Natasha Lester: Ranskalainen valokuvaaja – kepeä fiktio pohjautuen sotavalokuvaaja Lee Millerin elämään

Natasha Lesterin Ranskalainen valokuvaaja -romaani pohjaa hennosti kuuluisan sotavalokuvaaja Lee Millerin elämäntarinaan. Mukana kirjassa ovat oikeilla nimillään Ernest Hemingway ja hänen vaimonsa, sotakirjeenvaihtaja Martha Gellhorn sekä useita muita naispuolisia sotakirjeenvaihtajia. Tuloksena on hyvin samanoloinen teos kuin Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan teokset. Jopa kustantaja mainostaa Ranskalaista valokuvaajaa Lucinda Rileyn ystäville ja allekirjoitan suosituksen täysin!

Jos olet samanlainen kuin minä, joka haluaa aina tietää, mikä tarinassa on totta, niin aloita Ranskalainen valokuvaaja -kirjan lukeminen viimeisiltä sivuilta. Siellä on australialaisen kirjailija Natasha Lesterin selostus kirjan synnystä ja yhteyksistä tositapahtumiin.

Inspiraationa Lee Miller

Teoksen inspiraationa on ollut Lee Millerin elämäntarina, josta minä en ollut aiemmin kuullut mitään. Aloitin kirjan lukemisen, mutta en päässyt kuin parikymmentä sivua, ennen kuin katsoin Yle Areenassa olevan Lee Miller -dokumentin. Wow, siinäpä vasta tarina ja ei voi mitään, Ranskalainen valokuvaaja -romaani jää tositapahtumien rinnalla selkeästi kakkoseksi.

Lee Millerin valokuvia. Oikealla alhaalla kuuluisa kuva Leestä Hitlerin ammeessa likaiset maastokengät puhtaalla kylpyhuoneen matolla. Sen kuvan otti David E. Scherman.

Lee Miller oli Condé Nastin löytämä malli. Olen aina luullut, että Condé Nast on vain korkealaatuisen matkailulehden nimi, mutta opin lukiessani, että hän olikin mies Voguen maailmanvalloituksen taustalla. Lee Miller oli ollut lapsesta asti valokuvausta harrastaneen isänsä mallina (myös alastonmallina) ja osasi itsekin valokuvata. Poseerattuaan pari vuotta Voguessa hän halusi oppia lisää valokuvauksesta, joten hän lähti Pariisiin kuuluisan Man Rayn oppiin, mistä kehkeytyi myös suhde. Sota-aikana hän pääsi kuvaamaan mm. Buchenwaldin ja Dachaun keskitysleirien vapautumiset. Hänen kuvansa ovat ikonisia. Sodan jälkeen Lee Miller katosi perhe-elämään ja alkoholisoitui. Hänen poikansa Anthony Penrose ei tiennyt paljon mitään äidin valokuvaajaurasta ja yllättyi, kun kotitilan vintiltä löytyi äidin kuoleman jälkeen pölyyntyneitä laatikoita, joissa oli 60.000 Leen ottamaa valokuvaa.

Anthony Penrosen kirjoittama kirja äidistään Lee Milleristä.

Faktasta fiktiota: Ranskalainen valokuvaaja

Mutta jätetään nyt Lee Miller omaan rauhaansa ja keskitytään Ranskalaiseen valokuvaajaan. Kirjan päähenkilö on amerikkalainen Jessica May (a.k.a. Lee Miller), jonka Vogue-lehti lähettää kirjeenvaihtajaksi sodan keskelle Eurooppaan. Jess haluaisi sinne missä tapahtuu, mutta naisten rooli on pysyä kaukana taistelualueilta. Kohtalo puuttuu peliin ja jo ensimmäisellä Italian retkellään Jess ajautuu juoksuhautaan amerikkalaisen majurin kanssa, josta tulee hänen tukijansa. Tämä Dan on tietenkin charmantti, luotettava ja kaikkea ihanaa, mutta valitettavan harvoin maisemissa. Jessin esimies sen sijaan on todellinen mulkero, joka laukoo totuuksia tyyliin: ”Voin järjestää teille soveliaamman tehtävän. Naisten on hyvä keskittyä naisten asioihin.” Esimies on päättänyt, että Jess ei mallitaustansa vuoksi osaa muuta kuin punata huuliaan ja vähättelee häntä kaikissa tilanteissa.

Jess kuvaa ihmisiä sotatantereiden laitamilla. Hänen kuvistaan näkee, miltä kuolema näyttää. Hän todistaa sellaisia karmeuksia, että joutuu todella pohtimaan, miten saisi viestinsä perille. Naisia raiskaavat sekä miehittäjät että vapauttajat. Sotilaiden mielet murtuvat. Rintamalla nähtyä ei saa pestyä pois edes Hitlerin kodin kylpyammeessa eikä millään määrällä champagnea tai paloviinaa.

