Ragnar Jónasson: Pimeys – islantilainen menestysdekkari

Kehuttu menestysteos Islannista! Uuden Hulda-sarjan avaus!

Modernin rikoskirjallisuuden merkkitapaus.”

The Times

Ragnar Jónassonin Pimeys-dekkari ilmestyi maaliskuussa. Olin saanut kirjan ennakkokappaleen, jonka kansiteksteissä oli niin paljon kehuja, joten valitsin sen pääsiäislukemisekseni. Kirja on melko lyhyt ja mielelläni lähdin käymään jälleen Islannissa.

Taidokkaasti punottu juoni ja järkyttävä loppuhuipennus.”

The Guardian

Ragnar on juristi ja Reykjavik Noir -kirjallisuusfestareiden perustaja. Hän on myös kääntänyt Agatha Christietä islanniksi. Ja hänen kirjojaan on myyty jo yli miljoona kappaletta.

Jónasson on mahdollisesti tämän hetken paras dekkaristi.”

Lee Child

Aloitin lukea kiinnostuneena ja hyvällä mielellä. Fiilikset olivat kovin toisenlaiset, kun käänsin viimeisen sivun. Perinteisten Kirsin Book Clubin dekkarikysymysten johdattelemana kerron, mistä oli kyse:

1. Mikä on dekkarin rikos ja kuka sitä selvittää?

Dekkarin päähenkilö on Hulda Hermannsdóttir, eläkkeen kynnyksellä oleva reykjavikiläinen poliisi. Eläkkeelle siirtyminen nopeutuu Huldasta riippumattomista syistä, mutta hänellä on vielä muutama päivä työaikaa ja yksi rikos selvittämättä. Venäläinen turvapaikanhakija Elena on löytynyt rantavedestä kuolleena. Tutkinta on jo päätynyt kirjaamaan kuolinsyyksi itsemurhan, mutta Hulda ei usko siihen.

2. Ovatko dekkarin henkilöt uskottavia / kiinnostavia?

Hulda on minun kannaltani erittäin kiinnostava. Olemmehan lähes ikätovereita ja tunnistan hyvin hänen kokemansa näkymättömäksi muuttumisen. Kirjan alussa olin oikein innoissani Huldasta, mutta sitten aloin jo harmistua jatkuvasta Huldan naiseuden ja iän alleviivaamisesta. Kirjan alussa hän antoi erittäin pätevän ammattilaisen vaikutelman, mutta vähitellen tekstissä on vihjauksia, ettei hän olisikaan. Hulda ei osaa käyttää kunnolla kännykkää, Hulda juo liikaa, Hulda nukkuu pommiin, Hulda toimii omaa ammattietiikkaansa vastaan. Minusta tämä ei ollut uskottavaa, ja samaistumiseni häneen alkoi heiketä, mitä pidemmälle tarinassa edettiin. Minusta tekstistä kuulsi, että häntä ei ollut kirjoittanut nainen. (Olen aina ollut kaikenlaisen kulttuurisen omimisen kannalla, jos se tehdään uskottavasti. Nyt en vakuuttunut.)

3. Onko juoni vetävä?

Kirja etenee pienissä luvuissa. Välillä ollaan aivan toisessa tarinassa, mutta se ei sekoita ollenkaan, vaan koko ajan pysyin hyvin kärryillä. Juoni vetää napakasti kohti loppua, josta jo ennakkotietojen perusteella tiesin, että se on yllättävä.

4. Opitko jotain yhteiskunnasta / kulttuurista/ jostain muusta?

Valitsin Pimeys-dekkarin, koska halusin laajentaa kuvaani Islannista. Olin syksyllä lukenut kaksi kirjaa Islannista, Jón Kalman Stefánssonin Kaloilla ei ole jalkoja ja Satu Rämön Islantilainen voittaa aina, ja mielelläni lähdin käymään uudelleen Reykjavikissa. Pimeys ei kuitenkaan tuonut mitään erityistä uutta Islannista, ellei sitten lasketa sitä, että heillekin saapuu turvapaikanhakijoita. Jäätikkövaelluksen olosuhteista olisin voinut lukea enemmänkin.

Yhden asian opin, kun kuuntelin osan kirjasta äänikirjana. Krista Putkonen-Örn lausuu islantilaiset nimet toisin kuin minä kuvittelin ruotsin kielen pohjalta. Uskon, että hänen versionsa on se oikea islantilainen, joten opin siis ääntämään islantilaisittain esimerkiksi Huldan ja hänen pomonsa nimet. Olisikohan kirjan suomentanut Vilja-Tuulia Huotarinen antanut lukuohjeet, sillä hänen toinen kotikielensä on islanti.

5. Miten paljon dekkarissa kuvataan päähenkilön elämää?

Päähenkilöä kuvataan paljon, sekä hänen henkilöhistoriaansa että nykyisiä mietteitään. Hulda kannattelee kirjan tarinaa. Kaikki muut jäävät ulkopuolisiksi hahmoiksi.

6. Onko dekkari raaka, ahdistava tai pelottava?

Pimeys ei ole erityisen raaka, mutta ahdistava ja surullinen se on. Ahdistavuus syntyy työpaikan jännitteestä ja koko ajan ilmassa olevasta tunteesta, että joku mukavalta vaikuttava tyyppi on taatusti hirviö. Minua ei pelottanut, mutta kun laskin kirjan viimeisen sivun jälkeen käsistäni, päätin, että en halua lukea sarjan kahta seuraavaa osaa. Oloni oli erittäin epämukava, enkä voi mitenkään sanoa, että Pimeys olisi ollut lukunautinto.

7. Herättikö dekkari sinussa ajatuksia? Koskettiko?

Pimeys herätti paljon ajatuksia. Miksi jälleen rikoksien uhrit olivat naisia, miksi tapahtumiin liittyi jälleen pedofiliaa, miksi ihmeessä haluaisin lukea ylipäätänsä enää yhtään tämäntyyppistä dekkaria? Ja miksi tämäkin dekkari on avannut kansainvälisen menestyksen rajat kirjoittajalleen. Ehkä Huldan kokema kohtelu tuli liian lähelle ja siksi kirjasta jäi minulle niin tavattoman paha maku.

8. Suositteletko ja kenelle?

Pimeys on kustantajan sivujen mukaan ollut jättimenestys eli todennäköisesti monikin pitää tästä. Minä en kuitenkaan suosittele tätä yhdellekään ystävälleni.

Tapanamme on antaa tähtiä kirjoille, joista kirjoitamme. Tähdet symboloivat lukukokemustamme. Pimeydelle annan tästä syystä vain kaksi tähteä, mutta myönnän, että se on hyvin kirjoitettu, sujuva ja yllättäviä käänteitä sisältävä dekkari.

Hulda on jännityskirjallisuuden suuria traagisia sankarittaria.”

The Sunday Times

• Ragnar Jónasson: Pimeys
• Tammi, 2021
• Alkuperäisteos: Dimma
• Suomentaja: Vilja-Tuulia Huotarinen
• Kansi: Markko Taina
• Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn, 6 h 35 min

Lue tuorein dekkarikoosteemme tästä.