä symbioosista, missä me kaikki maapallolla elävät olemme suhteessa toisiimme. Samaa ajatusta tukee metsänhoitaja Antin kertojanääni.
Ujoille sanotaan, että tule ulos kuorestasi, miksi ihmeessä, sillä simpukkakin voi elää rauhassa kuoressaan.
Anni Kytömäki Helsingin Kirjamessuilla 2020
Sitten vielä se sota
Margaritan taustalla leijuu sota, siitähän ei ole kirjan ajankohdassa montaa vuotta. Senni miettii paljon sodassa kuollutta isäänsä, käy sisäistä keskustelua muistojensa kautta.
Mikko-kertojan mieli on murtunut sodassa. Tämän kehityksen Anni Kytösalo kuvaa konkreettisesti ja lempeällä kynällä, kirjan rakenteen kannalta todella taitavasti.
Sota vaikuttaa yksittäiseen sotilaaseen ja se vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Evakkoja on tullut, maalta muutetaan kaupunkiin, yhtäkkiä tarvitaan paljon uusia asuntoja. Tämä edellyttää puutavaraa ja metsien hakkaamista. Yhteiskunnalliset muutokset virtaavat tarinan mukana. Ne tuodaan esiin ilmiöiden ja keskustelujen kautta, mutta ei alleviivaten. Lukija poimii niistä oivalluksia oman herkkyytensä ja mielenkiintonsa mukaisesti.
En osaa kirjoittaa toivotonta kirjaa. Romaanin tehtävä on antaa toivoa, se on syy kirjoittamiseen. Halusin luoda maailmoja, jotka antavat toivoa ja joita kohden voimme mennä.
Anni Kytömäki Helsingin Kirjamessuilla 2020
Finlandia-palkinto ansiokkaalle kaunokirjalle
Margarita täyttää ilman muuta Finlandia-palkinnon vaatimukset ansiokkaasta teoksesta. Margaritan ansiokkuus perustuu mielestäni hallittuun kokonaisuuteen, huumaavan kauniiseen kieleen, taiten valittuihin tarinalinjoihin ja yksinkertaisesti loistavaan lukukokemukseen. Margaritaa ei kannata lukea kiirehtien, vaan tekstin mukana eläen ja elämästä oivaltaen.
Mainittakoon vielä, että Margarita on mielestäni ulkoasullisesti todella kaunis kirja. Sen sivut ovat myös markkinoiden ympäristöystävällisintä paperia eli sivutkin viestittävät kirjan henkeä. Hienoa!

- Anni Kytömäki: Margarita
- Kustantaja: Gummerus
- Kannen suunnittelija Jenni Noponen
- Äänikirjan lukijat: Ville-Veikko Niemelä, Aarne Linden, Mirjami Heikkinen 19 h 12 min
Lue myös:
Anni Kytömäki kertoi haastattelussa, että vuoden 2013 tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Ville Kivimäen Murtuneet mielet antoi sytykettä Margaritassa kuvattuun sotakokemukseen. Alla muutamia muita kirjoja, joista olemme kirjoittaneet, ja joissa käsitellään Margaritan teemoihin liittyviä asioita:
- Metsästä: Tietokirjallisuuden Finlandia 2019: Metsä meidän jälkeemme
- Metsästä: Tietokirjallisuuden Finlandia 2017: Elämäkerta Pentti Linkolasta
- Abortista: Satu Vasantola: Kaikki kadonneet
- Raskaudesta ja abortista: Pasi Pekkola: Kaikki isäni naiset
- Abortista: Marian Keyes: Aikalisä
- LUKUPIIRISTÄ: Mitä ajatuksia Margarita herätti lukupiirissämme, joka kokoontui talvisessa metsässä
Paneutunut teksti tästä varmastikin menestykseen nousevasta teoksesta. Olen pitänyt Kytömäen kaikista kirjoista, mutta Kultarinta on edelleen paras.
Margarita jää mieleen vahvasti monella tavalla, mutta naisen keho ja sille asetetut velvollisuudet ovat yksi vahvimmista teemoista. Muutenkin kirja on hyvin fyysinen, ja vaikka se sukeltaa syvälle ihmismieleen, keho ei jää toiseksi.
