Timo R. Stewart: Valter Juvelius ja kadonneen aarteen metsästys – uskomaton tositarina!

Historiantutkija ja valtiotieteen tohtori Timo R. Stewart on kirjoittanut Valter Juvelius ja kadonneen aarteen metsästys -tietokirjan. Luit aivan oikein, kirjoitin Valter Juvelius, enkä Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät, vaikka sen niminen Hollywood-leffa onkin – ainakin toistaiseksi – paljon tunnetumpi versio samaisen kadonneen aarteen etsinnästä.

Kirjan kannessa Valter Juvelius jerusalemilaisessa asussa Khalil Raadin kuvaamana.

Kadonnut liitonarkki

Kadonnut aarre on liitonarkki, joka mainitaan Raamatussa. Liitonarkki tai -arkku on toisen Mooseksen kirjan mukaan kullattu akaasiapuulaatikko, jolla on koristeellinen, kultainen kansi. Raamatussa annetaan arkun mitoiksi seuraavat: pituus 105-131 cm ja leveys sekä korkeus 63-79 cm. Arkussa on jalat ja kultaiset kantotangot. Arkun päällä vartioi kaksi kultaista kerubia.

James Tissotin maalaus 1800-luvulta liitonarkista ja Jordan-virran pysäyttämisestä. Kirjan kuvitusta.

Ennen Valter Juvelius -kirjan lukemista, tiesin hyvin vähän liitonarkista. Kirjasta opin, että liitonarkki oli Jumalan valtaistuin maan päällä. Sitä säilytettiin noin 500 vuotta telttamajassa eli tabernaakkelissa ja se kulki israelilaisten mukana. Liitonarkki oli aina katseilta suojattu, ja niin pyhä, että ainoastaan ylipappi sai nähdä sen kerran vuodessa. Kun se sai pysyvän sijansa Jerusalemiin rakennetussa Salomonin temppelissä noin vuonna 1004 eaa, niin sen sisällä olivat tekstien mukaan Mooseksen kirjoittamat laintaulut, jotka olivat Jumalalta saatujen ja Mooseksen rikkomien taulujen kopioita. Myöhemmin on kirjoitettu, että arkussa olisi Jumalan taivaasta lähettämää ruokaa eli mannaa, Aaronin sauva ja jopa alkuperäisten laintaulujen sirpaleet. Liitonarkki mainitaan Vanhassa testamentissa lähes kaksisataa kertaa, joista viimeisen kerran kuningas Josian yhteydessä, joka hallitsi 640-609 eaa. Sen jälkeen ei mitään, ei sanaakaan. Jerusalemin temppeli ryöstetään monesti ja tuhotaan, ryöstösaaliita listataan, mutta arkkia ei mainita. Minne liitonarkki katosi?

Valter Juvelius löytää salaiset viestit Raamatusta

Ei ihme, että tämä Raamatun arvokkaimman esineen katoaminen on askarruttanut historian saatossa lukemattomia tahoja. Tähän samaan joukkoon liittyi suomalainen maanmittari Valter Juvelius (1865-1922). Hän oli sielultaan runoilija, mutta ei kovin menestynyt. Halunnet kuitenkin tietää, että Jo Karjalan kunnailla lehtii puu (1902) on hänen kynästään lähtenyt sanoitus. Valter Juvelius ei ollut uskonnollinen mies, mutta alkoi maanmittausreissuillaan lukea Raamattua ja lukikin perusteellisesti. Hän perehtyi Raamatun kronologiaan ja teki väitöskirjan aiheesta. Hän myös uskoi historiallisten aikakirjojen perusteella, että liitonarkki oli ollut olemassa ja oli edelleenkin jossain tallessa.

Valter Juvelius, kirjan kuvitusta.

Valter Juveliuksen tarinan käänteet ovat kuin satua. Timo R. Stewart selittää niitä perinpohjaisesti tutkijan tarkalla otteella. Kirjassa on tarkkaan esitelty, kuinka Valter Juvelius löytää Raamatusta salakirjoitusta. Löytämiensä salaviestien perusteella hän päättelee, että liitonarkki sijaitsee edelleen Jerusalemissa, Temppelivuoren uumenissa. Jerusalemin temppeliä ei enää ole, vaan sillä paikalla kohoaa nykyään Kalliomoskeija.

