Lukupiiri valitsi pääsiäisen parhaimmat kirjat ja rakkaimmat koriste-esineet #kirjajakoriste
Pääsiäisviikolla 2021 keskusteltiin kovasti koronasta ja liikkumisrajoituksista. Yhtenä kiellettynä ilmiönä mainittiin koriste-esineiden osto. Pääsiäisenä kaivetaan usein vanhat koristeet esiin, mutta toki on mukavaa saada joskus joukkoon piristystä.

Kirsin Book Clubin naiset keräsivät kuvakavalkadin tämän pääsiäisen kirjoistaan ja koristeistaan. Jos haluat jatkaa samaa sarjaa, niin jaa kuvasi sosiaalisessa mediassa #kirjajakoriste ja täggää myös meidät @kirsinbookclub. Voit toki kertoa myös kommentteihin alle, mitä kirjaa sinä olet tänä pääsiäisenä lukemassa ja minkälaisia koristeita sinulla on, mutta valitettavasti blogin kommenttikenttään ei voi liittää kuvia.
Toivotamme sinulle mukavia lukuhetkiä ja rentouttavaa pääsiäistä!

Airi: ”1500-luvun kirkkomaalareista ja Hattulan kirkon koristamisesta kertova Anneli Kannon Rottien pyhimys (Gummerus, 2021) tuntuu juuri sopivalta pääsiäislukemiselta. Anneli Kanto on taitava saamaan historian eloon, joten hyviä lukuhetkiä on odotettavissa yhdessä mainion loikoilevan pupun kanssa. Sain sen viime pääsiäiseksi Sasulta (katso alta), ja siitä tuli mummon ja Meerin ehdoton suosikki.”

Pirjo: ”Juuri nyt luen Airin blogijutusta innostuneena Jenny Erpenbeckin Päivien loppu (Tammi, 2020). Loistavaa kerrontaa ja Jukka-Pekka Pajunen on tehnyt onnistuneen käännöstyön. Minulla on vähän pääsiäiskoristeita, kun hiiret 😬 nakersivat ne rikki vinttisäilössä. Uusia en ole hankkinut. Arabian pupu sentään säilyi ja kanan sain toissa vuonna joululahjaksi.”

Eija: ”Washi-paperilla päällystetyt ja lakatut kananmunat on muisto talvesta 1995, jolloin munia päällystäen käsittelin Koben valtaisaa maanjäristystä. Kuuntelussa on elämänmakuisia tarinoita, joissa Olive Kitteridgella on aina oma osansa. Oliven rehellinen ja suorasukainen olemus on viihdyttävää kuuntelua. Elizabeth Strout: Olive taas (Tammi, 2021). (Lue blogijuttumme Olive Kitteridgestä.)

Raila: ”Barack Obaman presidenttikausien muistelmien ensimmäinen osa (Otava, 2020) on monisanaista, taitavaa ja mukaansatempaavaa kerrontaa ex-presidentin omasta kynästä. Kirja on odottanut yöpöydälläni joulusta saakka, mutta ehkäpä ”Luvattu maa” sopii hyvin juuri pääsiäisenä luettavaksi. Ensimmäiset kolmesataa sivua eli kolmasosa on nyt luettuna ja Obaman pariskunta on juuri muuttanut tyttärineen Valkoiseen taloon.

Maija-Riitta: ””Asettelin iltaisin jokaisen lapsen seuraavan päivän vaatteet pinoon. Suosin sitä, että pojilla oli keskenään samanlaiset puserot, pidin tärkeänä, että ne olivat luonnonkuituiset. Halusin, ettei heidän vaatteissaan ollut isoja kuvioita tai logoja. Suurimman osan heidän vaatteistaan olin ommellut ja loput ostanut kirpputorilta. Vain alusvaatteet ja sukat ostin uusina. Olin tarkka siitä, että kaikki vaatteet olivat puhtaita ja silitettyjä. Olin aivan samanlainen kuin oma äitini oli ollut.” Ote Hanna Brotheruksen kirjasta Ainoa kotini (WSOY, 2021). Lakatut pääsiäismunat on käsinkoristeltu oljilla.

Marja: ”Minulla on ollut jo vuoden Kirsiltä lainassa tämä mielenkiintoinen kirja, Leena Ahtola-Moorhousen Fabergé ja minä – Ulla Tillander-Godenhielmin elämä (Tammi, 2020). En ole päässyt alkua pidemmälle mutta katsellut hienoja kuvia joissa paljon historian havinaa. Pääsiäisenä perehdyn tämän monilahjakkaan naisen elämään. Ja sitten Kirsi saa kirjansa takaisin. Kuvassa edessä ihana Sveitsin tuliainen ja takana jälkikasvun pääsiäistaidetta vuosien takaa.”