Minua vaivasi hieman muutama lähes sadunomainen käänne ja sattuma tarinassa, etenkin eräs helsinkiläinen puu. Nieleskellen lopulta hyväksyin kirjailijan päätöksen tekemiinsä valintoihin, vaikka mielestäni moinen elementti ei sopinut tarinaan, vaan tuntui enemmän jonkin viihdekirjan juonenkäänteeltä. Kokonaisuutta se ei kuitenkaan pilannut, pidin Margaritasta paljon.
Tiedän, mitä puuta ja juonenkäännettä tarkoitat. Minä olin hämmästyksissäni ja pohdin todella, onko tällainen sadunkaltainen käänne ansioksi. Kommentoin tätä Finlandia-podcast-jaksossamme (#23). Aivan samoin kuin sinä, päätin hyväksyä Annin ratkaisun, vaikka vähän pitkin hampain.
Tätä en olen vielä lukenut, mutta ostin jo aiemmin syksyllä, kun tuttu kirjakaupan myyjä niin vakuutti, että Margarita voittaa Finlandian. Hyvin tiesi!
Olen lukenut Kytömäeltä Kivitaskun ja pidin siitä valtavasti, odotukset tämänkin suhteen ovat siis korkealla.
Hieno ja valaiseva kirjoitus, joka lisäsi entisestään kiinnostustani tätä kirjaa kohtaan. Kiitos! <3 En ole harmikseni yhtäkään Kytömäen kirjaa aiemmin lukenut, mutta tästä kiinnostuin luettuani erään Kytömäen haastattelun. Siinä hän mainitsi juuri nuo jokihelmisimpukat ja niiden vertaiskuvallisuuden hiljaisempiin ihmisiin. Tuli todella voimakas ja lämmin olo Kytömäen ajatuksia lukiessani. Uskon, että Margarita onkin kirja juuri minulle. Ja mahdollisesti sitten luen muutkin hänen kirjansa. Mutta juuri nyt Margarita kiinnostaa eniten.
Voimakas ja lämmin ovat hyvä adjektiivit tälle lukukokemukselle.
Minun Margaritani odottaa vielä postissa, saan sen maanantaina käsiini. Olen lukenut häneltä Kivitaskun aiemmin, se oli melkoisen mahtava paketti ihmiskohtaloita. Noista mainitsemistasi olen lukenut myös Vasantolan ja Pekkolan kirjat. Uskon että Kytömäki on Finlandiansa ansainnut ❤
Vaikka noissa kaikissa kolmessa raskaus ja abortti ovat keskustelussa, niin Margarita on kovin erilainen romaani muissa suhteissa.
Täytyy palata tähän tekstiin vielä, kun olen itse lukenut kirjan. Nyt en ihan uskaltanut kunnolla keskittyä.
Margarita oli minulla lukulistalla jo ennen mitään palkintoehdokkuuksia, ihan vain kirjailijan takia. Kytömäen kaksi ensimmäistä kun ovat kevyesti suosikkilistani kärkikahinoissa. Varsinkin Kivitasku lumosi minut ihan täysin.
Margarita voisi valita ihan pelkän kannenkin perusteella. Ja nimi on loistava (on myös tyttäreni kolmas nimi, enkä edes tiennyt, että tarkoittaa helmeä, kun on peritty isoisoäidiltäni).
Kahlaan sitä läpi puolipakkopullana. Omituisen hankala luettava. Aborttikohtaus (sen epuu) sai voimattoman raivon kuplimaan kurkussa, polio taas koskettava kuvaus, miten hirveä kohtalo se aikanaan oli, pitäisi olla pakollista luettavaa hopeavesialueilla. Muuten kirja on omituinen. Päähenkilöihin ei saa mitään kosketusta eikä aina edes tiedä kuka päähenkilö on. Ehkä loppu saa jotain järkeä tähän, ellei, niin hukkaan heitettyä aikaa.
Sinnittele vaan, selkeyttä luvassa lopussa. Tosin me lukupiirissäkin olimme useampaa mieltä siitä, miten tietyt asiat menivät.
On suositeltu.Onko kieli Rosa Liksomin tyyliin josta pidän vai Sirpa Kähkönen joka on lyyrisiin kuluva kirjoittaja.
Anni Kytömäki taitaa olla vielä lyyrisempi kuin Sirpa Kähkönen.