Osa Jessin kuvista sensuroidaan, osa pääsee tarkastuksen jälkeen Voguen sivuille. Jess saa ammattitukea Martha Gellhornilta, joka kannustaa menemään sinne missä tapahtuu. Tarina etenee sotatapahtumien sekä Jessin ja Danin tapaamisten kuvaamisella. Kuten saatoit arvata, romantiikka astuu kuvioihin ja välillä ollaan hyvinkin eroottisissa tunnelmissa.

Sota-aikaan ja Daniin liittyy myös eräs orpo pikkutyttö, Victorine, joka on kytkös kirjan toiseen, 2000-luvulla tapahtuvaan tarinaan. Sen tarinan päähenkilö on taidekuriiri D’Arcy Hallworth, joka on tullut ranskalaiseen linnaan pakkaamaan kuuluisaa valokuvakokoelmaa lähetettäväksi näyttelyyn Australiaan. Tässäkin tarinassa on hurmaava mies, Josh, ”jota ei voinut sanoa yksinomaan komeaksi tai hyvännäköiseksi; miltei mustat hiukset olivat seksikkäästi pörrössä ja vahva kontrasti kirkkaansiniselle paidalle, joka oli vain astetta vaaleampi kuin miehen silmät”.

Sota-ajan tarina ja 2000-luvun tarina vuorottelevat. Sota-ajan salaisuudet ratkeavat uudemmassa tarinassa. Kun sota-ajan kuvauksesta oikeasti oppii 1940-luvun asennemaailmasta ja sotavalokuvaajien työskentelystä, niin D’Arcyn osuus on puhdasta romanttista viihdekirjallisuutta. Kirja onkin siinä mielessä aika erikoinen sekoitus. Minä olisin tullut oikein hyvin toimeen pelkällä sotakuvauksella ja D’Arcyn osuus oli mielestäni turha ja heikensi kokonaisuutta. Kirjailija selittää jälkipuheessaan, että ei halunnut tehdä pelkkää Lee Miller -fiktiota ja valitsi kaksi aikatasoa, kun oli kokenut sen toimivaksi myös edellisessä teoksessaan nimeltään The Paris Seamstress. Ja toimiihan se Lucinda Rileyllakin!

Kirjan nimeä pidän huonona. En tarkoita suomennosta, sillä alkuperäinen nimi on The French Photographer. Kirjassa on valokuvaaja, eli Jess, joka on amerikkalainen. Kirjan toisessa tarinassa pakataan anonyymin valokuvaajan teoksia ranskalaisessa linnassa, mutta ei siinäkään oleteta, että valokuvaaja olisi juuri ranskalainen.

Sen sijaan suomalaisen kirjan kansi on paljon hienompi kuin muut näkemäni. Kannen kuvassa ollaan ammattitilanteessa, vaikka Lee Miller ei varmastikaan ollut hienossa turkistakissa rintamalla, mutta siinä ei keikistellä Eiffel-torni taustalla kuten alkuperäisessä kannessa.

Myös Kirsin Book Clubin Päivi kuunteli Ranskalaisen valokuvaajan ja olimme samaa mieltä, että kirjassa on aika paljon höttöä, mutta sitä lukee/kuuntelee mielellään välipalana. Kirja herätti kuitenkin kiinnostuksen Lee Millerin tarinaa kohtaan ja siinä mielessä tämä kirja ja Yle Areenan dokumentti toimivat hyvänä ja viihdyttävänä pakettina.

  • Natasha Lester: Ranskalainen valokuvaaja
  • The French Photographer
  • Gummerus, 2021
  • Suomentaja: Anuirmeli Sallamo-Lavi
  • Ulkoasu: Eevaliina Rusanen
  • Äänikirjan lukija: Usva Kärnä, 15 h 23 min

Rating: 3 out of 5.
Kustantajan sivulta: ”Australialainen Natasha Lester työskenteli L’Oréalin markkinointijohtajana, kunnes palasi yliopistoon opiskelemaan luovaa kirjoittamista. New York Times -bestselleristiksi noussut Lester kirjoittaa historiallisia romaaneja urheista naisista, jotka tekevät merkittäviä asioita. Lester asuu perheineen Perthissä. Hän rakastaa matkustamista, Pariisia, vintagemuotia ja kirjoja.”

Lue myös

  • Marie Benedict: Rouva Einstein – mahdollinen versio suhteellisuusteorian synnystä

Toisissa blogeissa

Kirsin kirjanurkka: Ranskalainen valokuvaaja

Lumiomena: Ranskalainen valokuvaaja

Kommentit
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  1. Minna Vuo-Cho
  2. PirjoP

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *