Marjatta Sarpaneva: Timo Sarpaneva, taide ja elämä

Meiltä useimmilta löytyi Timo Sarpanevan suunnittelemia lasiastioita kotoota. Tässä Airi Vilhusen otos ympäröimässä upean näköistä teosta.

Kirsin Book Clubin marraskuun kirjaksi olimme valinneet Marjatta Sarpanevan Timo Sarpaneva, taide ja elämä -teoksen. Valinta tehtiin ennen kuin tiesimme, että kirja päätyisi myös tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaaksi.

Olimme suunnitelleet tapaavamme suurimmassa olohuoneessa, joka porukastamme löytyy, jotta voisimme pitää kunnon välit ja keskustella turvallisesti. Koronatilanne valitettavasti kuitenkin heikentyi niin paljon, että päätimme vastuullisesti kokoontua etänä, sillä olihan meitä kolmetoista naista keskustelemassa.

Kirsin Book Club 18.11.2020

Pyysin jokaista ennakkoon tutkimaan kaappejaan ja kuvaamaan, mitä kaikkea Timo Sarpanevan suunnittelemaa kätköistä löytyykään. Ja löytyihän niitä! Tosin moni meistä ei olisi osannut tunnistaa kaikkia lasiesineitään Timo Sarpanevan suunnittelemaksi ilman Timo Sarpaneva, taide ja elämä -kirjaa. Moneen kertaan totesimme, että on todella hienoa, että meillä Suomessa on huippuluokan taidelasia kodeissa aivan arkikäytössä.

Timo Sarpanevan Marcel-maljakko löytyi useammalta kirsinbookclubilaiselta. Ikebana-taituri Eija Rintala totesi, että Marcel on kaikista hankalimman mallinen maljakko, joka hänellä on.

Marjatta Sarpaneva kertoi Kirja-lehden haastattelussa, että aloitti kirjoittaa lapsilleen omista elämänvaiheistaan, jotta heidän ei tarvitsisi selvitellä asioita jälkikäteen. Nämä yksityiset merkinnät toimivat ensi askeleina taidekirjaan, jossa on sekä elämäkertaa että taideteollista historiaa ja kiinnostavaa taiteilija-avioliittokuvausta.

Raila Luhtalalla on koko perhe alunpitäen Mäyntyniemeen suunniteltuja Marcel-maljakoita.

Marjatta Sarpanevaa voi tituleerata Timo Sarpanevan muusaksi. Hän eli Timon vaikutuspiirissä siitä asti, kun Timo juoksi 15-vuotiaan Marjatan kiinni kadulla. Tuttavuuden alkuajat saattavat vaikuttaa kovin romanttisilta tai sitten näin aikuisen naisen näkövinkkelistä suorastaan ahdistavilta.

Marja Castrénilla on Festivo-kynttiläjalkojen ja Tsaikka-lasien lisäksi teräsvadit Suomi Steel -sarjaa, jonka Timo Sarpaneva suunnitteli Opa-terästehtaalle 1970-luvulla.

Marjatta kertoo kirjassa hienostuneesti, mutta riittävän avoimesti suhteestaan Timoon. Hän kertoo, että pohti tosissaan, ennen kuin sitoutui silloin vielä naimisissa olevaan, 18 vuotta vanhempaan mieheen. Vuosien varrella suhde oli myös useita kertoja katkolla. Timo pyysi ainakin kerran jopa Urho Kekkosen puolustuspuhujakseen.

Tsaikka-lasit kaivetaan käyttöön tyypillisesti juuri glögi-aikana. Kuva Raila Luhtala.

Moni lukupiiriläinen muisti Marjatta Sarpanevan Linnan kutsujen upeana Jatta Svenneviginä tai Lenitan tanssivana mannekiininä. Tuntemattomampaa meille oli se, että hän perheen käytännön asioiden pyörittäjänä ja kahden lapsen äitinä toimi vuosikymmeniä myös Timon luonnosten puhtaaksipiirtäjänä.

Pirjo Helenius-Viitamäki oli meistä ainoa, joka oli nähnyt Timo Sarpanevan myös elävänä.

Timo Sarpaneva on ollut todella monipuolinen suunnittelija. Marjatta kertoo kirjassaan kiinnostavasti Timon uran alkuvaiheista, johon kuuluu mm. kankaita, ryijyjä, vientinäyttelyitä, näyteikkunoita ja tietenkin lasitaidetta. Ensimmäinen suuri kunnianosoitus oli, kun Timon Kukko-pannumyssy palkittiin Milanon triennaalissa vuonna 1951. Nämä tarinat pohjautuvat Timo Sarpanevan kertomuksiin ja esimerkiksi lehtileikkeisiin, sillä Marjatta astui kuvioihin vasta vuonna 1960.

Päivi Jääsaaren lapsuuskodin perintö. ”Meillä oli muitakin Sarpanevan lasiesineitä, muistan ainakin Festivo-kynttilänjalat ja yhden toisen maljakon. Ovat kaikki sisaruksillani, koska en halunnut liiemmin tavaraa silloin kun pesän jakaminen tapahtui.”

