Anna-Leena Härkönen: Olis niin kiva – välipalalukemista?

Onko teillä tällaista? Luettavaa on kotona vaikka kuinka paljon, kirjahyllyissä, lattialla, yöpöydällä – odottamassa vuoroaan. Ja kuitenkaan ei tunnu löytyvän mitään sopivaa, ei ainakaan välipalaksi luettavaa.

Kovin usein en kaipaa kirjallisia välipaloja, mutta aina välillä tulee hetki, jolloin haluan tarttua uuteen kirjaan, mutta en mihinkään niistä, jotka olen jo etukäteen päättänyt lukea. Mikä tahansa kirja ei välipalaksi sovellu.

Välipala on lähtökohtaisestikin jotakin kevyttä tai kevyehköä, jottei se vie kokonaan ruokahalua, siirtää vain (lukemisen) nälkää odotettavissa olevaan kunnon ateriaan asti.

Olis niin kiva … lukea välillä jotakin pientä ja kevyttä.
Ei liian suolaista

Luen aika vähän dekkareita tai rikoskirjallisuutta, enkä mitään liian väkivaltaiseksi tai jännittäväksi epäilemääni. Johonkin Viveca Stenin tyyppiseen ruotsalaisdekkariin voisin välipalamielessä tarttua, mutta lopuksi saattaisin todeta, että ihanhan tämä oli täysi ateria. Joskus olen välipalaksi lukenut jonkun kilttiäkin kiltimmän ns. dekkarin ja tullut vain vihaiseksi, kun kirjassa ei ollut mitään pureskeltavaa. Välipalan tarkoitus on pitää verensokeri tasaisena, joten tämä laji ei minulle sopinut.

Ei liian makeaa

Mikään chic lit tai romanttinen viihde ei myöskään sovellu minulle välipalaksi. Alan mielessäni saivarrella ja etsiä epäloogisuuksia ja reaalimaailman unohtamista. Vihaiseksihan sellaisesta tulee.

Ei liian terveellistä

Joskus olen poiminut välipalaksi ohuen elämänopastyyppisen kirjan, mutta joko todennut, ettei kirja ole ollenkaan kevyt välipala, tai sitten se on osoittautunut liian kevyeksi anniltaan ja jäänyt kesken.

Sopivan kevyttä

Millaista kirjallista välipalaa sitten haluan nauttia? Nopeasti luettavaa (ohut kirja), ainakin vähän hymyilyttävää (hyvä mieli palkintona), jokin ajatuskin mielellään saa olla mukana (ei pelkkää kevyttä yläpilveä), sopivasti voimaannuttavaa.

Luin vuodenvaihteen molemmin puolin useamman paljon ajatuksia ja/tai tunteita herättävän, osittain hyvin haastavankin kirjan, joista kaikista nautin ja joista useimmasta kirjoitin. Blogijutun työstäminen on mitä suurimmassa määrin osa kirja lukemista, sillä kirjoittaessaan tekstiin ja tarinaan paneutuu uudelleen ja useimmiten siitä löytää myös uutta. Kun osa kirjoista oli myös monisivuisia, halusin vaihteeksi lukea, oikeastaan lukaista, jokin pienen ja ohuen kirjan, josta ei tulisi mieleenikään kirjoittaa. Välipalaksi vain!

Olis niin kiva …

Kirjapinoni ohuin ja pienin kirja oli kustantajan minulle ystävällisesti lähettämä Anna-Leena Härkösen Olis niin kiva – ja muita kirjoituksia -kokoelma, joka ilmestyi tämän vuoden alussa. Hyvin epäillen tähän välipalaan tartuin. Kirjan kansi sai epäilemään, että liian makeaa on nyt minulle luvassa.

Kokoelman ensimmäinen kirjoitus, joka on lainannut nimensä koko kirjalle, sai kuitenkin jatkamaan, vaikka alkuun päästyäni eksyin myös saivartelemaan. Huomasin nimittäin, että nämä kirjoitukset, joita voisi kutsua pakinoiksikin, on aikaisemmin julkaistu Apu-lehdessä vuosina 2018-2020. Pääsin paheksumaan, että jos mikä niin tällainen kirja, jonka jutut on jo aikaisemmin julkaistu muualla, on varsinaista puun eli paperin tuhlausta. Muistelin alkuvuodesta lukemaani Anni Kytömäen Margaritaa, sen ohuen ohutta, puoliksi kierrätetystä kuidusta valmistettua paperia ja tiiviisti ladottua tekstiä.

Voimaannutti

En kuitenkaan ollut lukenut juttuja aikaisemmin, ja kun poskien kireys vähän hellitti, niin minäpä rupesin nauttimaan Härkösen tekstistä. Hän kuvaa aikuisen naisen (Melkein kuin minä vaikka aika paljon nuorempi) elämää ja sen haasteita, kuten älypuhelimen hankintaa (Tähän verrattuna minähän olen melkein tekninen nero), DNA-testiä, joka paljastaa lähes sataprosenttisen skandinaavisuuden (Ihan tavallinen niin kuin minäkin), nenänpään punaista viivaa, joka osoittautuu joksikin niin tavalliseksi kuin merkiksi vanhenemisesta (Vanhenee ne kauniitkin naiset).

