Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä – vuosisatojen muodonmuutoksia

Selja Ahavan kirjan Nainen joka rakasti hyönteisiä päähenkilö käy läpi monta muodonmuutosta kuin hyönteinen. Mutta toisin kuin hyönteiset, jotka elävät vain lyhyen ajan, kirjan Marian elämä jatkuu läpi vuosisatojen, 370 vuotta. Marian rinnalla muodonmuutoksen kokevat aikakaudet ja elämänkatsomukset, ja punaisena lankana kulkee naisen aseman muuttuminen.

Selja Ahava on aikaisemmissa kirjoissaan kuljettanut rinnan kahta eri aikatasoa. Ennen kuin mieheni katoaa -kirjassa aviomiehen muutokseen miehestä naiseksi rinnastui tarina Kolumbuksesta ja uuden mantereen löytymisestä. Taivaalta tippuvissa asioissa perhettä kohdanneen äkillisen onnettomuuden rinnalla kulki tarina kalastajasta, johon salama iski viisi kertaa.Myös Nainen joka rakasti hyönteisiä sisältää useamman aikatason tarinan, mutta nyt Ahava on muuntanut ne yhdeksi peräkkäiseksi kertomukseksi.

Ihminen on enkelin toukka-aste.

Vladimir Nabokov
Nainen joka rakasti perhosia -kirjan motto

Päähenkilö Marian vaellus alkaa Saksassa 1600-luvun puolivälissä, kun hyönteisten vielä uskottiin syntyvän liasta ja toukkien mönkivän ulos lannasta. Kaikelle muullekin oli konkreettinen selitys. Se mitä ei pystytty selittämään oli Jumalan tekosia.

Maria on älykäs ja tiedonhaluinen, ja hyvä maalaamaan. Hän kerää hyönteisiä, seuraa niiden kehittymistä ja alkaa myös maalata hyönteisten eri vaiheista ja niiden elinympäristöistä pikkutarkkoja kuvia ja tallentaa havaintonsa muistivihkoihin. Muut eivät hänen kiinnostustaan hyönteisiin ymmärrä. Häntä haukutaan toukka-akaksi ja epäillään noidaksikin.

Mutta muodonmuutos on Jumalan kielioppia. Kristus itse eli ihmisenä ja kuoli kuten verta sykkivä ihminen kuolee ja siirtyi sitten kuoleman maille. Mutta hän palasi eloon uudessa muodossa, ylösnousseena Jumalan poikana, silti tunnistettavana. Siitä minä tiedän, että ne jotka väittävät hyönteisiä Paholaisen luomuksiksi, ovat väärässä.”

Esikuvana Maria Sibylla Merian

Marian esikuva on saksalainen luonnontutkija ja taiteilija Maria Sibylla Merian, joka eli vuosina 1647-1717. Hän tutki hyönteisiä ja kasveja ja teki niistä hyvin tarkkoja, hienoja piirroksia. Hän tallensi kuviinsa ensimmäisenä perhosen metamorfoosin neljä vaihetta.

Todellisen Maria Sibylla Merianin piirros Metamophosis XXIII.

Kirjan Maria käy läpi naisen elämän metamorfooseja, tytöstä naiseksi, aviovaimoksi, äidiksi. Hän ei sopeudu ajan naisen rooliin miehelleen alisteisena vaimona, jonka ajatuksia tai julkaisemia kirjoja aviomies ei halua hyväksyä. Aviomies jakoi Paavalin ajatuksen, että naisen tulee vaieta. Äidinkin rooliin liittyy monia ristiriitaisuuksia, vaikeasta synnytyksestä lähtien.

Maria jättää miehensä ja matkustaa tyttärensä ja äitinsä kanssa Hollantiin askeettiseen uskonnolliseen yhteisöön. Siellä, ”kotilossa”, hän uskoo voivansa ilman rajoituksia jatkaa hyönteisten keräämistä ja tutkimista. Yhteisössä tytöt kyllä pääsivät opiskelemaan, mutta Marian hyönteistutkimuksille ei löytynyt tukea.

Tahdoin nousta laivaan ja matkustaa, matkata meren yli ja nähdä maat, joihin Jumalan sana oli vasta yltänyt. Tahdoin ymmärtää luontoa ja Jumalaa oman Eurooppamme ulkopuolella, tahdoin maistaa vieraita makuja ja antaa kynäni piirtää uusia muotoja.”

IMAGO (täysikasvuinen hyönteinen)

1800-luvun loppupuolen Japanista tulee Marian ”perhosvaihe”. Vieraassa kulttuurissa hän on yksinäinen mutta saa tehdä sitä mitä eniten haluaa, tutkia. Maria tutustuu myös Charles Darwinin kirjoituksiin, eikä Jumalan vaikutus luomakunnan kehitykseen enää tunnukaan itsestään selvältä.

Maa järisee ja liikkuu.”

Kirjan seitsemän lukua on nimetty metamorfoosiin liittyvin latinankielisin käsittein: OVUM (muna), LARVA (toukka), PUPA (kotelo) jne. Ennen kuin päästään viimeiseen, väistämättömään loppuun (EXCIDIUM) Maria ehtii kokea myös rakkauden ja päätyy viimeiseksi nykypäivän Berliiniin.

Selja Ahava vuonna 2017 kertomassa silloin vielä tulossa olevasta kirjastaan Ennen kuin mieheni katoaa.

Jäin lukemisen jälkeen pitkään miettimään Ahavan kirjaa. Aloitin blogijutunkin jo useampi viikko sitten, mutta en saanut ajatuksiani järjestykseen. En lämmennyt tälle kirjalle samalla lailla kuin aikaisemmille Selja Ahavan kirjoille.

