Kirsin koronavuoden 2020 kirsikat – kirjoja, kirjailijoita ja muuta kulttuuria

Mitä kaikkea kummalliseen vuoteen 2020 mahtuikaan! Perinteisiä kulttuuririentoja oli vähemmän, mutta kaikkea kivaa ehti silti koronavuonna 2020 tapahtua. Tähän koosteeseen olen poiminut ne, jotka jättivät vahvimman muistijäljen. Ole hyvä, Kirsin kirsikat:

Terveiset ARoS – Aarhus Art Museumin katolta, elokuu 2020.

Storytel Awards -raatilaisuus

Jone Nikula on viimeisin ihminen, jota olen kätellyt. Jonain toisena vuonna en olisi kiinnittänyt huomiota yhteen kättelyyn, mutta tapasimme Jonen kanssa 10. maaliskuuta juuri kun Suomi oli sulkeutumassa. YLE:n toimittaja Tuomas Rimpiläinen oli saapunut Storytel Awards -tapaamiseemme hieman aiemmin ja hänen kanssaan sovimme, että emme kättele, mutta Jone ojensi niin vauhdikkaasti kättään, että vaistomaisesti tartuin siihen.

Storytel Awards -dekkariraati 10.3.: minä, Tuomas Rimpiläinen ja Jone Nikula.

Valitsimme yksimielisesti vuoden 2019 parhaaksi äänikirjadekkariksi Max Seeckin Uskollisen lukijan. Sovimme tapaavamme Storytel Awards Gaalassa maaliskuun lopulla, mutta näin ei käynyt. Gaala pidettiin toukokuussa virtuaalisesti ja Jone edusti meitä pyörähtämällä studiossa.

Kirsin Book Club otti Storytel Awards -kisan tosissaan. Minä kuuntelin kaikki kuusi dekkariehdokasta, mutta muut clubilaiset hoitivat kauno-, tieto- ja lanu-sarjat. Lue koosteemme ja poimi äänikirjavinkit

Kirsikkana lukupiirit

Airi kertoi omassa vuosikatsauksessaan maaliskuun lukupiiristämme 12.3. joka pidettiin hänen kotonaan. Kuinka silloin jo pesimme kätemme, mutta emme vielä osanneet pitää turvavälejä kuten kuvakin kertoo. Kukaan meistä ei osannut kuvitellakaan, että seuraavan kerran näkisimme toisemme livenä vasta elokuussa.

Kirsin Book Club 12.3.2020 ja vieraana kirjailijaduo Tomas Gads.

Seuraavat kuukaudet pidimme lukupiirit etänä. Positiivista siinä oli, että saimme joukon helposti Teamsin äärelle, mutta keskustelu kyllä kärsi. Kun linjoilla oli joka kerta yli kymmenen puheliasta naista, niin jouduin pitämään tiukkaa puheenvuorolinjaa ja keskinäinen vuoropuhelu jäi vähemmälle. Etäkokoontumisemme ovat silti olleet tärkeitä ja mukavia tapahtumia. Kuultu myös kuulumisia ja tarkastettu, että kaikki ovat terveinä.

Kirsin Book Clubin etälukupiirissä 23.4. oli vieraana WSOY:n Anna-Riikka Carlson.

Tapasimme elokuussa pihalla ja syyskuussa jo normaalisti sisällä. Kunnes tilanne taas muuttui ja loppuvuosi meni jälleen etälukupiirien merkeissä. Kirsin Book Clubilla tuli 10 vuotta täyteen joulukuussa, mutta sovimme, että juhlistamme sitten yhdessä jonkun pikku retken merkeissä. Sen verran kova ikävä on, että päätimme pitää tammikuun kokoontumisemme metsässä. Kirjana on Finlandia-voittaja Margarita, johon keskustelu metsässä sopinee loistavasti.

Syyskuussa tapasimme jälleen sisätiloissa, kirjana Suon villi laulu.