Kirjassa käydään riittävällä pieteetillä eri materiaalien taipuminen suunnittelijan tahtoon. Esiin nousee myös Timon kunnioitus tekijöitä, esimerkiksi lasinpuhaltajia, kohtaan. Hänen yhteistyönsä suunnittelijoiden kanssa oli intensiivistä. Hän opetteli, mihin kaikkeen lasimassa taitavien lasinpuhaltajien pilleissä voikaan taipua. Ideoita heiteltiin puolin jos toisin, tuotteisiin kuitenkin kaiverrettiin suunnittelijan TS.

Titti Mustakalliolla on Festivo-kynttiläjalkoja, Hiidenkirnu ja Helminauha-sokerikko ja -kermakko.

Lukupiirissä kirjasta pidettiin. Moni ilmoitti, että se saa paikan ”coffee table booksien” joukossa, sillä kirjan kuvat ovat hienoja ja niitä on paljon. Olimme yksimielisiä siitä, että Timo Sarpaneva, elämä ja taide -teos ei toimi äänikirjana, vaan kuvat ja teksti toimivat saumattomasti yhdessä.

Piia Fredriksonilla on arkikäytössä Timo Sarpanevan Suomi-astiasto.

Meistä osa tunsi paremmin Timo Sarpanevan tuotantoa ennestään ja osalle hänen nimensä oli tuttu, mutta tuotanto ei niinkään. Kirja palveli erinomaisesti tiedonjakajana ja moni kodin esine tuli kirjan perusteella yhdistettyä juuri Timo Sarpanevaan eikä muihin hänen aikalaisiinsa. Totesimme, että kirja laajensi kuvaamme Timo Sarpanevasta taiteilijana ja muotoilijana. Tarina oli suomalainen versio amerikkalaisesta unelmasta.

Timo Sarpaneva suunnitteli todella monipuolisesti ja monesta materiaalista. Maija-Riitta Mustosella on hänen patansa.

Mielenkiintoista oli lukea myös poliittisesta ilmastosta, joka nosti ja pudotti suomalaisia taiteilijoita. Timo Sarpanevankin tähti alkoi Suomessa himmetä, mutta maailmalla riitti kysyntää. Marjatta Sarpaneva kirjoittaa kaunistelematta, kuinka koville vastoinkäymiset ja suosion lasku ottivat.

Maija-Riitta Mustosella on myös Kekkerit-punaviinilasit.

Ehkä kuitenkin kirjassa kaikkein koskettavinta ovat Timo Sarpanevan viimeiset vuodet, jolloin luomistyö ei enää onnistunut. Marjatta kulki rinnalla, piti huolta kuin äiti lapsestaan. Monessa kohdassa kirjaa tulikin tunne, että Marjatta oli muusa, mutta melkein myös äiti Timolle, ja hoiti kaiken, ettei Timolle tulisi mielipahaa. Marjatta hoiti myös Timon äidin hautaan ja antoi Timon lomailla huolettomana Kanarialla.

Muutaman lukupiiriläisen mielestä Marjatta kertoi kirjassa liikaa omasta elämästään, mutta meitä oli myös monta, jotka kokivat sen rikastuttavaksi. Sillä mitä pidemmälle tarina meni, niin sitä enemmän sympatiat olivat Marjatan puolella.

Raila Luhtalan suosikki Timo Sarpaneva -esine, isovanhemmilta peritty Orkidea vuodelta 1955. Sarpaneva suunnitteli sen vuonna 1954 ja sille myönnettiin Milanon Triennalesessa The Most Beautiful Object of The Year Award -palkinto.

Kirja toi erinomaisesti esiin, kuinka monipuolinen taiteilija Timo Sarpaneva oli. Hänen suunnittelemansa esineet pääsivät komeroistamme käyttöön ja niitä katsoo nyt hieman arvostavammin, kun tietää, kuinka ainutlaatuisia niistä monet ovat suunnitteluajankohtanaan olleet.

Kirja toi esille myös toisen puolen. Timo Sarpaneva oli omistushaluinen taiteilija, joka itse kävi omilla retkillään. Hänellä varmaankin oli hurmaavat hetkensä, mutta kyllä hänestä puolisona jäi ikävä maku. Tämän kaiken Marjatta kuvaa retostelematta ja tyylikkäästi.

Minun Festivo-kynttiläjalkani ovat isäni urheilupalkintoja. Kirjan innoittamana ostin niihin uudet pallokynttilät.

Timo Sarpaneva, taide ja elämä on tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana 2020.

Marjatta Sarpaneva: Timo Sarpaneva – taide ja tietokirjallisuuden Finlanda-palkinnon ehdokkaiden julkistustilaisuudessa Helsingissä 3. marraskuuta 2020.
  • Marjatta Sarpaneva: Timo Sarpaneva, taide ja elämä
  • Kustantaja Tammi
  • Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn, 6 h

Rating: 4 out of 5.

Lue myös:

Kommentoi