Kristina Carlson: Eunukki – ei mies eikä nainen

Monet ajattelevat, että maailma [on] jaettu kahtia. On päivä ja on yö, on valo ja pimeä, on kova ja pehmeä, on mies ja nainen. Näin he ajattelevat järjellään, vaikka tietävät, että on myös hämärä, ja on vesi joka voi virrata tai höyrytä tai jäätyä.”

Kristina Carlson: Eunukki

Onko Kristina Carlsonin kirjassaan Eunukki kuvaamassa vuoden 1120 Kiinassa mitään yhteistä oman maailmamme ja 900 vuotta myöhemmän ajan kanssa?

EI OLE!

Kirjan päähenkilö on köyhän maanviljelijän poika, jonka vanhemmat ovat myyneet 9-vuotiaana yhdessä pikkuveljen kanssa hovieunukeiksi. Pojalta leikataan siitin ja kivekset ja hän saa uuden nimen, Wang Wei, aikaisemmin eläneen kuuluisan runoilijan mukaan. Hän selviää leikkauksesta, pikkuveli ei.

Eletään vuotta 1120 Dongjingissa, Kiinan pääkaupungissa pohjoisen Song-kauden aikana. Noin 70-vuotias Wang Wei viettää eläkepäiviään täysinpalvelleena eunukkina. Hän aloitti keittiöapulaisena ja pääsi myöhemmin haaremiin. Naisten joukossa hän viihtyikin paremmin kuin miesten.

KYLLÄ ON!

Eunukiksi ketään ei enää kastroida, mutta keskustelua sukupuolesta käydään nykyään laajemmalla akselilla kuin mies vai nainen. Wang Wein havainnot itsestään ja sukupuolista osuvat hyvin myös 900 vuotta myöhempään aikaan.

Myös Wang Wein kokemukset hovielämästä juonitteluineen ja väärämielisestä puheesta löytävät vastineensa nykypäivästä. Kokemukset vallan turmelevuudesta ovat tuttuja ilmiöitä.

Mestari Kongin neuvo ”- – tavoittele sitä, millä teet itsesi tunnetuksi” voisi olla markkinoinnin tai viestinnän ohjekirjasta. Kyse on kuitenkin Kungfutsen opeista, jotka on tallennettu jo ennen ajanlaskumme alkua.

Ajatteleminen on ylellisyyttä

Wang Wein tarina tai enemmänkin hänen ajatustensa palaset, joista muotoutuu kuva vanhasta eunukista ja hänen elämästään, on lohdullinen ja ajoittain hiljaisesti hauska. Viiden keisarin aikana hovissa elänyt eunukki on nähnyt paljon. Vapaana velvollisuuksista Wang Wei nauttii siitä, että hänellä on mahdollisuus olla yksin ja ajatella omia ajatuksia.

Hän ajattelee miehiä ja naisia. Eunukki ei ole kumpaakaan. Hovissa hän viihtyi paremmin naisten joukossa. Miehet olivat hänestä ”vihaisia ja määräileviä ja ilkeitä”. He sotivat ja ovat väkivaltaisia ja hamuavat valtaa.

Haaremin naisten vaatevarastossa hän oli lähellä naisia, kauniita värejä, tuoksuja ja silkkiä. Eivät naisetkaan pyhimyksiä ole. Wang Wein on nähnyt juoruilua ja juonittelua ja miten jotkut naiset haluavat valtaa itselleen tai lapsilleen. Ja vaikka eunukkeja pidetään ystävällisinä (koska he ovat lihavia, ajattelee Wang Wei), heidänkin joukossaan on kaikenlaisia, raakoja ja oveliakin.

Jin ja jang ovat vuoren varjoisa rinne ja aurinkoinen rinne. Jin tarkoittaa naisellisuutta ja jang miehisyyttä. Kuvassa varjo ja valo kietoutuvat toisiinsa ympyräksi. Mihin me eunukit kuulumme? Ehkä me olemme kuvioissa se valkoinen piste mustassa ja musta piste valkoisessa?  

Politiikkakin Wang Wei ajattelee, tai oikeastaan Mestari Kongin opetuksia, joita hän ei sellaisenaan niele. Mestarin opit saavat yhä enemmän jalansijaa valtakunnassa, mutta Wang Wei ei hänestä pidä. Mestari Kong opettaa, että ”seitsemänkymmentävuotiaana seuraan sydämeni haluja enkä silti riko sovinnaisuuden rajoja”. Wang Wei haluaa rikkoa sovinnaisuuden rajoja ja seurata sydämensä haluja. Hän haluaa nauttia viimeisistä vuosistaan, ”juoda viiniä ystävien kanssa, syödä herkullisia ruokia, pelata noppaa tai weigi-peliä ja voittaa jadekiekkoja”.

Vanhenemisesta ja kuolemasta

Vanhuutta ja kuolemaa Wang Wei miettii paljon, vaikkei haluaisikaan. Ruumiin vaivat ja varsinkin vatsassa myllertävät demonit muistuttavat itsestään ja läheisten ystävien kuolema päätepisteestä.

En halua ajatella kuolemaa. Miksi sitä täytyisi ajatella? Kaatosade, taifuuni ja lumimyrsky ovat vaikeita ennustaa, mutta kuolema on varma asia. Ei se miettimisestä parane.

Miten nautinkaan Kristina Carlsonin aforistisesta tekstistä. Erityisesti vanhenemisesta koskevista Wang Wein ajatuksista halusin kirjoittaa monta lausetta muistiin:

Kaiken muun voi oppia paitsi vanhenemisen.

Vanhuus alkaa siitä, kun ei enää kuvittele tulevaisuutta erilaiseksi kuin nykyhetki.

Vanhuuden ainoa etu on kyky ajatella, vaikka ruumis vastustelisi. Mieli voi kadota ruumiista nuorena tai vanhana.

Olemattoman ajatteleminen eteenpäin ja taaksepäin on haikailua. Minulle kelpaa nykyhetki kunhan en kuole ihan vielä.

Ennen joulua julkaisemassamme Kirsin Book Clubin podcastissa #25 listasimme suositeltavia joululahjakirjoja. Eunukki oli yksi minun valinnoistani. Suosittelin kirjaa lahjaksi erityisesti heille, jotka ehkä ovat jo eläkkeellä tai eivät enää elä kiivaimpia työvuosiaan. He tunnistavat elämän rajallisuuden mutta elävät täysillä. Kuolema tai siitä lukeminen ei ahdista heitä.

Täysillä haluaa Wang Weikin elää loppuun asti, ja yksi haave hänellä on.

Jos kykenisin hyppisin, juoksisin, ryntäilisin käytäviä edestakaisin, heiluttelisin valtaapitävien hameita, huutaisin nauraisin, kertoisin kaikille mitä mieltä olen nykyisestä keisaristamme, mitä mieltä olen kaikista muista keisareista, suurmaanomistajista ja virkamiehistä, mitä ajattelen hallinnon uudelleenjaosta, mitä ajattelen miten ajattelen.

Etteikö yhteistä ole omalla ajallamme ja 1100-luvun Kiinalla!

Kristina Carlson pieni, kaunis kirja jäi mieleeni yhtenä viime vuoden parhaista kotimaisista kirjoista.

Kristina Carlson on saanut Finlandia-palkinnon romaanistaan Maan ääreen vuonna 1999. Kuva Cata Portin.
  • Kristina Carlson: Eunukki
  • Otava, 2020
  • myös e-kirjana ja äänikirjana
  • äänikirjan, 1 t 53 min, lukee Jarkko Pajunen

Rating: 4.5 out of 5.
Kommentit
  1. Suketus
    • Airi Vilhunen
  2. Anneli Airola
    • Airi Vilhunen
  3. Jane / Kirjan jos toisenkin
    • anukatri
    • Airi Vilhunen
  4. Amma
    • Airi Vilhunen
  5. Linnea
    • Airi Vilhunen

Kommentoi