Minna Canth: Köyhää kansaa – vahvan naisen vahva kannanotto vähäväkisten puolesta

Minna Canth (1844-1897) oli yhteiskunnallinen vaikuttaja ja kirjailija, jonka teoksiin kannattaa palata vaikkapa näin Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä. Tällä kertaa luettavakseni, oikeammin kuunneltavakseni valikoitui kertomus Köyhää kansaa vuodelta 1886.

Köyhää kansaa kertoo Holpaisen perheestä. Äiti Mari on ollut palveluksessa kamreerskalla, mutta veri veti naimisiin emännän varoittelusta huolimatta. Lapsista esikoistyttö Hellu on jo äidin apuna nuorimman, Anni-vauvan hoidossa. Veljekset, Petu ja Ville, vielä alle kouluikäiset vintiöt tuovat oman eloisan lisänsä perheen arkeen.

Perheen isä on työtön, eikä Marillekaan riitä rouvayhdistyksen käsitöitä, joista saisi pientä ansiota. Ajat ovat kaikille kovat, naapureilla ei ole juurikaan mistä jakaa, ja kauppiaat varjelevat puotejaan eivätkä myy ryysyissä kulkevalle Marille velaksi. Nälkä ja puute on siis pysyvä olotila. 

Mies veti nutun päälleen, otti lakkinsa naulasta ja läksi. Vaimo katseli hänen jälkeensä, näki kuinka housut olivat hajonneet takaa ja huokasi. Mistä saisi hän niihin taas paikkaa ja mistä lankaa. Silmäneulastakin oli kärki poikki, mutta antaisi se ehkä Tiina Katri hänelle lainaksi omistaan. Tiina Katri oli paremmin varoissaan kuin moni muu. Hänellä oli vain yksi lapsi ja tavattoman hankkivainen mies. Kyllä Holpainenkin huolehti joukostaan eikä hän viinaan tärvännyt, kun pennin sai. Mutta hän oli hidasluontoinen ja myöhästyi tavallisesti, kun joku työpaikka oli tarjolla.”

Ratatöitä on näköpiirissä miehille, palkka vain on kovin alas poljettu, 80 penniä päivässä. Sillä pitäisi hankkia ruoka, työkengät ja -vaatteet, joita kaikkia kuluu raskaassa työssä. Lisäksi radan pelätään tuovan uutta työvoimaa, jolloin paikallisen asujaimiston neuvotteluasema heikkenisi entisestään.

Minna Canth kuvaa Holpaisen perheen arkea taitavasti. Hän ei sorry maalailuun tai tunteeseen vetoavaan tekstiin, vaan luottaa siihen että asioiden tilan toteaminen ja esittely lukijalle on riittävän tehokasta. Ja sitä se on. On sydäntäsärkevää lukea vauvasta jota ei ole varaa viedä lääkäriin, tai 3- ja 5-vuotiaista veljeksistä jotka varastavat ruokaa nälkäänsä. Kun vielä vuokraisäntäkin vie sängyn ja tyynyn edelliskuun maksamattoman vuokran kuittaamiseksi, on vaikea nähdä toivonpilkahdusta.

Maria kalvaa huoli lastensa tulevaisuudesta ja syyllisyys heidän vuokseen, kun on nämä maailmaan saattanut:

Herra Jumala, eivätkö he olleetkin suurta syntiä tehneet, kun tänlaiseen elämään lapsia toimittivat. Parempi poloisten olisi ollut syntymättä, kun tulla tänne maailman murheita kokemaan. Olematon ei tuskaa tunne eikä nälkää näe.”

Ahdistus kasvaa, ja Marin mieli alkaa horjua. Aliravitsemus vaikuttaa hänen sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteensä, ja Holpainen on lujilla. Hän tukee Maria parhaansa mukaan, mutta sekään ei riitä, kun Anni-vauvan tila heikkenee päivä päivältä, ja lopulta kaunis pieni tyttö vetää viimeisen henkäyksensä. Lapsen kuolema suistaa Annin lopullisesti raiteiltaan, Mari viedään hourulaan, ja Holpainen jää yksin huolehtimaan pesueestaan.

Lähetteen Harjulaan, paikalliseen hoitolaitokseen, kirjoitti tohtori jonka Minna Canth pistää romaanin loppupuolella keskustelemaan pastorin kanssa siitä, mikä auttaisi köyhälistöä parantamaan olojaan. Siinä missä pastori pitää vastoinkäymisiä Jumalan tahtona ja ihmisen ja hänen uskonsa koettelemisena, tohtorilla on selkeämmät tavoitteet. Hänen puheestaan on helppo kuulla Minna Canthin ääni:

Rikkaus pois ja köyhyys. Kaikille työtä ja ruokaa, siinä ensimmäinen ehto.”

Minna Canth oli omana aikanaan radikaali yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka seitsemän lapsen yksinhuoltajanakin kirjoitti ja toimi ajaakseen köyhän kansan asiaa. Minna oli oikealla asialla, ja koska hän myös osasi kirjoittaa tavalla joka kestää aikaa, uskon palaavani Minna Canthin laajan tuotannon pariin tulevinakin vuosina.

  • Minna CanthKöyhää kansaa
  • Julkaistu ensimmäisen kerran 1886
  • Myös e- ja äänikirjana © SAGA Egmont 2020
  • 4 t 44 min
  • Äänikirjan lukee Anni Tani

Rating: 4 out of 5.

Tällä jutulla Kirsin Book Club osallistuu jo seitsemännen kerran järjestettävään Minna Canth -lukuhaasteeseen, jota emännöi Yöpöydän kirjat -blogi.

Lue myös muut blogijuttumme Minna Canthin elämästä ja teoksista:
Minna Canth: Hanna
Podcast #2 Minna Canth ja muita yönaisia
Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi?
Minna Maijala: Punaiset kengät Minna Canthista, rakkaudesta ja vallasta
Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth
Kaksi Minnaa – Canth ja Maijala
Minna Rytisalo: Rouva C.
Canth Kansallisteatterissa – vähemmän olisi enemmän


Minna Canthin kotitalo Kuopiossa on ollut purku-uhan alla vuosia. Me toivomme, että talo säilyy ja että se kunnostetaan arvoiseensa käyttöön kulttuurin keskukseksi myös tulevien sukupolvien iloksi ja hyödyksi. Vetoamme sinuun, koko yleisöömme, yhteisöihin sekä Kuopion kaupunkiin, jotta remontti voi toteutua. Samalla säilytetään arvokasta rakennusperinnettä ja historiaa, jonka katoaminen olisi korvaamatonta. #minullaoncanthia.

Kommentit
  1. Niina
    • Avatar photo Minna Väisälä

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *