Jyrki Erra: Lyijyvalkoinen – mysteerinä Caravaggion provenienssi, aito vai ei?
”Tämä on juuri sellainen dekkari, josta minä pidän. Tyylilaji on upea ja juoni vie alusta loppuun”, sanoi Sasu ja me muut lukupiiriläiset nyökkäilimme kuorossa.
Vuoden paras suomalainen dekkari
Suomen dekkariseura myönsi Jyrki Erralle Vuoden johtolanka 2021 -palkinnon romaanista Lyijyvalkoinen. Kun luin palkinnon tiedotteesta, että Lyijyvalkoinen sijoittuu taidemaailmaan ja että siinä tutkitaan Caravaggion mestariteosten aitoutta, alkoi kirja kiinnostaa heti. Ehdotin sitä lukupiirille, vaikka olemme jossain välissä todenneet dekkarit heikoiksi lukupiirikirjoiksi. Nyt kaikki kuitenkin innostuivat juuri Lyijyvalkoisen lupaaman taidesisällön vuoksi.
Sain myös kuulla Pamplemoussen virtuaalisista taideretkistä, joista yhden teemana oli Caravaggion Rooma. Retki vaikutti hyvältä parilta Lyijyvalkoisen kanssa, joten järjestimme meille lukupiiri-illaksi yksityisopastuksen, jonka aikana opas Leena Knuuttila oli kanssamme suorassa yhteydessä Roomasta ja selosti meille Caravaggion taidetta sekä esitteli Lyijyvalkoisen tapahtumapaikkoja. Kierros tuki hienosti kirjakeskusteluamme, vaikka sillä oli se huono puoli, että sen myötä meistä monelle nousi melkoinen matkakuume!
Kuka oli Caravaggio?
Michelangelo Merisi da Caravaggio (1571-1610) oli italialainen taidemaalari. Hän oli kapinallinen kuvataiteen uudistaja niin uskonnollisten aiheiden käsittelyn kuin valon kuvaamisen osalta. Hän oli myös melkoinen rellestäjä, viihtyi kapakoissa ja ajautui tappeluihin, jopa tappamaan.
Hän pohjusti tummasävyiset maalauksensa lyijyvalkoisella, myrkyllisellä väriaineella, joka on nykyään kielletty. Häneltä ei ole jäänyt ollenkaan luonnospiirroksia, vaan hän alkoi luoda maalausta kerros kerrokselta lyijyvalkoisen päälle saaden aikaiseksi maalauksiinsa uskomattoman hienon valon. Valoa hän käytti korostaakseen taulun tarinan huippuhetkiä. Hänen ihmishahmonsa eivät olleet ihannekuvia, vaan hänen malleinaan oli tavallisia ihmisiä ja Rooman prostituoituja, jotka ovat nimeltä tunnistettavissa hänen teoksissaan. Hän maalasi nykyajassa eli uskonnollisissakin aiheissa ihmisillä oli 1600-luvun antavat vaatteet eikä aiemmin totuttuja palestiinalaisia kaapuja. Jeesus-lapsi ei näytä neitseelliseltä vauvalta, vaan pikkupojalta, jonka pippeliä ei ole piiloteltu. Muutoinkin paljasta pintaa on eroottiseen näkymään asti. Usein kuvaan on päässyt myös Caravaggion rakastettu / oppipoika / palvelija Cecco del Caravaggio, johon tutustumme läheisemmin Lyijyvalkoisessa.
Caravaggio saapui Roomaan parikymppisenä ja lähti aivan pohjalta, ennen kuin sai varakkaita toimeksiantajia. Hän oli suosionsa huipulla 1600-luvun alussa. Hän maalasi tilaustöitä palatseihin ja kirkkojen yksityiskappeleihin, mutta riehui myös kaupungin kujilla miekan kanssa, mistä on useita poliisien pöytäkirjamerkintöjä. Tappoon päättyneen tappelun jälkeen hän kuitenkin sai kuolemantuomion ja pakeni Napoliin, ja sieltä Maltalle. Matka jatkui seuraavaksi Sisiliaan ja takaisin Napoliin, josta hän lähti armahduksen saatuaan kolmen maalauksen kanssa kohti Roomaa. Hän ei päässyt perille, vaan sattumusten kautta kuoli matkalla kuumetautiin Porto Ercolessa. Hänen luunsa on kaivettu joukkohaudasta esiin ja niistä löytyi huomattavat määrät lyijyä.
The Guardianin mukaan maailmassa on 68 tunnettua Caravaggion maalausta. Kun tutkii hänen taidettaan, huomaa, että moneen hänen teokseensa liittyy uskomattomia tarinoita. Esimerkiksi Palermon kirkosta varastettiin Kuninkaan syntymä -alttaritaulu vuonna 1969, eikä sitä ole vieläkään löydetty. Ja aivan tuoreeltaan eräs espanjalainen perikunta on saanut kuulla, että kodin seinällä roikkunut Jeesus orjantappurakruunussaan on todennäköisesti aito Caravaggio.
LISÄÄ: Katso National Galleryn oppaan esitys kolmen Caravaggion äärellä.
Jyrki Erra, Caravaggio ja Lyijyvalkoinen
Jyrki Erra on eläkkeellä oleva arkkitehti. Taidehistoria on tullut hänelle tutuksi jo arkkitehtiopintojen aikana. Lyijyvalkoinen on Jyrki Erran kolmas teos, kaksi aiempaa ovat Kaunasin sivut (2012) ja Berlinin ajokoirat (2015).
Jyrki Erralla oli uusi kirja tekeillä liittyen freskomaalauksiin, mutta sen kirjoittaminen ei oikein edennyt. Huhtikuussa 2016 hän luki Hesarista artikkelin, jossa kerrottiin, että ranskalaiselta ullakolta löytynyt taulu, Judit ja Holofernes, on aito Caravaggio ja nyt se tulisi huutokauppaan. Hinnaksi arvioitiin jopa 137 miljoonaa euroa. Tämä oli niin kiehtova aihe, että Jyrki Erran kirjaprojekti sai yllättäen uuden suunnan!
Lyijyvalkoisessa Jyrki Erra esittää fiktiivisen provenienssin Judit ja Holoferneelle eli mitä kenties on tapahtunut ennen kuin taulu löytyi sieltä toulouselaiselta ullakolta. Yllättäen tauluun liittyy myös suomalaisia taidetahoja, mikä tietenkin lisää suomalaisen lukijan kiinnostusta Lyijyvalkoiseen.
Lyijyvalkoisen päähenkilöt
Lyijyvalkoisen päähenkilö on suomalainen taidemaalari Axel Wallas, joka tuntee Caravaggion taidetta. Hän on rekonstruoinut Berliinin pommituksissa tuhoutuneen Pyhä Matteus ja enkeli -teoksen, josta ei ole ollut enää muuta jäljellä kuin mustavalkoinen valokuva. (Oikeassa elämässä maalauksen on rekonstruoinut Antero Kahila vuonna 2008.)
Axel joutuu tahtomattaan tapahtumien keskipisteeseen. Tuttu taidehistorian professori, emerita Riitta Saraste kutsuu Axelin kylään Helsingissä ja pyytää häntä arvioimaan kotonaan olevan Judit ja Holofernes -teoksen, onko se aito Caravaggio? Axel epäröi, lupaa palata. Seuraavana aamuna emerita löytyy murhattuna ja taulu on kateissa. Tämän lisäksi Axelin arkkitehtivaimo Elina ei ole palannut Roomasta työporukkansa kanssa samalla lennolla, eikä nyt vastaa viesteihin. Onko hänkin kadonnut?
Axel kertoo tietojaan Suomen poliisille. Hän epäilee, että tapahtumat liittyvät toisiinsa ja päättää kunnon sankarin tavoin itse selvittää, mitä on tapahtunut ja lähtee Roomaan. Seuraamme hänen mukanaan Rooman kaduille, kirkoihin ja palatseihin, mm. Villa Lanteen. Juonikuvioit vaikuttavat niin uskomattomilta, että toisaalta ne voisivat olla aivan totta.
Juonen teemat ilman juonipaljastuksia
Toisena kokonaisuutena kirjassa kulkee Caravaggion oppipoika Ceccon päiväkirja mestarin viimeisistä vuosista. Tämäkin on oleellista, jotta pääsemme Judit ja Holofernes -teoksen provenienssin (mikä ihana sana!) jäljille.
Kyse on siis Judit ja Holofernes -teoksen aitouttamisesta. Prosessissa tulee tutuksi monta muutakin Caravaggion teosta ja niiden provenienssit. Jyrki Erra on itse harrastanut maalaamista jo vuosikausia, mikä näkyy kirjan upeissa maalaustekniikka- ja teoskuvauksissa. Hän seuraa aktiivisesti taidemaailmaa ja taidehuutokauppoja, mutta kertoi viestittelyssämme, että ei ole itse kokeillut Caravaggion tekniikkaa, vielä. Oman harrastuneisuutensa vuoksi hän oli niin innoissaan uuden Caravaggion löytymisen uutisoinnista.