Nainen joka rakasti hyönteisiä on älykkäästi rakennettu, sen kieli on hienoa ja rakenne oivaltava ja sopivasti maagisrealistinen. Selja Ahava on kirjailijana kuin tutkimusmatkailija, joka liikkuu ajassa ja tutkii ihmisen ja luonnon ja tässä kirjassa myös ihmisen ja Jumalan suhdetta. Hänen tekstinsä on soljuvan kaunista, täynnä yksityiskohtia. Jotakin kylmää ja liiaksi rakennettua tarinassa kuitenkin myös koin. Tarinan Japani osuus on kiehtova, mutta miksi juuri Japani, mietin.

Lukko avautuu

Selja Ahavan Helsingin Kirjamessujen haastattelusta löytyi avain, jolla lukkoon mennyt lukukokemukseni alkoi taas avautua. Keskustelu, jossa Gummeruksen toimitusjohtaja Anna Baijars haastattelee kirjailijaa on yksi näiden etämessujen parhaista. Erityisesti Japani-osuus aukesi aivan uudella tavalla.

Selja Ahava Helsingin Kirjamessujen haastattelussa 23.10.2020.

Te, joilla on lippu messuille (tai jotka olette vielä valmiit katselulipun hankkimaan) voitte katsoa koko keskustelun sunnuntaihin 8.11. asti tästä linkistä (KLIK). Muille ja myöhemmin tämän blogijutun lukeville poimin tallenteesta Selja Ahavan ajatuksia kirjastaan:

Kirjansa päähenkilön esikuvan Maria Sibylla Merianin Selja Ahava löysi vuonna 2017, jolloin Merianin kuolemasta oli 300 vuotta ja hänen elämänsä ja kirjansa olivat paljon esillä Saksassa, Ahavan toisessa kotimaassa.  

Selja Ahava ei pidä itseään ”kauhean hyvänä” henkilöiden välisten suhteiden kuvaamisessa eikä myöskään yhteiskunnallisena kirjailijana. Hän lähteekin kirjoissaan aina liikkeelle abstrakteista kattokäsitteistä, tässä tapauksessa metamorfoosista. Tarina punoutuu sen ympärille rakentuvista arkihavainnoista.

Häntä kiinnosti myös kokeilla, miten paljon henkilö voi muuttua kirjan aikana niin, että hänet yhä koetaan samaksi henkilöksi. Nainen joka rakasti hyönteisiä -kirjan päähenkilöhän ”elää” melkein 400 vuotta ja kokee useamman muodonmuutoksen. Vaikka ratkaisu voikin hämmentää lukijaa, epäilystä ei jää, etteikö Maria olisi sama henkilö eri vuosisadoillakin.

Kirjan hienon kannen, josta tässä rajattu yksityiskohta, on suunnitellut Jenni Koponen.

Uskonnollisen maailmankuvan muutos näkyy kirjassa vahvasti. Ahavan mielestä Jumalan tuominen nykykirjallisuuteen oli vaikeaa mutta välttämätöntä. ”Jumala on niin voimakkaasti mukana 1600-luvun ajattelussa.” 1800-luvulla, jolloin Maria on Japanissa ja tutustuu Darwinin evoluutio-oppiin, Jumalan ja ihmisen suhde määrittyy uudella tavalla. ”Nykypäivänä Jumalan merkitys jää kokonaan päänsisäiseksi asiaksi. Se joko on tai ei ole.”

”Aivan loppuvaiheessa löysin sattumalta tämän japanilaisen tiedenaisen (Kusumoto Iine) Googlen linkin linkin linkin kautta, ja halusin hänet mukaan tarinaan.” Japanissa kirjailija on käynyt vain kerran ja silloinkin vain Okinawan saarella. Hän on kuitenkin harrastanut budoa yli 25 vuotta, joten japanilainen kulttuuri on tullut tutuksi.

”Hyönteisillä on japanilaisessa kulttuurissa erityinen rooli, hyvin erilainen kuin länsimaissa, jossa hyönteiset yhdistyvät mätänemiseen ja likaan.” Tästä esimerkkinä hän kertoi, miten japanilainen kääntäjä oli selittänyt, että Kafkan Muodonmuutosta on käytännössä mahdoton kääntää japaniksi. Sen perusasetelmaan, jossa päähenkilö muuttuu suunnattoman suureksi hyönteiseksi, syöpäläiseksi, ei Japanissa liity samanlaisia inhottavuuden sivumerkityksiä kuin länsimaissa.

Intohimoiselta perhosharrastajalta Vladimir Nabokovilta lainatun kirjansa moton (ks. tämän jutun alussa) Selja Ahava valitsi mm. siksi, että Meriania kiinnosti muutos ja juuri toukkavaihe, ei niinkään kaunis lopputulos eli perhonen. ”Asiat eivät olekaan pysyviä ja luotettavia. Niihin sisältyy aina potentiaali muuttua ja tulla toiseksi.”

  • Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä
  • Gummerus 2020
  • 331 s.
  • Myös äänikirjana ja e-kirjana
  • Äänikirjan lukija Vera Kiiskinen
  • 7 t 30 min.

Rating: 4 out of 5.

Tässä vielä linkit aikaisempiin juttuihini Selja Ahavan kirjoista:
Taivaalta tippuvat asiat
Ennen kuin mieheni katoaa

Lue myös juttuja kirjoista, jotka kertovat muista historian vahvoista naisista:
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
Maria Pettersson: Historian jännät naiset

Kommentit
  1. Elegia

Kommentoi