Eliot Higgins: Me olemme Bellingcat – Tiedustelupalvelu verkossa

Eliot Higginsin kirja Me olemme Bellingcat kertoo, miten yksityishenkilöistä muodostuva kansainvälinen tutkijaverkosto sai alkunsa. 

Higgins sai herätyksen tiedonhakuun seuratessaan Libyan sisällissotaa netin välityksellä kotoaan Englannista. Hän osallistui aihetta käsittelevään keskusteluun The Guardianin verkkoversiossa ja julkaisi siellä somesta löytämiään kuvia ja videopostauksia, jotka toivat esiin uutta aiemmin julkaisematonta tietoa sodan kulusta. 

Kerran hän julkaisi videon, jossa kapinalliset väittivät pitävänsä hallussa erästä Libyan kaupunkia. Joku toinen lukija haastoi Higginsin toteamalla, että video olisi voitu kuvata missä vain. Higgins ryhtyi miettimään, miten voisi todentaa videon olevan kyseisestä kaupungista. Hän piirsi videon taustanäkymien perusteella kartan sotilaan liikkeistä ja onnistui lopulta löytämään Google Mapsin avulla tarkan paikan kyseisestä kaupungista ja näin todistamaan kapinallisten väitteet. Tämä miniskuuppi sai Higginsin innostumaan asiasta. 

Aikaa myöten Higgins sai avukseen muita harrastajia ja lopulta he ottivat ryhmänsä nimeksi Bellingcat. Kirjassa selviää myös mistä organisaation nimi – Bellingcat – juontaa juurensa. Nimi tarkoittaa juuri sitä mitä siinä lukee, eli kissaa, jolla on kello kaulassaan. Perustajat poimivat nimen vanhasta tarinasta, jossa hiiret päättivät sitoa kissan kaulaan kellon, jotta kuulisivat, milloin se on tulossa.  

Bellingcatin tunnetuimpia voittoja ovat, kun se todisti, että 

  • Syyrian diktaattori Basar Al-Assad pommitti omaa kansaansa kemiallisilla aseilla
  • Malesialaiskone MH17:n pudottanut BUK ohjus on peräisin Venäjältä
  • Kaksoisagentti Sergei Skripalin myrkyttäjät ovat venäläisiä tiedustelu-upseereita

Bellingcatin toimintaperiaatetta kuvataan termillä OSINT eli Open Source Intelligence. Termi tarkoittaa tietojen kokoamista julkisista lähteistä kuten somepostauksista.

Bellincatin suhteen on erityisen mielenkiintoista, että se usein onnistuu tekemään nämä johtopäätökset ennen maailman johtavia tiedustelupalveluja tai asiaa selvittäviä kansainvälisiä rikostutkijoita. Tämä on tullut mahdolliseksi Internetin aiheuttaman disruption tuloksena. Higgins toteaa kirjassaan, että aikaisemmin 90% arvokkaasta tiedustelutiedosta oli peräisin salaisista lähteistä. Sosiaalinen media on kääntänyt tilanteen päinvastaiseksi. Nyt 90 % arvokkaasta tiedosta on peräisin avoimista lähteistä kuten juuri somesta. 

Yksi kirjan hienoista esimerkeistä somepostauksien arvosta tietolähteenä on tapaus, jossa Bellingcat jäljittää malesialaiskone MH17:n alasampuneen BUK ohjuksen olevan peräisin 53. ilmatorjuntaohjusprikaatista Venäjän Kurskista. Bellingcatin jäsenet kävivät läpi valtavan määrän avointa dataa kuten satelliittikuvia ja somepostauksia. He onnistuvatlöytämään kuvia, joiden taustalla näkyi kyseistä BUK ohjuslavettia kuljettava rekka. Joskus se löydetään jopa someen postatusta kojelautakameran videosta. Näin Bellingcat onnistuu dokumentoimaan ohjuslavetin matkan Kurskin tukikohdasta aina lentokoneen tuhonneen ohjuksen laukaisupaikalle.

Noiden kolmen kuuluisan paljastuksen lisäksi kirja sisältää monta mielenkiintoista kasvutarinaa. Ensimmäisessä Eliot Higgins ja myöhemmin koko Bellingcat oppivat keräämään arvokasta tietoa Internetin ja sosiaalisen median avoimista lähteistä todennäköisesti ensimmäisinä koko maailmassa:

Asiantuntemukseni kuitenkin lisääntyi, mikä johti pelottavaan oivallukseen: monet mielipidejohtajat, korkeat virkailijat ja poliitikot, jotka päättivät sotatoimista, tiesivät Syyrian selkkauksesta paljon vähemmän kuin minä, joka olin viisastunut pelkästään tutkimalla julkisia tiedonlähteitä.”

Toinen kasvutarina on kuin start-up maailmasta. Saamme seurata miten Higginsin nettisivuston kävijämäärät kasvavat uusien paljastusten myötä. Alussa hänen blogiaan luettiin 200-300 kertaa päivässä. Pian suuret kansainväliset mediatalot alkoivat käyttää blogia lähteenään ja viittaamaan siihen ja parissa kuukaudessa blogin kuukausikävijämäärä oli noussut 30 000 lukijaan. 

Seuraajieni joukossa Twitterissä oli huippuluokan akateemista väkeä, ajatushautomoiden jäseniä, ulkopoliittisia virkailijoita ja vaikuttajia.”

