Kuinka pyörittää lukupiiriä koronan aikana? Voi mennä vaikka metsään!

Kirsin Book Club on poikkeuksetta kokoontunut kymmenen vuoden ajan joka kuukausi heinäkuita lukuunottamatta. Korona-aikana kokoontumiset ovat siirtyneet Teamsiin.

Tammikuussa olemme perinteisesti lukeneet tuoreen Finlandia-voittajan, niin nytkin. Koska kyseessä oli Anni Kytömäen Margarita, jossa luonto on vahvassa roolissa, päätimme kokoontua metsässä.

Katso koko lukupiirikirjalista 1-122

Idea tuntui loistavalta, kun tapaamisesta sovittiin joulukuussa. Kävin kartoittamassa lähimetsän ja katsoin sopivat kivet ja kannot, joiden päällä voisimme istua ja keskustella. Tammikuussa tuli kuitenkin oikea talvi myös Espooseen ja metsäalue peittyi lumeen. Ajattelin, että ei haittaa, ja kävin parina päivänä lapion kanssa luomassa reittiä, ettei aivan umpihankeen tarvitsisi taivaltaa.

Kirsin Book Club taivaltamassa kohti valmiiksi luotua piiriä Haukilahden rantakallioilla.

Talvi toi muassaan myös pakkasen. Ennuste lupasi -13, jonka piti tuntua -22 asteelta. Vaihdoimme viestejä ja totesimme, että pakkanen ei ole este. Pukeudutaan kunnolla ja tiivistetään puheenvuoroja!

Piirissä vasemmalta Eija Rintala, Liisa Honkavaara, Maija-Riitta Mustonen, Minna Väisälä, Airi Vilhunen, Raila Luhtala, Varpu Olsonen ja Marja Castrén.

Minä olin hehkuttanut Margaritaa sekä Finlandia-ehdokkaiden podcastissamme että blogijutussa, mutta lukupiiriläiset eivät olleetkaan varauksettoman ihastuneita.

Minna, Airi ja Raila

Kritiikkiä tuli siitä, että teemoja oli liikaa. Joku sanoi jopa, että sanoja oli liikaa. Miehet menivät sekaisin. Moni oli lukenut Anni Kytömäkeä aiemminkin ja pitänyt erityisesti Kultarinnasta, Annin esikoisteoksesta.

Joukossamme on monia tiiviin ilmaisun ystäviä ja siksi soraääniä. Kaikki tunnustivat Annin kielen runolliseksi, mutta se oli monen makuun aivan liian runollista.

Eija näytti mallia pukeutumisesta: lämpimimmät vermeet päälle ja kenkien alle vielä eristävät istuinaluset.

Margaritaa verrattiin keskustelussa supersuosion saaneeseen Suon villi laulu -teokseen. Sekin jakoi mielipiteitä ja siinä oli paljon hienoja luontokuvauksia. Minä en Suon villille laululle niin lämmennyt, mutta mieleeni jäi erään ystäväni kommentti. Hän sanoi, että ei sitä pidäkään lukea tositarinana, vaan heittäytyä mukaan. Tämä toimi mielestäni loistavasti myös Margaritan kohdalla. Heittäydyin Anni Kytömäen kielen vietäväksi ja nautin kovasti. Olin kuin jokihelmisimpukka virran vietävänä.

Aurinko kaunisti kylmää talvipäivää.

Kun pakkasessa seisoo hetken paikallaan, niin kylmähän siinä tulee. Niinpä kiersimme piiriä aina puheenvuorojen välillä ja välillä jopa nyrkkeilimme (videot alla).

Kaksi aihetta nousi keskustelussa esiin: hyperemeesi eli vakava raskaudenaikainen pahoinvointi ja polio. Molempien käsittely Margaritassa toi paljon uutta tietoa. Pohdimme, miten hyvin hyperemeesi mahdetaan nyt tunnistaa ja miten sitä voidaan hoitaa.

Poliosta emme myöskään tienneet kovin paljoa. Kuulimme tarinan perhepiiristä, jossa kuusivuotias sisko oli saanut polion juuri ennen kuin poliorokotus tuli vuonna 1955. Silloin tartunta oli jäljitetty elokuvateatteriin. Margarita tuli kovin lähelle nykyaikaa, vaikka sen tapahtumat ajoittuvatkin pääosin 1950-luvun alkupuolelle.

Kirjakeskustelumme olisi taatusti ollut paneutuvampaa ilman pakkasta, mutta hyvin se sujui nytkin. Olimme metsäpiirissämme melkein tunnin, mutta sen jälkeen oli tarve lähteä liikkumaan eteenpäin. Kävellessämme kohti jätskibaaria vaihdoimme vielä ajatuksia Margaritasta.

Lukupiiri siirtyi metsästä rantaan, edestä Eija Rintala-Murtoaro, Liisa Honkavaara, Varpu Olsonen, Maija-Riitta Mustonen, Minna Väisälä, Airi Vilhunen, Raila Luhtala, Marja Castrén ja Päivi Jääsaari.

Kävelimme metsiköstämme kohti Haukilahden rantaa. Aurinkoinen keli oli tuonut rantaraitille paljon ulkoilijoita. Myös juuri jäätyneellä merenjäällä liikkui väkeä, mitä me pidimme uhkarohkeana, kun ulappa oli pari päivää aiemmin vielä aaltoillut.

Ryhmityimme vielä rantaan yhteiskuvaan. Ystävällinen ohikulkija otti meistä kuvan. Taustalla näkyy jäällä käveleviä ihmisiä.

Suuntasimme Haukilahden rannan italialaiselle jätskikioskille, La Gelaterialle, jossa talvella tarjotaan herkullista, paksua italialaista suklaajuomaa. Juoman suosio oli ollut niin suuri, että sitä riitti vain parille ja me muut otimme glögin, joka sekin maistui pakkassäässä.

Kävelymme päätteeksi otimme vielä peukutuksen. Kuten kuvasta näkyy, enemmistö peukuista nousi ylös kriittisistä kommenteista huolimatta. Loppusaldo oli seitsemän ylös ja kolme semiä. Minä olin blogijutussa antanut 4,5/5 tähteä.

Sovimme, että helmikuussa kokoonnumme taas Teamsissa. Silloin kirjana on Evie Wyldin Me olemme susia, josta keskustelin jo Edita Publishingin yrityslukupiirissä. Kirja oli niin oivallinen lukupiirikirja, joten ehdotin sitä myös Kirsin Book Clubille.

Maaliskuussa luemme Deborah Feldmanin Unorthodox – Näin hylkäsin hasidijuutalaiset juureni -teoksen. Ehkä silloin kokoonnumme taas ulkona, jos sisällä ei voi.

Lue lisää

Kommentit
  1. Reijo Moilanen
    • Kirsi Ranin
  2. Eeva-Liisa Haanpää
    • Kirsi Ranin
  3. Amma
    • Kirsi Ranin

Kommentoi