Hymyilytti

Anna-Leena Härkönen matkustaa paljon ja matkoilta (Koskahan taas pääsisi johonkin!) on kirjassa muistona monta hauskaa sattumaa, jotka hymyilyttävät lukijaakin. Mutta erityisesti minua voimaannutti Seniorialennus-kirjoitus. Minua paljon nuoremmalta Härköseltä oli kysytty Krakovan arkeologisen museon kassalla, tuleeko hänelle seniorialennus. Muistan vieläkin, miten ystävättärien kanssa järkytyimme, kun meitä bussilippujen ostossa Arlandan lentokentällä avustanut nuorimies kysyi, tulisiko meille seniorialennus. Vasta olimme menossa juhlimaan ikätoverin kuusikymppisiä! Siis muillekin käy näin.

Vahvisti

Korona-aikakin on ehtinyt kirjan sivuille.

Juuri ennen koronaa erosimme mieheni kanssa. Surutyö tehtiin pikakelauksella. Meistä tuli koronan takia ystäviä nopeammin kuin kuvittelimme. Nyt ei ole vihanpidon aika. Sitä paitsi yksi avioero sinne tai tänne. Mitä se merkitsee tähän verrattuna?

Kirjan viimeisen tarinan Kirjamessut muistan lukeneeni (tai kuulleeni) aikaisemmin. Se kannatti kyllä lukea uudestaankin. Härkönen muistelee kokemustaan viimeksi perinteisellä tavalla järjestetyillä kirjamessuilla. Hän signeerasi uutta romaaniaan kirjakaupan standillä, kun hänen eteensä ilmestyi vanha nainen, joka antoi palautetta tyyliin: ”Häräntappoase oli ihan okei, mutta sen jälkeen sun ottees on alkanu lipsua.”

Härkösellä oli takana monta esiintymistä ja nyt siis palautteen antajan mielestä 35 vuotta lipsunutta otetta. Hän antoi kuulua oman palautteensa naiselle, eikä mitenkään ns. sivistyneesti vaan kirosanoja säästelemättä. Hyvä kun antoi. Oikein riemuitsin hänen puolestaan, ja sopivan kevyesti ravittuna ja virkistyneenä pystyin taas aloittamaan uuden kirjan. Vähän vaativamman.

Anna-Leena Härkönen 2014. Kuva Jouni Harala.
  • Anna-Leena Härkönen: OLIS NIIN KIVA ja muita kirjoituksia
  • Otava 2021
  • Myös äänikirjana ja e-kirjana
  • Äänikirjan lukee Kaisa Happonen
  • 141 s./2 t 12 min.

Rating: 3 out of 5.

Mitä kirjoja ehdottaisit minulle ja muille kirsinbookclubilaisille välipalalukemiseksi? Panen hyvän kiertämään ja arvon palkinnoksi ehdotusten lähettäjien kesken tämän yhden kerran siististi luetun Olis niin kiva -kirjan. Vastausaikaa on 1.3.2021 asti. Vastaukset vain tämän jutun kommenttikenttään.

Vastausaika on päättynyt ja onnetar on valinnut voittajaksi Oilin. Paljon onnea Oilille. Sinulle lähtee Anna-Leena Härkösen Olis niin kiva -kirja.
Tässä Oilin ehdotus välipalakirjaksi:

En koskaan kyllästy suosittelemaan Velma Wallisin Kahta vanhaa naista. Ohuessa kirjassa, vaan ei ohuessa tarinassa, on tarjolla Alaskan intiaanien legenda petoksesta, rohkeudesta ja selviytymisestä.”

Kirjaehdotuksia tuli paljon, niitä kannattaa käydä tutkimassa tämän jutun kommenteista. Kevytdekkarit ja vähän raskaammatkin olivat suosittuja. Novelleja moni luki romaanien välillä. Joillakin on omat suosikkikirjat, joihin palataan kerta toisen jälkeen. Kaikki eivät kaipaa sisällön keveyttä, mutta lyhyys on ehdoton etu.

Tässä muutamia poimintoja välipalalukemiseksi suositelluista kirjoista:

  • Mark Vanhoenecker: Kuinka opit laskeutumaan lentokoneella
  • Anni Valtonen: Elämäni Kolumbia
  • Katja Lahti ja Ina Westman: Arkisatuja aikuisille
  • Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt
  • Mieli ja maisema – kirjailijoiden työhuoneita
  • Hannu Väisänen: Apupata
  • Adam Key: Kolme yövuoroa jouluun
  • Sinikka Nopola: Onko teillä tällaista
  • Graeme Simsion: Vaimotesti
  • Milan Kundera: Naurettavien rakkauksien kirja

Kommentit
  1. Tuula Moilanen
    • Piija Tuovinen
  2. Päivi
    • Liisa
  3. TarjaK
  4. Tiina
  5. Sirpa
  6. Raija Leppänen
  7. Päivi
  8. Henna
  9. Marja-Liisa
  10. Hanna Koooo
  11. Matilde
  12. Tea
  13. Oili
    • Airi Vilhunen
  14. Anna-Riikka Huhta
  15. Aino
    • Suvi
  16. Kukka
    • Sassa
  17. TuulaH
    • Tarjuska
      • anukatri
  18. minttu47
  19. Airi
  20. Sirpa Lämsä
  21. Anneli Airola
  22. Jane / Kirjan jos toisenkin
  23. Amma
  24. Elegia
  25. Petri
  26. Airi Vilhunen

Kommentoi