Lukupiirissä Deborah Feldman: Unorthodox – Näin hylkäsin hasidijuutalaiset juureni
Olimme sopineet maaliskuun lukupiiri-illaksi 19.3. eli Minna Canthin ja tasa-arvon päivän. Kirjaksi olimme valinneet Deborah Feldmanin Unorthodox – Näin hylkäsin hasidijuutalaiset juureni. Kirja perustuu Deborah Feldmanin omaan elämään, siihen kuinka hän lähti parikymppisenä, pienen pojan äitinä New Yorkin hasidijuutalaisyhteisöstä.
Katso koko lukupiirikirjalista 1-124
Emme tietenkään olleet ajatelleet etukäteen, että etälukupiirimme alkamisaika oli perjantaina klo 18 eli juuri siihen aikaan kun ympäri maailmaa juutalaisperheissä aloitetaan sapatinvietto. Lukuisissa elokuvissa on kuvattu, kuinka sapattiaterialla äiti sytyttää kaksi kynttilää, laittaa valkoisen liinan hiustensa peitoksi, heiluttaa käsiään kynttilöiden päällä ja laulaa rukouksen. Sinkkuelämän seuraajat muistavat, kuinka Charlotte kääntyi juutalaiseksi ja valmisti ensimmäisen sapattiateriansa, josta ei hyvää seurannut.
Emme myöskään olleet osanneet ennakoida, kuinka paljon vuonna 1844 syntyneen Minna Canthin ja vuonna 1986 syntyneen Deborah Feldmanin elämänpiireissä oli samankaltaisuutta. Deborah kuvaa romaanissaan, kuinka tavattoman vähän hasidijuutalaisyhteisön nuorella naisella on mahdollisuuksia tehdä omia valintoja. Naiset eivät saa opiskella, suku valitsee puolison, mies on perheen pää ja naista arvioidaan kodinhoidollisten kykyjen ja lapsimäärän perusteella. Hääyön tapahtumista tai lapsien saannista taisi Minna Canthin aikalaisilla olla jopa parempi käsitys kuin nuorilla hasidimorsiamilla. Ja tasa-arvosta hasidiyhteisössä ei ole tietoakaan.
Lukupiirissä sytytimme kynttilät kaikille naisille, joilla on kanttia, Minna Canthin teemapäivän mukaisesti. Mukana Teams-kokoontumisessamme oli runsas joukko eli 16 naista Bjärredistä Pekingiin. Joukostamme monella oli omakohtaisia kokemuksia New Yorkissa kohdatuista ortodoksijuutalaisista. Mukana oli myös Eija Tynkkynen, joka on muinoin toiminut oppaana Jerusalemissa, joten hän sai johdattaa meidät laululla yhteiseen sapatin viettoon.
Unorthodox – kirja ja Netflix-sarja
Deborah Feldmanin tarina on muuntunut myös erinomaiseksi, neliosaiseksi tv-sarjaksi, joka on nähtävillä Netflixissä. Tv-sarja perustuu kirjaan, mutta tapahtumat eivät ole kirjan eli todellisuuden kanssa aivan yhteneväiset. Tv-sarjassa päähenkilö Estyn (eli Deborahin) yhteisöstä irtautumista tuki hänen musikaalisuutensa, tosielämässä se oli kirjoittaminen. Tv-sarjassa Esty on vasta raskaana, kun hän pakenee yhteisöstä Berliiniin, tosielämässä Deborah lähti vasta, kun hänellä oli jo lapsi, jota hän ei halunnut kasvattaa hasidijuutalaiseksi mieheksi. Berliinin aika tuli vasta vuosien jälkeen.
Deborah naitettiin 17-vuotiaana muutamaa vuotta vanhemmalle pojalle, josta kirjassa käytetään nimeä Eli. Hän oli aivan yhtälailla hasidiumpiossa kasvanut nuori kuin Deborahkin. Molempia oli valmennettu avioliiton saloihin, mutta kumpikin oli yhtä tumpelo seksissä, joka ei hääyönä onnistunut. Seuraavana aamuna sen tiesi koko suku. Neuvomassa oli anoppia, tätiä, rabbia, seksuaaliterapeuttia, lääkäriä, hypnotisoijaa ja uskomushoitajaa. Tarinat olisivat jopa hauskoja, jos ne eivät olisi totta ja ihan millä tasolla tahansa karmeaa luettavaa. Uskomattominta on, että ne ovat tapahtuneet 2000-luvun New Yorkissa.