Lyijyvalkoisessa ollaan hetki Helsingissä, mutta sitten siirrytään Roomaan, jonka kuvaus on turistitietouden tuolla puolen. Jyrki Erra tuntee kaupungin ja hänen kerrontansa saa kaupunkinäkymät lukijan mielessä elämään. Axel Wallas puhuu italiaa, joten dialogit paikallisten kanssa onnistuvat sujuvasti, oli kyseessä sitten taksikuski tai mafian edustaja. Jyrki on käynyt useimmissa kuvaamissaan paikoissa, mutta ei aivan kaikissa. Virtuaalinen matkailu on mahdollistanut esimerkiksi Vatikaanin kirjastoon tutustumisen.
Mafiasta puheenollen, Italian historiaa avataan kirjassa mielenkiintoisella tavalla. Juoneen liittyy Molempain Sisiliain kuningaskunnan sukujen perilliset ja heidän valtataistelunsa. Vatikaani on tietenkin myös mukana juonessa merkittävänä taidekokoelmien haltijana, etenkin kun Vatikaanien pankkiireillakaan ei ole viime vuosina ollut aivan nuhteeton maine. Jotta kuvio olisi vielä monimutkaisempi, on Espanjan kruunulla myös vaateita. Nämä juoniteemat toivat tietoisuuteen sellaisen palan historiaa, josta emme lukupiirissä tienneet paljoakaan.
Vaikka Lyijyvalkoisessa on runsaasti tietoa, se on sujautettu tarinankerrontaan hyvin luonnollisella tavalla. Kirjassa ovat mukana myös sekä Suomen että Italian poliisit, mutta hyvin pienissä rooleissa. Kirja onkin enemmän taidejännäri kuin tyypillinen dekkari.
Arviomme Lyijyvalkoisesta
Juoni oli vetävä ja nokkela, mutta Lyijyvalkoisesta jää mieleen nimenomaan taidehistoria ja Caravaggio.
Lukupiirikommentti
Moni lukupiiriläinen vertasi Lyijyvalkoista Dan Brownin teoksiin. Niissäkin on usein joku taiteeseen liittyvä mysteeri, jota professori selvittää. Totesimme että ainakin jotkut Dan Brownit ovat intensiivisempiä ja niissä juostaan enemmän. Meitä miellytti nimenomaan Lyijyvalkoisen rauhallisempi tahti ja se, että Axel Wallas oli taidespesialisti, mutta muutoin ihan tavallinen kuolevainen.
Lyijyvalkoisessa oli hyppysissään pitävä juoni, eikä mielestäni häviä ollenkaan Dan Brownille. Ihan hyvä, jos saadaan Tom Hanks esittämään myös Axel Wallasta!
Lukupiirikommentti
Kaikki toistimme sitä, että kirjan upeinta antia oli se, että pääsimme tutustumaan Caravaggioon näin kiehtovalla tavalla. Toki tiesimme hänen nimensä, mutta emme paljon muuta. Nyt olemme valmiita matkustamaan katsomaan Caravaggio-näyttelyä, sitten kun sellainen taas jossain järjestetään. Jyrki Erra kertoi saaneensa runsaasti taustamateriaalia omalta visiitiltään Milanossa järjestettyyn suureen Caravaggio-näyttelyyn. Kaiken kaikkiaan kirjassa on aistittavissa Erran syvällinen ymmärrys maalaustaiteesta.
Aivan ihana ajatus, että joku voisi vain luopua 150 miljoonasta.
Lukupiirikommentti
Keskustelussamme nostimme esiin myös pieniä puutteita. Naisraatimme mielestä Axelin olisi pitänyt olla enemmän huolissaan vaimonsa katoamisesta. Sitten mietimme, että miten hän pärjäsi vain yhdellä uudella paidalla kaksi viikkoa palatsissa, kun ne muut paidat jäivät hotelliin. Siis ei todellakaan kovin oleellista, mutta kiinnosti silti. Ja Axelin kyynärpään titaaniruuvit mainittiin ihan liian monta kertaa.
Erityismaininnan ansaitsevat myös Ceccon päiväkirjaosuudet. Voi, mitä kielellä iloittelua! Oletimme jo, että kyseessä oli aito dokumentti, kun Cecco on oikea henkilö ja teksti oli niin mehevästi kuvailevaa.