Lukupiireissä luettiin vuonna 2020 monta kiinnostavaa kirjaa. Kirsin Book Clubin kaikki lukupiirikirjat löydät täältä.

Vedän myös Edita Publishingin yrityslukupiiriä, jonka toiminnasta keskustelin Kalle Huhtalan kanssa podcastissa. Vuoden aikana luettiin kuusi kirjaa, joista viimeinen Evie Wyldin Me olemme susia oli niin hyvä, että luemme sen myös Kirsin Book Clubissa.

Tallensimme Kalle Huhtalan kanssa Edita Smart Radio -podcast-jakson lukupiirin toiminnasta. Lukupiiri on Editalla osa työhyvinvointia.

Kirjailijakohtaamiset

Nyt on helppo luetella kaikki ne kirjailijat, jotka olen vuoden aikana tavannut! Akateemisessa Kirjakaupassa sain touko-kesäkuussa haastatella heidän LIVE-kanavalleen sekä Hanna Vellingiä että Matti Lainetta. Keskustelut nauhoitettiin illalla, tyhjässä kirjakaupassa. Molemmat keskustelut löytyvät Akateemisen Kirjakaupan Facebook-sivulta. Klikkaa suoraan Hanna-keskusteluun ja Matti-keskusteluun.

Hanna Vellingin kanssa keskustelimme hänen Kirjosieppo- ja Kutsumaton-teoksista. Lue lisää blogijutusta.
Matti Laine ilahtui Kirsin Book Clubin kirjailijasukista. Sukat on kutonut clubilainen Raila Luhtala. Matin kanssa keskustelimme Elias Vitikka -dekkareista ja Paratiisi-tv-sarjasta.

Vuoden ainoa kirjatilaisuus oli kesäkuussa. Mirva Saukkola kertoi kirjastaan Silkkiä, safiireja ja salaisuuksia tyylikkäässä tilaisuudessa Balmuirin myymälässä Pohjoisesplanadilla. Kirjassa on mainittu Balmuir ja todella monta muuta huippumerkkiä.

Mirva Saukkola sai Kirsin Book Clubin kirjanmerkin.

Syyskaudella tapasin kirjailijoita vain podcastien merkeissä, mutta ne hetket olivatkin todella antoisia! Ensimmäinen podcast-keskustelu oli Pasi Pekkolan kanssa hänen Kaikki isäni naiset -uutuudestaan. Aika paljon puhuimme myös Lahdesta, molempien synnyinkaupungista. Kuuntele podcast tästä.

Pasi Pekkola on suosikkikirjailijoitani ja sillä ei ole mitään tekemistä lahtelaisuuden kanssa.

Airin kanssa yhdessä jututimme Satu Vasantolaa hänen uudesta kirjastaan Kaikki kadonneet, jonka iso teema on naisen oikeus kehoonsa. Vakava aihe, mutta keskustelu oli hauskaa! Kuuntele podcast tästä.

Kausi huipentui Anniina Tarasovan kanssa. Anniina on tuonut Suomen jännäriskeneen uudenlaisen päähenkilön, Reija Wrenin, joka työskentelee liikemaailmassa sisäisenä tarkastajana. Lisää mielenkiintoa Reijaan tuo se, että kirjojen – Venäläiset tilikirjani ja Kuoleman kulissit – tapahtumapaikkana on Pietari. Kuuntele podcast tästä.

Aloitimme keskustelumme Anniinan kanssa Ranin-konjakilla. Anniinalla on oma YouTube-sarjansa nimeltään Anniinan iltashotit ja hän oli maininnut jatkosta ”Anniinan aamuhömpsyt” -nimikkeellä, joten testasimme ajatusta podcastissa.