Oikeassa elämässä Deborah alkoi avioliittonsa aikana pitää nimetöntä blogia hasidikuvioista ja sai runsaasti palautetta. Sitä kautta löytyi kirjallisuusagentti ja lopulta kustantaja kirjalle. Tämä rohkaisi Deborahia hakemaan avioeroa ja taistelemaan poikansa huoltajuudesta. Vähitellen asiat loksahtivat ja elämä ”ulkomaailmassa” alkoi olla muutakin kuin selviytymistä päivästä päivään. Ja sitten tuli myös Netflix-sarja. Se kuvattiin Berliinissa, Deborah Feldmanin nykyisessä kotikaupungissa, jossa hän asuu teini-ikäisen poikansa kanssa.
”Ääriliikkeet rajoittavat aina etenkin naisten vapautta.”
Unorthodox-kirja tuo mieleen toiset lukupiirikirjamme, Trevor Noahin Laiton lapsi tai Tara Westoverin Opintiellä. Näissä kirjoissa kerrotaan kepeällä ja sujuvalla otteella omasta elämästä, jossa on ollut runsaasti epätasa-arvoa ja henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa. Kirjat avaavat uuden näkymän kulttuuriin ja yhteiskuntaan kulttuurin taakseen jättäneen jäsenen kautta.
Kirjakeskustelussamme toistui kommentti, että Unorthodox-kirja oli avannut oven sellaiseen juutalaiseen maailmaan, josta meillä oli hyvin vähän tietoa. Muistutettakoon, että maailmassa on alle 15 miljoonaa juutalaista ja näistä Unorthodox-kirjan kuvaamia satmar-lahkoon kuuluvia hasidijuutalaisia noin 70.000. Lahkon perustanut rabbi oli alunperin lähtöisin Unkarista. Lahkoon liittyi New Yorkin Williamsburgiin keskitysleiriltä selviytyneitä juutalaisia. Miehillä on korkkiruuvikiharat ja näyttävät minkkihatut. Naiset ajavat päänsä kaljuksi avioitumisen jälkeen, mutta saavat käyttää peruukkia tai huivia. Unorthodoxissa käydään läpi runsaasti naisen elämää sääteleviä sääntöjä, joista tärkein lienee se, että nuorena naimisiin ja mahdollisimman paljon lapsia. Tavoitteena on kompensoida runsaalla lapsiluvulla keskitysleireillä kuolleet aiemmat sukupolvet.
Hämmästelimme sukupuolielämään liittyviä sääntöjä, kuukautisten aikaan liittyvää kahden viikon ”likaisena” olemista ja ulkopuolisen auktoriteetin tarvetta julistaa nainen jälleen ”puhtaaksi” ja kelvolliseksi sukupuoliyhteyteen. Mutta totesimme, että naisen ulkonäön ja elämänpiirin sääntely ei ole mitenkään vain hasidijuutalaisten erityispiirre, vaan samankaltaista esiintyy kaikissa uskonnollisissa lahkoissa, vaikkapa kotoisissa laestadiolaisissa tai jehovissa. Keinot ja tiukkuusasteet vain vaihtelevat.
”Enemmän kuin silmiä avaava!”
Unorthodox on supermielenkiintoinen, mutta kirjallisena teoksena se ei ole kovin kummoinen. Useampi lukupiiriläinen totesi, että kirjan ihmiset jäivät aika pinnalliseksi. Deborahin isä oli vähä-älyinen ja alkoholisti, äiti oli jättänyt yhteisön, kun Deborah oli pieni. Deborah asui isovanhempiensa luona ja hänen tätinsä päätti paljon hänen asioistaan. Lämpimien tunteiden ilmaisu oli harvinaista, mitä selitettiin sillä, että vanhemmat sukupolvet olivat jo menettäneet niin paljon läheisiään, että tunnekaivo oli tyhjennyt.
Vaikka kirja sisälsi melkoisen tietopaketin, jäi meille silti runsaasti kysymyksiä. Pohdimme, mitä töitä yhteisön miehet tekivät? Ajeltiinko naisilta muutkin karvat kuin hiukset? Miten se rajalanka Williamsburgin ympärillä oikein toimii? Miksi ihmeessä oli kehitetty uusia, tiukkoja sääntöjä, kun ne eivät perustu mitenkään historiaan tai pyhiin kirjoihin?