Sasu: ”Pääsiäinen kuluu perinteisesti täällä Pyhätunturilla. Kun käsi on edelleen kantositeessä niin lukeminen tulee olemaan pääroolissa tänä vuonna. Kävin kierrätyskeskuksessa ennen lähtöä ja mukaan tarttui pino kirjoja, myös tämä Taivas ja Helvetti -kirjan kakkososa. Yrittäjänä muiden yrittäjien tarinat kiinnostavat. Pupuun ei liity mitään sen kummempaa, se on myynnissä Sasu’s Playshousessa ja on ollut niin suosittu, että viime vuonna jäin itse ilman, tänä vuonna tilasin näitä triplamäärän ja sain myös itselle muutaman.”
Jos sinäkin haluat ihania koriste-esineitä tai huonekaluja, kurkkaa Sasu’s Playhousen nettisivuille tai käy isossa myymälässä Porvoon vanhassa kaupungissa.

Minna: ”Tänä pääsiäisenä ei matkailla, kuten niin usein aiemmin. Kirsikka Myllyrinteen Happamia sitruunoita (Avain 2020) vie minut kuitenkin nojatuolimatkalle Välimerelle, ja pääsen kurkistamaan suomalaisperheen sopeutumisprosessiin uuteen maahan. Kompakti kirja on myös hieno tietopaketti Kyproksen historiasta, kulttuurista ja kielistä. Bonuksena Virginia Woolf mainittu!”

Kirsi: ”Minä ajattelin lähteä pääsiäisenä virtuaalimatkalle Islantiin ja valitsin lukemiseksi kaksi uutta islantilaista kirjaa: Ragnar Jonassonin Reykjavikin sijoittuvan dekkarin Pimeys (Tammi, 2021) ja Sjónin Maissinkeltaiset hiukset, harmaat silmät (LIKE, 2021), jossa liikutaan fasismin lumossa. Koristeista roikkuvat munat ovat Tukholman Gamla stanista, kanat Saigonin katukaupasta ja muut koristeet lapsuudenkodistani. Ikoni on vaarin peruja Konevitsan luostarista.”
Mitä sinä luet tänä pääsiäisenä? Mikä on rakkain pääsiäiskoristeesi? #kirjajakoriste
Anneli Kannon Rottien pyhimys oli todellinen lukuelämys ja nyt luen Pompeijin viimeiset päivät-klassikkoa.
Anneli Kanto on niin taitavat tuomaan historiaa eläväksi!
Tuo klassikkosi oli minulle aivan tuntematon (googlasin), mutta olen lukenut kyllä jonkun toisen Pompeiji-kirjan, jossa oltiin roomalaisen ministerin huvilalla ja katsottiin tilannetta sieltä käsin. Se oli ehkä Robert Harrisin Pompeiji. Paavo Castrénin Pompeijilaisia kohtaloita oli kuitenkin se teos, joka eniten elävöitti omaa Pompeijin retkeä. Siinä paikka, jonne mielelläni menen vielä uudelleenkin, sitten kun taas voi!
Edward Bulwer-Lyttonin teoshan ilmestyi jo 1800-luvulla ja suomennos on vuodelta 1916 (varmaan googlasitkin).Pompeijilaiset talot, tavat, Isisin kultti/kristinuskon alkutaival on kyllä mielenkiintoisesti kuvattu ja yksinomaan suomennoksen hellyttävän vanha kieli (sullen, mullen jne) teki lukemisesta löytöretken. Se, että kirjailijan nimellä järjestetään vuosittainen huonoimman romaanialoituksen kilpailu (googlaus) lisää mielenkiintoa. Toisessa kirjassaan Paul Clifford kirjailija aloittaa laittamattomasti »Oli synkkä ja myrskyinen yö; sade virtasi valtoimenaan – paitsi satunnaisin välein, jolloin sen kaappasi mukaansa raju tuulenpuuska, joka pyyhki katuja (sillä näyttämömme sijaitsee Lontoossa), ravisteli katonharjoja, ja hyökkäili vimmaisesti pimeyttä vastaan kamppailevien lamppujen heikon tuikkeen kimppuun.» (googlaus). Kuinkahan monet kouluaineet jne on tuohon tyyliin aloitettu.
”Oli synkkä ja myrskyinen yö” on ihan paras ja etenkin Ressun jatko tarinaan! Sain joululahjaksi kokoelman vanhoja Tenavat-sarjakuvia ja ne kolahtavat edelleenkin.
Vanhoissa kirjoissa on mielenkiintoista juuri tuo kielen kehittyminen. Aina ei ole ollenkaan tarpeen kääntää uudestaan, sillä kieli kuvastaa usein kirjan ajankuvaa.