Elif Shafak: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa – ihmisoikeuksista ja ystävyydestä

Istuin lukemassa Elif Shafakin kirjaa 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa, kun kuulin naapurihuoneen avoimesta televisiosta uutisen: ”Turkki erosi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa torjuvasta sopimuksesta – maassa murhattiin viime vuonna 300 naista.” Kylmäsi. Juuri tästä maailmasta kirja kertoo.

Murhatun prostituoidun ruumis lojuu Istanbulin laitakaupungin jalkapallokentän saastaisessa roskiksessa. Sieltä ruumiin löytävät pojat, jotka kiertävät seulomassa roskia ja etsimässä niistä jotakin vähänkin rahanarvoista. Ei kovin ainutlaatuinen alku kirjalle, jos, siis jos se olisi rikosromaani. Mutta Shafakin kirja ei ole rikosromaani, eikä se myöskään ole tavanomainen, vaan kiehtovalla tavalla omanlaisensa.

Kirjan nimi 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa viittaa kirjassa esitettyyn tietoon, että joidenkin tutkijoiden havaintojen mukaan aivotoiminta jatkuisi kuoleman jälkeen vielä minuutteja, jopa tuon yli 10 minuuttia.

Mitä tuona aikana tapahtui? Muistiko kuollut menneisyyden, ja jos niin oli, mitä osia siitä ja missä järjestyksessä? Kuinka mieli voisi tiivistää kokonaisen elämän aikaan, jonka vesipannun kiehuminen vei?

Kirja jakautuu kolmeen osaan, Mieli, Ruumis, Sielu, ja ensimmäisen osan Shafak rakentaa Tequila Leilaksi kutsutun noin 45-vuotiaan naisen kuoleman jälkeisten 10 minuutin ja 38 sekuntin ympärille. Niiden minuuttien aikana Leila palaa mielessään elämänsä tärkeisiin tapahtumiin ja muistoihin, jotka kaikki eivät suinkaan ole miellyttäviä. Kerrontaratkaisu on minusta hieno ja toimiva ja kietoo lukijan mukaan Leilan elämään.  

Shafakin kirja palauttaa mieleen Sara Stridsbergin Rakkauden Antarktiksen. Senkin päähenkilö on raa’asti murhattu prostituoitu, joka kertoo tarinaansa ja seuraa läheisiään kuoleman jälkeisessä tilassa. Stridsbergin upea kirja on synkkä, kaunis ja ahdistava. Siihen verrattuna Leilan tarina, niin paljon kuin siinäkin on vääryyttä ja kärsimystä, on toisella tavalla toivoa herättävä. Leila on vahva ja itsenäinen, ja kirjassa punaisena lankana kulkeva ystävyys lämmittää tarinaa.

Leylasta Tequila Leilaksi

Leila, siten ystävät ja asiakkaat tunsivat hänet. Tequila Leila, niin häntä kutsuttiin kotona ja töissä mukulakivipäällysteisen umpikujan varrella olevassa ruusupuun värisessä talossa satama-alueella, joka sijaitsi kirkon ja synagogan välissä, lamppu- ja kebabkauppojen joukossa – kadulla, jossa sijaitsivat Istanbulin vanhimmat luvanvaraiset bordellit.

Pienessä Vanin kaupungissa vuonna 1947 yhden aviomiehen ja kahden vaimon perheeseen syntynyt Leila sai kasteessa nimen Leyla Afife (’siveä, tahraton’) Kamile (’täydellisyys). ”Menneisyyden y” vaihtui ”ikuisuuden i:hin” Istanbulissa, johon jo lapsena seksuaalista väkivaltaa kokenut ja itsensä ulkopuoliseksi tunteva Leyla 15-vuotiaana saapui, varmana siitä että hän selviäisi kaupungissa. Toisin kävi. Rahattomaksi ryöstettynä ja asunnottomana vaihtoehtoja oli vähän, ja auttajat osoittautuivat ihmiskauppiaiksi, jotka myivät hänet bordelliin.

Monen Istanbulin prostituoidun kohtalon kokeneena, kylmästi murhattuna Leila palaa mielessään myös tarinoihin siitä, miten hän tapasi ystävänsä. Sillä ystävät, sen Leila tietää, eivät tulisi häntä jättämään. Eivät kuolleenakaan.

Ystävät eivät unohda

Leylan ystävät ja hänen rakastettunsa ovat kirjava joukko eri tavoin reunalle jätettyjä tai jättäytyneitä, toisia. On Nalan, transihminen, joka on paennut hääiltanaan muuttuakseen ulkoisesti siksi naiseksi, joka hän sisäisesti tunsi olevansa. On bordellin siivoojana työskentelevä harras muhamettilainen, lyhytkasvuonen Zeynap, joka on lisännyt nimensä perään pituutensa: Zeynab122. Leilan tavoin ihmiskaupan uhri on myös nuori ja kaunis somali, Jameelah. Humeyra on paennut Istanbuliin väkivaltaista avioliittoaan ja vaihtanut henkilöllisyytensä ja hiustensa värin, ettei joutuisi kunniamurhan uhriksi.

Leylan rakastettu on taiteellinen D/Ali, opiskelija-aktivisti, jatkuvaan vallankumoukseen uskova trotskilainen kommunisti. Sinan on Leilan ainoa lapsuuden ystävä ja hänen perässään Istanbuliin muuttanut. Hän kantaa lisänimeä Sabotaasi.

Niin kuin kuollut Leila tiesi, ystävät eivät häntä jättäneet. Kirjan toisessa osassa kirjan tyyli muuttuu, ei kovin onnistuneesti, kun seurataan ystäväjoukon yritystä pelastaa Yksinäisten hautausmaalle viedyn Leilan ruumis säälliseen hautaan. Onneksi aivan loppu palauttaa kerronnan hetkeksi utuisen kauniiksi.