”Mä menin lumoihin!”
Unorthodox toimi erinomaisesti lukupiirikirjana. Siinä on kiinnostavuutta ja särmää, ja lukiessa oppi paljon. Moni meistä oli kirjan lukemisen myötä googlettanut lisää tietoa hasidijuutalaisista ja juutalaisuudesta yleensä. Minäkin etsin Spotifysta vuonna 1972 ilmestyneen Marion Rungin Shalom-levyn, jota muistan lapsena kuunnelleeni. Lukupiirimme päättyikin kynttilöiden sammuttamiseen ja Hava Nagilan säveliin.
- Deborah Feldman: Unorthodox – Näin hylkäsin hasidijuutalaiset juureni
- Tammi 2020
- Alkuperäisteos: Unorthodox – The Scandalous Rejection of My Hasidic Roots
- Suomentaja: Ilkka Rekioja
- Kansi: Markko Taina
- Äänikirjan lukija: Meri Nenonen, 9 h 38 min
Lue myös:
- Lista Kirsin Book Clubin lukupiirikirjoista
- Katja Kärki: Jumalan huone
- Trevor Noah: Laiton lapsi
- Tara Westover: Opintiellä
- Simo Muir: Ei enää kirjeitä Puolasta
Luin myös tämän vastikään ja olen samoilla linjoilla lukupiirinne kanssa: kirjallisesti teos ei ole erikoinen, mutta sisällöltään se on hyvin kiinnostava ja vähän karmivakin. Minua kiinnostavat kovasti erilaiset uskonnolliset liikkeet, vaikka (vai koska?) itse olenkin uskonnoton ihminen. Minua kiehtoo, mikä saa ihmiset seuraamaan tarkkoja ja tiukkoja ohjeita, miten yhteisöt muodostuvat ja pysyvät kasassa ja miten ihmiset perustelevat uskoaan. Unorthodox-kirjan tapahtumat tuntuivat kovin karuilta: naisen asema tiukan uskonnollisissa yhteisöissä on poikkeuksetta huono. Ja sen kyllä huomasi kaikessa. Minua niin suretti nuoren avioparin kykenemättömyys fyysiseen läheisyyteen mutta myös se, kuinka etäisiksi he jäivät toisilleen myös henkisesti.
Useimmiten sääntöjen toimivuus perustunee siihen, että niihin on kasvettu. Jos yhteisö ympärillä noudattaa ja et ole mitään muuta nähnyt, niin kyseenalaistaminen on vaikeaa. Kun altistuu muulle maailmalle ja muunlaisiin arvoihin, saattaa ryhtyä ajattelemaan itse ja silloin se on menoa. Unorthodox kuvaa siinä mielessä ihan tyypillistä kasvupolkua. Todennäköisesti tämän hasidipatriarkaatin ylläpito on melkoisen vaikeaa New Yorkissa, jossa ei voine välttyä muilta vaikutteilta.
Katsoin Unorthodox-minisarjan Netflixistä tuoreeltaan ja menin siitä vähän sekaisin. Siis sillä tavalla sekaisin, että etsin monta viikkoa tietoa netistä ortodoksijuutalaisuudesta. Sitten tuli vielä korona ja sehän teki aluksi paljon tuhoa New Yorkissa nimenomaan heidän yhteisössään.
Mietin tuolloin, että lukisinko myös kirjan, mutta totesin, että antaa ajan hieman kulua sarjan katselusta. Nyt voisikin olla jo hyvä hetki tarttua kirjaan, kun sarja ei ole enää niin kirkkaana muistissa.
Unorthodox toimii erinomaisesti myös äänikirjana, etenkin sinulle, jolle tarina on tuttu. Minäkin katsoin sarjan ensin ja kirja selitti monta kohtaa, joita jäin sarjan perusteella aprikoimaan. Katsoin myös erään kolmeosaisen YouTube-dokumentin, jonka tavoitteena oli korjata Unorthodoxin ”virheitä”, mutta se mielestäni vain vahvista kirjan sanomaa.
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Sekä kirja että sarja ovat kiinnostaneet jo hetken, joten oli mielenkiintoista kuulla niistä lisää!