Kokonaisuudessaan olimme kovin ihastuneita Lyijyvalkoiseen. Kun lukupiirin lopuksi peukutimme, niin kaikki peukut nousivat ylös. Vinkkinä vielä jaoimme Yle Areenasta löytyvän Taidetutkimukset-sarjan, jossa tutkitaan teosten aitouksia ja provenienssia.
Minuun teki valtavan vaikutuksen se, kuinka paljon taustatyötä Jyrki Erran on täytynyt tehdä Lyijyvalkoista varten. Kirjassa oli niin paljon taidehistoriaa, historiaa, uskontoa ja Italiaa. Seuraavalla kerralla, kun menen Roomaan, niin ilman muuta menen katsomaan siellä olevia Caravaggioita. Tykkäsin todella, todella paljon!
Lukupiirikommentti
ISO KIITOS kaikille lukupiiriläistemme kavereille, jotka osallistuivat virtuaaliretkellemme sekä tietenkin Rooma-oppaana toimineelle Leena Knuuttilalle.
Kirjan tiedot
- Jyrki Erra: Lyijyvalkoinen
- Otava, 2020
- Kansi: Johanna Junkala
- Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen, 15 h 35 min
Lue myös
Dan Brown: Alku (Origin) – mukana tekoäly, Bilbaon Guggenheim ja Barcelonan Gaudi
Dan Brown: Inferno – Danten Jumalallisen näytelmän jäljillä
Anneli Kanto: Rottien pyhimys – aiheena Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalausten tekeminen 1500-luvulla
Venla Hiidensalo: Suruttomat – aiheena maalaustaidetta uudistaneen Tyko Sallisen naisten surulliset tarinat
Hanna-Reetta Schreck: Minä maalaan kuin jumala – Ellen Thesleffin elämä ja taide – Ellen Thesleffin elämäkerta
Kati Tervo: Iltalaulaja – fiktiivisesti taidemaalari Ellen Thesleffin viimeisestä kesästä kesähuvilallaan
Pirkko Soininen: Ellen – fiktiivisesti taidemaalari Ellen Thesleffin Firenzen ajasta
Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella – fiktiivisesti Albert Edelfeltin hummailuista Pariisissa
Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Sakset tyynyn alla – taidedekkarin keskiössä Frederick Elwellin teos Girl with a Cigarrette
Olli Jalonen: Taivaanpallo ja Merenpeitto – usko ja tiede kisaavat 1600-luvulla upeissa teoksissa (Taivaanpallo sai Finlandian)
Donna Tartt: Tikli – Jyrki Erran lempikirjoja, jossa on myös Carel Fabritiuksen 1654 Tikli-maalaus tärkeässä roolissa
Lyijyvalkoinen oli viihdyttävä dekkari, jonka luin kokonaan muutamana iltana. On ihana lukea fiktiivisiä tarinoita, joista kuitenkin oppii hurjasti uusia asioita. Tässäkin oli valtava määrä sekä taidehistoriaa että ihan historiaa.
Pamplemoussen virtuaalivisiitti puolestaan täydensi kokemuksen mahtavasti, vaikka tosiaan aiheutti kovaa matkakuumetta :-)
Oi voi, olipas tässä monta mielenkiintoista ulottuvuutta. Aivan ihana tämä lukupiirinne, kun niin monialaisesti ja poikkitaiteellisesti syvennytte aiheisiinne. Ennen kaikkea Caravaggio alkoi kiinnostaa.
Mutta luettuani Anneli Kannon Rottien pyhimyksen, jossa niin innostavasti kerrottiin maalausten maalaamisesta, tunnen aivan uudenlaista vetoa tällaisiin taiteentekemistä kuvaaviin ja taidetta tulkitseviin romaaneihin. Pistetäänpä siis Lyijynvalkoinen mieleen.
Olin kovin innoissani ,kun kuulin tästä kirjasta ja vielä kiinnostuneempi, kun kerrottiin sen saamasta palkinnosta. Olen ollut vuosia kiinnostunut Caravaggiosta ja hänen taiteestaan ja nähnyt töitä mm Helsingissä ja Roomassa.
Kirja täyttikin odotukseni sisällön puolesta…mutta miksi niin paljon tautologiaa ja jotakin niin naiivia kerrontaa. Kirja olisi kaivannut paljon tiivistämistä. Oli näinkin helppo-ja nopealukuinen, mutta liika selittäminen yms liikaa.
Ehkä sinulle Caravaggion tuntijana oli paljon tuttua. Meille, jotka emme tienneet nimeä enempää, toisto ei tuntunut turhalta.