Virtuaalisesti

Monet tapahtumat siirtyivät verkkoon. Ilahtuneena kävin Edinburghin festivaaleilla ja Göteborgin kirjamessuilla. Myös Helsingin Kirjamessut päätyivät viime metreillä virtuaalisiksi. Helsingissä plussaa oli keskustelujen runsaus, mutta suuri miinus oli se, että pääsylipulla sai katsella keskusteluja vain kaksi viikkoa. Jäi monta kiinnostavaa keskustelua katsomatta aikapulan vuoksi. Nyt ei tule tästä kirjamessuille kirsikkaa, vaan anna niitä kaksin verroin Dekkarifestivaalille, jonka kaikki keskustelut ovat edelleen YouTubessa katsottavissa ihan ilmaiseksi.

Erilaisia kirjakeskusteluita ja -tilaisuuksia oli verkko pullollaan. Toteutukset vaihtelivat erinomaisista puiseviksi. Positiivisina mieleen jäi WSOY:n rakkauskirjakeskustelu kesäkuussa ja jo aiemmin mainitut Anniinan iltashotit.

Ruudulla WSOY:n ”rakkauskeskustelu”, jossa mukana kirjailijat Marja Kangas ja Simona Ahrnstedt. Kustantaja oli lähettänyt tilaisuutta varten aurinkolipan. Vieressä uskollinen lukuseuralaiseni, 13-vuotias Tiffany, jolla oli rankka vuosi lonkka- ja silmäleikkauksineen.

Teatterissa

Teatterivuosi alkoi huikeasti. Jo helmikuussa olin nähnyt kolme hienoa esitystä, jotka olisivat kiilanneet kärkeen minä vuonna tahansa. Sitten tyssäsi. Vuoden aikana näin vain kuusi esitystä, kun edellisenä vuonna olin ollut 13 esityksessä.

Minulle vuoden koskettavin esitys oli KOM-teatterin Poika, joka todella vavahdutti jokaisella osa-alueella. Myös ohjelmistoissa jatkavat (ehkä, jos korona suo) Humiseva harju ja Voi Luoja! olivat loistavaa teatteria.

Syksyllä näimme Punaorvot Helsingin Kaupunginteatterissa.

Syksyllä kävin teatterissa kahdesti maskin kanssa. Molemmissa esityksissä teatterit olivat tehneet kaikkensa turvallisuuden eteen, mutta kun joku katsomossa köhi, niin minun keskittymiseni näytelmään kyllä herpaantui.

Kun teatterit aukeavat ja rokotus on pistetty, niin ilman muuta palaan katsomoon. Leffoja voi katsoa kotonakin, mutta teatteristriimaus on selkeästi laimeampi versio teatterikokemuksesta. Sitäkin kokeilin.

Kulttuurimatkat

Voiko sitä luonnehtia kulttuurimatkaksi, jos päiväseltään käy Keisarillisessa kalastusmajassa Langinkoskella? Kyllä se siltä tuntui, samoin kuin viikonloppureissu Kuopioon.

Varsinainen vuoden kulttuuriretki oli elokuinen matkamme Tanskaan, jonne tytär lähti opiskelemaan. Jyllannin koronatilanne oli silloin hyvin rauhallinen ja kiertelimme ympäriinsä Herning tukikohtanamme. Ihastuin ikihyviksi etenkin tanskalaiseen designiin, mitä tuntui olevan kaikkialla. Kävimme useassa modernin taiteen museossa, vaikka Elissa ja Alvar Aallon suunnittelemaan Kunsten-taidemuseoon Aalborgissa tutustuimme vain ulkopuolelta.

Halusin lukea myös tanskalaista kirjallisuutta, jota löytyy suomeksi aika vähän. Kolme tuoretta kirjaa olivat kyllä kaikki tutustumisen arvoisia. Laitoin Agathen kuvan Instagramiin ja täggäsin kirjailija Anne Cathrine Bomannin kuvaan. Hän kiitti ja keskustelimme parin viestin verran. Kysyin häneltä suositusta tanskalaisesta kirjasta ja se tuli heti: Naja Marie Aidtin Carlin kirja. Se olikin vuoden vaikuttavimpia teoksia. Toisaalta karmea, sillä se kertoo kirjailijan parikymppisen lapsen kuolemasta, mutta toisaalta paras lukemani kirja surusta.

Kirjat

Jos seuraat tätä blogia, tiedät mitä kirjoja olen vuoden aikana lukenut ja kuunnellut. Korona ei ole lisännyt määrää kovinkaan paljoa, sillä jo useamman vuoden olen lukenut/kuunnellut reilut 50 kirjaa ja nyt kirjoja oli yhteensä 62.

Vuoden parasta kirjaa on mahdotonta valita, joten nostan muutaman kombon

1 Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa on hieno kaunokirja, joka toi Lapin sodan jälkeisessä tilanteessa viiden naisen valinnat eläviksi. Minua jäi askarruttamaan, mitä niille muille naisille tapahtui, niille, jotka olivat lähteneet saksalaisten mukaan, mutta eivät lähteneet vaeltamaan Lapin lävitse takaisin kotiin.

Lisää tietoa sain kahdesta tietokirjasta. Anu Heiskasen Salateitse Saksaan oli täydellinen täsmäisku Ei enää kertonut katuvansa jatkoksi. Pertti Rönkön Aselevon maksumiehet liikkuu samassa ajassa, mutta kertoo merimiehistä. Siihen en olisi tarttunut, ellei se olisi ensimmäinen äänikirja, jonka mieheni Martti Ranin luki. Kirja sopi kuitenkin hyvin kolmikkoon.

2 Editan lukupiiriin toivottiin klassikkoa ja valinta osui Boris Pasternakin Tohtori Živagoon. Kirja oli melkoinen järkäle ja monasti niin epälooginen, että oli hyvä, että olin lukenut Viv Groskopin ohjeet venäläisiin klassikoihin. Klassikko muuttui kertaheitolla kiinnostavammaksi, kun luin Lara Prescottin Tätä ei koskaan tapahtunut, jossa fiktio sekoitettiin faktoihin siitä, miten CIA levitti Tohtori Živagoa Neuvostoliittoon. Tähän kirsikaksi päälle ihan paras tv-sarja vuosiin eli Le Bureau, jossa vakoilutarinat päivitetään tähän aikaan.

3 Poimin vuoden vaikuttaviin vielä neljä kirjaa, jotka kertovat talviurheilijoista. Mielenkiintoista ovat erot ja samankaltaisuudet huippujen kesken. Valtavasti työtä tavoitteiden eteen, mutta mitä muuta elämään mahtuu, mahtuuko mitään. Ylivoimaiset miehet omassa lajissaan omana aikanaan, Matti Nykänen ja Petter Northug, molemmat harjoittelivat tolkuttomia määriä, mutta uran jälkeen viina ja vankila odottivat. Mona-Liisa Nousiainen oli huippulahjakkuus ja pääsi huipun tuntumaan, mutta teki elämässään paljon muutakin. Hyvin avartavia kirjoja penkkiurheilijalle!

2021

Nyt ei kukaan taida uskaltaa ennustaa, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Monta yllätystä tapahtui myös vuonna 2020, joista yksi oli päätyminen Pirkka-lehden joulukuun numeroon. Kirjoitin maaliskuussa someen kiittävän tarinan Hollolassa olevasta K-Market Soramäen kauppiaasta, joka auttoi äitini ruokatoimituksissa, kun Uusimaa oli eristettynä. Tarina levisi laajalle ja se oli huomattu myös K-ryhmässä. Sieltä otettiin yhteyttä ja kysyttiin, voisimmeko olla mukana jutussa, jossa esitellään hurjan vuoden hyviä tekoja. Tottakai.

Ollaan me kaikki mukana hyvissä teoissa, oli vuosi 2021 minkälainen vuosi tahansa! Onnellista uutta vuotta 2021!

Lue myös:

Kommentit
  1. Päivi
    • Kirsi Ranin

Kommentoi