Yhdessä vaiheessa englantilainen kansanedustaja Tom Watson kertoi Higginsin raporteista Britannian parlamentissa ja blogin kävijämäärä hyppäsi ensin 72 000:een ja sitten 137 000:een. Lopulta Bellingcat saavuttaa yli 100 000 kävijää yhden päivän aikana julkaistessaan raporttinsa MH17 alasampuneesta tahosta.

Kolmas tarina liittyy siihen, miten koulupudokas Higginsistä kehittyy nopeasti CNN:n ja muiden medioiden siteeraama maailman johtava asiantuntija, jolta mm. Foreign Policy ja New York Times pyysivät artikkeleja: 

The Guardian kiinnostui uppo-oudosta bloggarista ja päätti julkaista minusta henkilöjutun. Olin antanut haastatteluja aikaisemminkin, mutta ainoastaan löydöksistäni, en mistään omakohtaisesta. Journalistit olettivat minun olleen asekaupan palveluksessa – kerroin toimittajille. Mutta ennen arabikevättä tiesin aseista yhtä vähän kuin keskiverto Xboxin omistajakin. Tiesin vain sen, mitä olin oppinut Arnold Schwarzeneggerilta ja Rambolta.

Guardianin henkilökuvan jälkeen alkoi tv-haastattelupyyntöjen vyöry: CNN, brittien Channel 4 News ja ARD Saksasta. CNN:n jutussa oli kuvia minusta keittiössä läppärini kimpussa, taustalla tyttäreni syöttötuoli ja leluja. Tuolloin etsiskelin töitä ja siitä tuli osa kertomusta: työtön kotimies hoitaa taaperoa samalla kun löytää skuuppeja Syyrian sisällissodasta.”

Kaiken keskellä minulle esitettiin ensimmäistä kertaa pyyntö kirjoittaa artikkeli. Foreign Policy, arvostettu diplomaattien, yliopistoväen ja poliittisten analyytikoiden aikakauslehti – toivoi juttua vallankumouksellisten aseistuksesta. En jäänyt tuskailemaan mikä tällaiselle ylhäiselle yleisölle kelpaisi vaan kirjoitin siitä mikä itseäni kiinnosti yhdistellen Brown Moseksen (Higginsin blogi) postauksista.” 

Kun ensi kertaa uskaltauduin etsimään tosiasioita verkosta, tavoitteeni olivat vaatimattomia: kerätä todisteiden hippuja ja tarjota niitä varsinaisille asiantuntijoille. Mutta löydöksieni kertyessä minua alettiinkin kutsua asiantuntijaksi. Koko ajan odotin, että jokin suuri organisaatio ottaisi alan haltuunsa ja tekisi toiminnasta ammattimaista. Näin ei kuitenkaan käynyt, riippuiko kaikki minusta? Kykyni eivät tuntuneet riittävän. Sittemmin huomasin, että minulla oli etuja puolellani. Suuret instituutiot eivät halunneet erehtyä ensimmäisinä vaan kaipasivat edelläkävijää. Brown Moses (blogi) oli muodostunut solmukohdaksi, joka liitti minut vakiintuneisiin asiantuntijoihin ja amatööritutkijoihin.”

Bellingcatin toimintaperiaatteisiin kuuluu julkistaa vain tietoja, joiden autenttisuus voidaan todistaa ja mieluiten niin, että kuka tahansa muukin voi käydä tarkastamassa samat asiat. Käytännössä tämä tarkoittaa johtopäätösten perustana olevien tiedonmurusten yksityiskohtaista dokumentointia. Higgins on noudattanut samaa periaatetta kirjoittaessaan kirjaansa.

Ajoittain tekstin kulku kärsii näiden autenttisuuden todentamiseen liittyvien yksityiskohtien tulvasta. Toisaalta parhaimmillaan teksti kulkee kuin olisi mukana tosielämän dekkarissa.

Kirja herättää ajatuksia monella taholla. Lukija ihmettelee samaan aikaan Venäjän tiedustelupalvelun häikäilemättömyyttä ja toisaalta sen tekemiä hämmästyttäviä virheitä, kuten se että peiteagenteille myönnetään peräkkäiset passinumerot. Kaikkein suurin virhe lienee ollut se, että sadat agentit ovat ilmoittaneet osoitteekseen GRUn konservatorion ja sitten ajoneuvorekisteristä on voinut tehdä käänteisen haun ja selvittää kaikkien siellä asuvien henkilöiden nimet.

Myös tietosuojan osalta kirja on hiuksia nostattavaa luettavaa. Bellingcat on pystynyt ostamaan venäläisen puhelinyhtiön kaikkien liittymänhaltijoiden paikkatiedot. Eli kun he selvittivät peiteagentin käyttämän puhelimen numeron, he pystyivät tämän jälkeen näkemään yksityiskohtaisesti, missä kyseinen agentti on milloinkin liikkunut.

Dekkarina kirja on ajoittain hiukan puiseva. Tietokirjana se taas on yksi jännittävimmistä koskaan lukemistani. Suosittelen kaikille, joita Venäjän toimet, vakoilu tai vaikkapa tietosuoja kiinnostavat.

Vieraskynässä: Kari Jääskeläinen 

  • Eliot Higgins: Me olemme Bellingcat – Tiedustelupalvelu verkossa
  • We Are Bellingcat – An Intelligence Agency for the People
  • Docendo, 2021
  • Suomennos: Antero Helasvuo
  • Suomalaisen painoksen esipuhe: Veli-Pekka Kivimäki
  • Äänikirjan lukija: Jari Nissinen, 9 h 16 min

Rating: 4 out of 5.

Kommentoi