Camilla Grebe: Varjokuvat – sarjamurhaajan ja naispoliisien palkittu ruotsalainen historia

Camilla Grebe on ruotsalainen dekkarikirjailija, joka on tullut meille tutuksi jo neljän kirjan verran. Olemme myös tavanneet Camillan hänen Suomen vierailujensa yhteydessä: hurmaava ja fiksunoloinen nainen. Olemme kertoneet hänen taustastaan ja kirjoistaan aiemmissa jutuissamme:

• Camilla Grebe: Kun jää pettää alta – päätön nainen Tukholmassa
• Camilla Grebe: Lemmikki – vuoden parhaimmaksi pohjoismaiseksi dekkariksi valittu
• Camilla Grebe: Horros – todellinen äitien painajainen

Nyt olemme lukeneet hänen neljännen soolona kirjoittamansa dekkarin nimeltään Varjokuvat (Skuggjägaren), jonka Svenska Deckarakademin valitsi Ruotsin parhaaksi dekkariksi 2019 ja nyt Varjokuvat voitti myös Lasiavain-palkinnon (Glasnyckeln), joka myönnetään vuosittain parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille. Tämä on merkittävää, sillä Camilla Grebe sai Lasiavaimen nyt jo toista kertaa. Samaan on pystynyt vain legendaarinen Stieg Larsson ja islantilainen Arnaldur Indriðason.

Varjokuvien taustaa

Camilla Grebe vieraili Helsingin virtuaalisilla Kirjamessuilla 2020. Haastattelussa hän kertoi, että oli saanut idean Varjokuviin luettuaan Michelle McNamaran true crime -kirjan Jag försvinner i mörkret (I’ll Be Gone in the Dark, One Woman’s Obsessive Search for the Golden State Killer). Kirjassa kerrotaan tositarinaa sarjamurhaaja-raiskaajasta, joka toimi usealla eri vuosikymmenellä ja tapauksia pidettiin pitkään erillisinä. Syyllinen saatiin kiinni vasta 71-vuotiaana vuonna 2018 ja tuomittiin elinkautiseen ainakin 13 murhasta ja 50 raiskauksesta.

Varjokuvienkin ideana on kertoa rikoksista, jossa tekijän selvittäminen kestää vuosikymmeniä ja selvittäjät vaihtuvat ajan myötä. Camilla halusi sitoa tarinaan myös naispoliisien historian. Ensimmäinen murha tapahtuu 1940-luvulla, jolloin naiset eivät voineet vielä olla poliiseja Ruotsissa, vaan heitä kutsuttiin poliisisisariksi aina vuoteen 1958 asti ja heidän työtehtävänsä liittyivät sosiaalihuoltoon liittyvät asiat.

Camilla teki merkittävän taustatyön ja Varjokuvien ensimmäisessä versiossa oli jo niin paljon historiallisia tietoja, että niitä piti karsia. Hän haastatteli eläköityneitä poliisisisaria ja naispoliiseja ja hän onkin saanut paljon positiivista palautetta Varjokuvien ajankuvan oikeellisuudesta.

Varjokuvien juonitiivistys

Ensimmäiseksi tutustumme vuonna 1944 Elsi Svensiin, joka on lähtöisin Suomen Pohjanmaalta. Sulhanen on kuollut sodassa ja Elsin joutuu antamaan syntyvän tyttären kasvattiperheeseen.

Elsi työskentelee poliisisisarena Tukholmassa. Hän on mukana löytämässä tarinan ensimmäistä uhria, naista, joka on naulattu lattiaan alapää paljaana ja jonka suuhun on tungettu puukauha. Samankaltainen modus operandi toistuu vuosikymmenien ajan.

Seuraavaksi hyppäämme jo 1970-luvulle ja tutustumme Britt-Marieen, joka yrittää yhdistää pienen lapsen äitiyttä ja poliisin uraa. Kannustusta ei löydy nilkiltä esimieheltä eikä kotipiiristä.

Jälleen löytyy lattiaan naulattu nainen. Voiko olla mahdollista, että sama Hornan murhaaja on iskenyt uudelleen? Tapahtumat etenevät ja uusia murhia paljastuu. Kohteina yksinhuoltajanaisia, joilla on pieni lapsi. Joku todellakin vihaa naisia.

Seuraavaksi kuvioon astuu Hanne, joka on meille Camilla Greben aiemmat kirjat lukeneille tuttu huippuprofiloija. Eletään kuitenkin vasta 1980-lukua ja Hannen uran alkutaipaletta. Myös Hanne saa nuivaa suhtautumista osakseen poliisivoimissa ja uhreja tulee lisää.

Kunnes koittaa vuosi 2019 ja Malin, joka myös on tuttu aiemmista kirjoista, työskentelee poliisivoimissa. Hyppäämme aikaan Horros-kirjan tapahtumien jälkeen. Maailma on jälleen hieman muuttunut ja poliisikouluun pyrkivistä on jo 40 % naisia ja DNA-tutkimus on arkipäivää.

Tässä vaiheessa lukijalla on mielessä jo monia teorioita ja ainakin minä tervehdin ilolla Malinia ja Manfredia, sillä nämä tutut saisivat varmastikin Hornan murhaajan kiinni. Molempien yksityiselämän kuvaus täydentyy aiemmasta, mutta kyllä Varjokuvat voi lukea, vaikka ei aiempia kirjoja olisikaan lukenut.

Kommenttini Varjokuvista:

Olen jo aiemminkin kehunut Camilla Greben dekkareita. Niissä on liikaa raakuutta minun makuuni, mutta niissä on myös inhimillistä ja yhteiskunnallista pohdintaa, mistä pidän. Varjokuvien kiehtovuus oli tarinan moniuloitteisuudessa ja poliisityön historiassa. Ehdottomasti suosittelen, tämä jää mieleen!

Lukupiirin Marjan kommentit Varjokuvista:

Kuuntelin Camilla Greben Skuggjägaren ruotsiksi heti sen ilmestyttyä syksyllä 2019. Kirjassa ei ole pelkästään jännitystä ja murhamysteereitä, se luotaa lähihistoriaamme, erityisesti naisen asemaa yhteiskunnassa. Vielä 1980-luvulla oli vahva vastustus naispoliiseja kohtaan. Ja yhtä lailla oli naisen oma vika, kun joutui väkivallan uhriksi niin 1940- kuin 1980-luvuillakin. Jännittävä ja ajatuksia herättävä rikosromaani. Lukija Katarina Ewerlöfin ääni vie kuulijan sisään tarinan kauheuksien keskelle hyvin toden tuntuisesti.

Lukupiirin Minnan kommentit Varjokuvista:

Runsaslukuiset ruotsalaiset naisdekkaristit ovat niin tuotteliaita että vasta Varjokuvat on ensimmäinen Camilla Greben teos johon tartuin. Bättre sent… Luokittelun dekkarigenreen ei mielestäni tee ollenkaan oikeutta ainakaan tälle romaanille, johon on kirjoitettu perhetarina ja mielenkiintoista ajankuvaa ytimenä kulkevan dekkaritarinan ympärille. 

Karolina Kudjoi lukijana pitää hyvän tasonsa, joten toissijaiset seikat eivät pääse häiritsemään tarinaan keskittymistä.

---

• Camilla Grebe: Varjokuvat
• Kustantaja Gummerus 2020
• Alkuteos: Skuggjägaren (2019)
• Suomentanut Sari Kumpulainen
• Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi, 12 h 15 min

Camilla Greben aiemmat teokset