Olen aikaisemmin lukenut Shafakilta Eevan kolme tytärtä. Kirjan lähtökohta, kolme naista, kristitty, muslimi ja ateisti, oli minun makuuni liian asetelmallinen, vaikka kirja pohdinnat olivatkin kiinnostavia. Jotakin samaa vaistoan myös 10 minuuttia 38 sekuntia -kirjassa ja sen henkilökaartissa, mutta tällä kertaa se ei nipistä kirjan arvoa.

”Monet asiat tässä kirjassa ovat totta, kaikki on fiktiota.”

Shafak on omistanut kirjansa ”Istanbulin naisille ja Istanbulin kaupungille, joka on ja on aina ollut naispuolinen kaupunki”, ja kirjan henkilöiden rinnalla hengittää ja vaikuttaa tämä lukuisten erilaisten todellisuuksien kaupunki. Iloitsen että kirjassa on myös viitteellinen Istanbulin kartta, johon kirjan tapahtumapaikat on merkitty. Googlattavaa riittää silti.

Shafak kuvaa kirjassa 1960- ja 70-lukujen Istanbulia ja kirjoittaa tarinaan luontevasti mukaan todellisia tapahtumia: amerikkalaiset Nato-joukot pelästyttäneet mielenosoitukset 60-luvulla, 70-luvun opiskelijamellakat ja Taksimin aukion vuoden 1977 vapunpäivän terrori-iskun, jossa kuoli kymmeniä ihmisiä.

Naiset ja vähemmistöt patriarkaalisessa Turkissa

Sekä englanniksi että turkiksi kirjoittava ja Englannissa asuva Elif Safak puolustaa kirjailijana ja aktivistina ihmisoikeuksia ja moniarvoisuutta. 10 tuntia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa -kirjassa hän nostaa esiin, millaisessa puristuksessa naiset elävät patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Tässä yksi esimerkki:

Hereillä ja unessa Humeyra oli kauhuissaan, että hänestä saattaisi tulla kunniamurhan uhri. (- -) . Säädyttömyydestä syytettyjä naisia ei aina tapettu, hän tiesi. Joskus heidät vain taivuteltiin tappamaan itsensä. Pakotettujen itsemurhien määrä erityisesti pienissä kaakkoisanatolialaisissa kaupungeissa oli kasvanut niin suuresti, että asiasta oli juttuja ulkomaisissa lehdissä. Batmanissa, ei kaukana hänen synnyinseuduiltaan, itsemurha oli nuorten naisten kuolleisuuden suurin syy.”

Vaikka kirjan tapahtumat päättyvät 1970-luvulle, ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymykset ovat edelleen ajankohtaisia Turkissa. Presidentti Recep Tayyip Erdoğan allekirjoitti maaliskuussa päätöksen, jolla Turkki irtaantui vuonna 2011 solmitusta Istanbulin sopimuksesta. Sopimus, jonka on allekirjoittanut suurin osa Euroopan maista, edellyttää hallituksia ottamaan käyttöön lainsäädäntöä, jolla väkivallantekijöitä muun muassa voidaan asettaa syytteisiin perheväkivallasta ja avioliitossa tapahtuvasta raiskauksesta.

Perheväkivalta ja naismurhat ovat edelleen merkittävä ongelma Turkissa, viime vuonna Turkissa murhattiin 300 naista.

Yhteiskuntakriittinen kirjailija

Elif Shafak oli vuonna 2019 Louisiana Literature -festivalin kirjailijavieraita, ja kuuntelin hänen haastattelunsa. Shafak kertoi syntyneensä Strasbourgissa, jossa hänen turkkilaiset vanhempansa asuivat. Talo oli aina täynnä vasemmistolaisia opiskelijoita ja maahanmuuttajia, jotka puhuivat vallankumouksesta. Isä pysyi Ranskassa ja Elif palasi äidin kanssa Turkkiin, jossa he asuivat isoäidin talossa Istanbulissa. Hän kuvasi, miten kahden naisen kanssa kasvaessaan hänen elämäänsä väritti naisten välinen solidaarisuus. Nämä lapsuuden kokemukset näkyvät hänen teoksissaan.

10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa oli 2019 juuri ilmestynyt, ja kirjailija kuvasi sitä tarinaksi tuskasta, ”story of pain”. Hän kertoi halunneensa kirjallaan antaa äänen myös äänettömille ja kuvata rumiakin asioita, koska niistäkin on pystyttävä puhumaan.

Patriarkaalisessa kulttuurissa naiset ovat onnettomia, mutta niin ovat miehetkin.” Elif Shafak Lousiana Literature festivaaleilla

10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa oli Booker Prize -ehdokkaana ilmestymisvuonnaan 2019.

• Elif Shafak: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa
• Gummerus 2021
• Englanninkielinen alkuteos 10 Minutes 38 Seconds in this Strange World, 2019
• Suomentanut Maria Erämaja
• 359 sivua

Kirjan sain kustantajalta. Kiitos Gummerus!

Lue myös blogijuttumme, jotka liittyvät Elif Shafakiin, Istanbuliin ja Turkkiin:

• Elif Shafak: Valkoinen elefantti – kirja vie 1500-luvun Istanbuliin
• Maarit Turtiainen: Eilisen seitit – ruotsalainen nainen ja turkkilainen mies nyky-Istanbulissa
• Orhan Pamuk: Istanbul, muistot ja kaupunki – Nobel-kirjailijan Istanbul
• Orhan Pamuk: Punatukkainen nainen – tarinat isistä ja pojista