2 x Matti Nykänen: Matin maailma ja Elämä oli laiffii
Matti Ensio Nykänen syntyi 17.7.1963 Jyväskylässä ja kuoli 4.2.2019 Joutsenossa pitkäaikaiseen haimatulehdukseen ja keuhkokuumeeseen.
Minulle Matti Nykänen on aina ollut nimenomaan mäkihyppääjä, arvokisojen mitalien määrän perusteella maailman paras. Olen kertonut aiemmissakin jutuissa, että olen mäkihypyn maailmanmestarin tytär ja tunnen Lahden Hiihtoseuran vanhat mäkikotkat. Heidän kanssaan olen pikkutytöstä asti katsonut Salpausselän kisoja ja kuunnellut heidän arvioitaan.
En ole koskaan tavannut Matti Nykästä, mutta olen nähnyt Matin hyppäävän useita kertoja livenä Salpausselällä. Viimeinen muistikuva kuitenkaan ei ole hypystä, vaan siitä, kuinka hän lauloi mäkikisan tauolla hyppyrinnokalla. Silloin vanhat mäkikotkat katsomossa pyörittivät päätään.
Syksyllä 2020 ilmestyi kaksi kirjaa Matti Nykäsestä. Ylen kokeneet urheilutoimittajat ja tietokirjailijat Arto Teronen ja Jouko Vuolle ovat koonneet kirjan nimeltään Matin maailma – Äärimmäisyyksien ihminen ja urheilija Matti Nykänen ja urheilutoimittaja ja tietokirjailija Marko Lempinen ja muusikko Jussi Niemi puolestaan kirjan Elämä oli laiffii.
Luin molemmat kirjat. Kuvani Matti Nykäsestä laajeni suuresti, mutta en ole ihan varma, oliko se hyvä asia. Nyt minun on mahdotonta ajatella häntä vain mäkihyppääjänä.
Kysyin vuosia sitten eräältä mäkihyppyvaikuttajalta, onko hän nähnyt silloin tuoreen Matti-elokuvan. Hän totesi, että ei todellakaan: ”Kun on kokenut tapahtumat livenä, niin niitä ei halua enää toistaa.” Muistan hieman ihmetelleeni hänen kommenttiaan, mutta nyt ymmärrän hyvin.
Kaksi kirjaa, yksi Matti Nykänen
Matin maailma ja Elämä oli laiffii lähestyvät Matti Nykästä samalla taktiikalla. Molempien kirjojen tekijät ovat tavanneet Matin lukuisia kertoja, mutta kertovat kirjoissa Matista mieluummin toisten äänellä. Materiaalia on varmasti ollut kummassakin kirjaprojektissa runsaasti ja valintoja on täytynyt tehdä, mitä otetaan kirjaan ja kuinka paljon törkyä paljastetaan.
Arto Teronen ja Jouko Vuolle tekivät jakson Matti Nykäsestä suosittuun Kiveen hakatut -radio-ohjelmasarjaansa kesällä 2019. Ohjelma keskittyy Matin mäkihyppyuraan ja hänet tuodaan esiin nimenomaan maailman parhaana mäkihyppääjänä.
Matin maailma -kirjassa Matti-kuvaa laajennetaan. Tarina lähtee Matin poikavuosista Jyväskylän Halmekadulta. Kirjaan on löytynyt paljon halukkaita haastateltavia, joilla on joku muisto Matin kanssa touhuamisesta. Jää hieman epäselväksi, ketkä näistä tyypeistä oikeasti tunsivat Matin. Ihan lähelle ei olla päästy tai haluttu mennä, sillä Matin äidin tai siskon kommentteja ei kirjassa ole.
Kirja on toimitettu ammattitaidolla, ottamatta vahvasti kantaa, vaan Matin kaverien kommenttien annetaan puhua. Esimerkiksi Matin nuoruuden hyppykaveri Petteri Sveins pääsee monasti ääneen, sillä hän on nykyään psykoterapeutti. Kirjassa pohditaan, olisiko Matin yksityiselämän hurlumhei voitu välttää, jos ADHD olisi osattu diagnosoida ja hoitaa. Tai jos joku olisi pitänyt Matille jöötä, vaikka edes armeijassa. Tai jos kaiken maailman siipiveikot kuten Mikko Senilä alias Maick Sierra eivät olisi olleet ojentamassa pulloa. Tai jos lehdet eivät olisi maksaneet Matin jokaisesta tempauksesta ja kirjoittaneet niistä kaikista kohujuttuja.
Matin urheiluansiot arvostetaan korkealle ja muu elämä tuodaan todeten ja kaunistelematta, mutta melko hienotunteisesti esiin. Avioliittoja käsitellään melko vähän. Ainoastaan viimeinen vaimo Pia Nykänen on ollut äänessä.
Matin maailma olisi antanut aivan riittävän kuvan Matti Nykäsestä sekä urheilijana että ihmisenä, mutta päätin lukea myös Elämä oli laiffii -teoksen, joka veikin katsauksen Matin laiffiin vieläkin diipimmäksi.
Elämä oli laiffii on kronologinen läpileikkaus Matti Nykäsen elämästä. Siihenkin on haastateltu iso liuta ihmisiä, jotka ovat antaneet nimensä kirjan käyttöön tai lausuneet muistonsa nimettöminä.
Kirjan on kirjoittanut Ilta-Sanomien toimittaja Marko Lempinen. Jussi Niemi on syöttänyt tarinoita, sillä hän oli vuosikausia Matin laulujen tekijä ja keikkapartneri ja tietää taatusti kaiken, mitä turneilla on tapahtunut. Hän on kirjassa hyvin vähän suoraan äänessä.
Marko Lempinen kirjoittaa sujuvasti ja sijoittaa kaverien lausunnot tarinoihin ennemmin kuin suoriin sitaatteihin. En olisi uskonut, että Elämä oli laiffii pystyi tarjoamaan minulle vielä niin paljon eri tarinoita kuin Matin maailma.
Koska Elämä oli laiffii eteni aikajärjestyksessä, pystyin saamaan selkeän kuvan Matin elämänvaiheista. Faktat ovat tietenkin molemmissa kirjoissa samat, mutta ne väritystarinat vaihtelevat. Elämä oli laiffii -kirjan ensimmäiset noin 150 sivua olivat mäkihyppyä ja sitten siirryttiin yli 300 sivuksi luottotoimittajien örvellysmaailmaan.
Elämä oli laiffii lähestyy kohdettaan puolueellisemmin, jotenkin ymmärtäväisemmin kuin Matin maailma. Lukemattomia kertoja toistetaan, kuinka suloinen, söpö, kultainen, herrasmiesmäinen ja ties mitä ihanaa Matti oli ollessaan selvinpäin. Hänessä varmaan oli sekin puoli, mutta vähempi tavis-Matin ylistys olisi mielestäni riittänyt. Erilaisia julkkis-Matin toikkarointeja ymmärretään ja niille jopa hieman naureskellaan.
Matti esitellään myös suurena rakastajana. Hänen ei kuulemma tarvinnut edes puhua, kun kaikki naiset halusivat hänen kanssaan sänkyyn. Kai tämäkin on mahdollista, mutta minusta se on täysin käsittämätöntä. Tässä kohtaa viimeistään olisin toivonut hieman kriittisempää tarkasteluotetta, mutta teksti on kirjoitettu ihailevalla kynällä. Miten se puoli, että hän ei ollut lapsilleen oikein minkäänlainen isä? Tai se, että hän kihlaili suunnilleen kenet tahansa, joka tuli hänen kanssaan juttelemaan.
Elämä oli laiffii kertoo tietenkin keikkakuviot tietävästi, onhan Jussi Niemi ollut Matin uran alusta asti mukana. Tämä puoli on minulle melko vierasta ja jaksoinkin lukiessani päivitellä Matin vetovoimaa. Eihän jengi tullut hänen keikoilleen musiikin vuoksi, vaan katsomaan, munaako Matti itsensä. Ja tätä noin 100 keikkaa vuodessa.
Kirjassa puidaan myös kaikki avioliitot ja pidemmät suhteet. Susanna Ruotsalainen -episodi oli kiinnostava, sillä hän kirjan mukaan todella yritti saada Matin maailman jopa raha-asioineen tolalleen. Hän ei sallinut Matin aamujen alkavan ”Santulla” kuten Pia Nykänen.
Matin maailma ja Elämä oli laiffii antavat sekä erikseen että yhdessä kattavan kuvan Matti Nykäsestä.
Kumpikaan ei ratkaise kysymystä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Kirjojen mukaan niiden siipiveikkojen lisäksi Matin elämässä oli monia vastuuntuntoisia ja välittäviä aikuisia ihmisiä, jotka yrittivät asettaa rajoja ja auttaa. Karmeaa oli lukea, kuinka Matti kaiveli itse puukolla antabus-kapselinsa vatsastaan, jotta pystyisi juomaan.
Molemmissa kirjoissa on yritetty päästä Matin neurologisten ongelmien kautta ytimeen ja hakea selityksiä. Molemmissa annetaan tilaa uskomuksille, että Matti ei ollut puukottaja tapauksessa, josta hän meni ensimmäisen kerran vankilaan.
Ehkä minua jää eniten lukukokemukseni jälkeen mietityttämään, mistä kirjoissa kuvattu Matti Nykäsen suoranainen palvonta kumpuaa. Miksi suomalaiset antavat anteeksi alkoholismin ja väkivallan, kun kyseessä on huippu-urheilija?
Matti Nykänen -kirjat tarjosivat minulle sellaisen lukukokemuksen, johon en voinut suhtautua neutraalisti. Olen asunut ison osan 1990- ja 2000-lukuja ulkomailla, joten Matin urheilu-uran jälkeiset tapahtumat eivät olleet kirkkaana selvillä. Tapahtumat osoittautuivat paljon karmeammiksi kuin olin kuvitellut. Nyt on yhä vaikeampaa suhtautua Matti Nykäseen vain maailman parhaana mäkihyppääjänä.
- Arto Teronen, Jouko Vuolle: Matin maailma
- Kustantaja: Kirjapaja (2020)
- Äänikirjan lukija: Martti Ranin, 9 h 30 min
- Marko Lempinen, Jussi Niemi: Elämä oli laiffii
- Kustantaja: Otava (2020)
- Äänikirjan lukija: Petri Hanttu, 18 h 20 min
Lue myös jutut Aino-Kaisa Saarisen Tahto-näytelmästä sekä Mona-Liisa Nousiaisen, Petter Northugin ja Kimi Räikkösen elämäkerroista.
-
Annie Ernaux: Vuodet – Nobel-kirjailijan teos avasi muistojen laatikon, myös lukupiiriläisiltä
Annie Ernaux'n Vuodet oli Kirsin Book Clubin maaliskuun lukupiirikirja. Keskustelu kirjasta oli vilkasta ja -
Mihail Šiškin: Sota vai rauha – Arvostettu venäläiskirjailija näkee synnyinmaansa muinaisena mongolivaltiona, jonka kaanin nimi on Putin
Palkittu venäläiskirjailija Mihail Šiškin kuvaa esseekokoelmassaan nykyhetken Venäjää lähtien historiasta ja tuo mukaan kirjoituksiinsa
Tietoa kirjoittajasta
Hyvin kuvaat näitä kirjoja. Paljon tuttua minulle jyväskyläläisenä. Halmekadut ja Kivistön kasarmit, Karmitsa retkien kohteena pikkupoikana, Laajavuori ja sen ladut. En tiedä, miten Mattia olisi voitu auttaa vai olisiko ollenkaan pitänyt. Surullista! Ja meidän kaupungissa kiistellään muistopatsaasta raskain äänenpainoin, Matin haudalla palaa valtavasti kynttilöitä ja omaiset ei tykkää. Oliko Matti monille meistä pärjäävä alkoholisti, pärjäävä naissankari, pärjäävä urheilija vai uteliaisuutemme tirkistelyn kohde?
Monenlaiset laiffimaailmat!
Uskon, että kirjat puhuttelevat jyväskyläläisiä eri lailla kuin meitä muiden hiihtoseurojen ihmisiä.
Minä en ihaillut Matti Nykästä edes mäkihyppääjänä, kun olen aina tykännyt sellaisista, joilla on hyvä tyyli. Toki arvostan suuresti Matin mäkisaavutuksia, mutta hän ei hypännyt sukset kauniisti yhdessä tai tehnyt nappitelemarkalastuloa kuten esimerkiksi japanilaiset, jotka ovat aina olleet suosikkejani.
Sitten se kaikki muu, tuhannen kapakan kautta, ei saa myötätuntoani. Ja vielä vähemmän arvostan sitä piiriä, jotka ovat istuneet Matin kanssa kapakoissa. Kaikkinensa todella surullinen tarina, joka olisi voinut mennä ihan toisin. Kunhan ei toistuisi edes lievässä muodossa muiden nuorten urheilijoiden kohdalla.
R.I.P. Matti
Koskettava tuo kuva isästäsi ja sinusta. Kärkisen tyyliä yritettiin matkia pikkutösissä pikkupoikina. Huudettiin, että Kärkinen tulee ja tösästä lensi tavallisilla suksilla 3-5m.
Mielestäni Matin tyyli on erinomainen juhlapostimerkissä.
Juhlapostimerkissä Matilla on hyvä etunoja, mutta sukset eivät ole täysin samassa linjassa. Tämä kotikatsomo on kovin tiukka tyylipisteiden suhteen!
Minä taidan jättää Matti Nykäsen mäkisankarin rooliin, enkä lue noita kirjoja. Jotenkin hänen tarinansa on niin kovin surullinen matka sankarista johonkin ihan muuhun. Minun on vuosien varrella käynyt häntä kovasti sääli (otsikoiden perusteella), vaikka toki olisi mieheltä voinut odottaa pientä ryhdistäytymistä ja hänen toimintansa taisi myös aiheuttaa paljon tuskaa monille ihmisille.
Juu, ryhdistäytymistä olisin minäkin toivonut. Kaipa se olisi ollut mahdollista, jos mäkihypyn jälkeen olisi ollut jotain Mattia kiinnostavaa tekemistä, johon heittäytyä. Ja jos niitä siipiveikkoja ei olisi ollut. Ja… Monta skenaariota voi kuvitella, mutta meillä on täällä vain tämä yksi elämä ja siihen se ryhdistäytyminen osui vain hetkittäin.
Suosittelen näiden jatkoksi vielä Benita Heiskasen toimittamaa esseekokoelmaa Mitä Matti tarkoittaa.
Luulen, että minun Matti-kirjani taitavat nyt olla tässä. Erityisplussat kyllä Elämä oli laiffii -kirjan nimelle, sillä se kiteyttää tosi hyvin, mistä on kyse. Matin suuhun on taidettu laittaa aika monta sanontaa, mitkä eivät ole häneltä peräisin.
Olen elänyt nuoruutta Jyväskylässä ja joskus Mattiin törmännyt yöelämässä. Nuo kihlajutut olivat joskus 90-luvun alussa aivan elettyä elämää. Matti-jutuilta ei siis voinut välttyä, joten saatan olla liian ”kyllästetty” nauttimaan näistä kirjoista. Sen sijaan Matti-leffan olen nähnyt parikin kertaa, ja voin sitä edelleen suositella.
Kiitos oman historiasi avaamisesta, se toi syvyyttä ja herkkyyttä tähän arvioon.
Sinullahan on siis sisäpiirin tietoa! Katsoin Matti-leffan, kun se jälleen tuli televisiosta. Olen nähnyt sen myös silloin uutena elokuvateatterissa. Silloin se vaikutti minuun vahvasti ja olin kovasti Matin puolella ja taipuvainen ajattelemaan, että asiat ”sattuivat” hänelle. Kirjat luettuani minun sympatiafiilikset ovat kaikonneet ja katsoin leffaakin eri silmin. Rauha Matin muistolle ja gloria mestaruuksille, mutta se kaikki muu on kyllä todella valitettavaa ja surullista alkoholistiörvellystä.