Syndikaatti rahoittaa kaivausretket

Valter Juvelius haluaa mennä paikan päälle Jerusalemiin tutkimaan tilannetta. Hänellä ei ole rahaa, hän työskentelee Viipurin työväenopiston rehtorina, mutta erinäisten onnenkantamoisten kautta onnistuu vakuuttamaan englantilaisen aatelismiehen, kapteeni Montagu Parkerin ja muutaman hänen varakkaan upseerikaverinsa salaviestien merkittävyydestä. Yhdessä he perustavat syndikaatin, joka saa riittävästi rahoitusta tutkimusmatkaa varten. Tutkimusmatkalle lähdettiin vuonna 1909. Jerusalem kuului Osmaanien valtakuntaan ja kaivausluvat olivat järjestyneet Konstantitnopolista ilmeisesti lahjomalla. Parkerista ja hänen kumppaneistaan saa kuvan, että he olivat rikkaita seikkailijoita, pelimiehiä, jotka eivät ilman Valter Juveliusta olisi suunnanneet Pyhään maahan. Tämä oli heille ajankulua ja riskisijoitus.

Jerusalemin retkikunnan englantilaiset jäsenet ja viralliset valvojat aasien selässä: Robin Duff (vas.) Habib Bey, Monty Parker, Cyril Foley, Agop Efendi Macasdar, Cyril Ward, Abdülaziz Mecdi Efendi ja Clarence Wilson.

Kaivuuhommissa oli parhaimmillaan noin 200 miestä. He avasivat Temppelivuorella risteileviä lukuisia tunneleita. Saaliiksi tuli historiallista esineistöä, mutta liitonarkkia ei löytynyt. Retkikunnassa ei luotettu vain Valter Juveliuksen ammattitaitoon, vaan mukaan oli otettu myös englantilainen meedio.

Lukupiirin mietteitä

Luin kirjan yhdessä vetämäni Editan yrityslukupiirin kanssa. Me kaikki totesimme, että olimme sivistyneet merkittävästi. Koko retkikunnan tarina oli meille aivan uutta ja samalla kertautui Raamatun tarinoita, kirkkohistoriaa ja Lähi-idän poliittista historiaa. Retkikunnan tarina oli kiehtova, ”ison luokan show-meininkiä” kuten eräs lukupiiriläinen totesi.

Keskustelimme pitkään siitä, mikä on hyvä tietokirja. Totesimme, että Valter Juvelius ja kadonneen aarteen metsästys on varmaankin erinomainen tietokirja, mutta pidimme sitä joissain kohdissa aivan liian perusteellisena tarinan etenemisen kannalta. Timo R. Stewart kirjoittaa kivalla tavalla, mutta harhautuu kertomaan päälinjaa sivuavista tarinoista joskus liian pitkään. Tulee tunne, että hei, edetäänpäs nyt sen Valterin retkikunnan kanssa.

Tunnustimme Timo R. Stewardin tutkijan pieteetin myös siinä, että hän ei ole lähtenyt säveltämään Valter Juveliuksesta elävämpää henkilöä kuin dokumentit antavat myöden. Me olisimme olleet valmiita hieman tarinallisempaankin versioon, sillä nyt Valter Juvelius jää vähän etäiseksi henkilöksi kuten kaikki muutkin kirjan pääpelurit. Koimme Valterin jonkinlaisena surullisen hahmon ritarina, ehkä alkoholiin liian taipuvaisena, hieman epäsosiaalisena tyyppinä, joka ei istunut englantilaisten seurustelukulttuuriin. Hän oli todella paneutunut asiaansa, kuvitellut ratkaisevansa jotain suurta, mutta jäi sivuun Parkerin ja kumppanien seuraavista kuvioista.

Kirjassa on jonkin verran karttoja ja valokuvia havainnollistamassa tekstiä. Kirjassa on myös lähes 70 sivua liitteitä ja lähteitä. Kirjahan oli saanut alkunsa, kun Timo R. Stewart kirjoitti omaa väitöskirjaansa kristillisestä sionismista Jerusalemissa ja lähteissä tuli usein vastaan Valter Juveliuksen nimi. Väikkäri valmistui 2015 ja Timo keskittyi apurahan turvin Valter Juveliuksen tarinaan. Kannattaa myös katsoa video, jossa Timo itse kertoo kiinnostuksestaan Valter Juveliukseen.

Pääsiäismellakat 1911

Toinen tutkimusretki oli tullut päätökseen 1911 ilman merkittäviä löydöksiä, Valter Juvelius oli jo Suomessa. Parker ja lähipiirinsä päätti kokeilla sitä, mitä alusta asti oltiin pidetty ehdottomasti kiellettynä eli kaivautumista Kalliomoskeijan alle. Riittävästi lahjontaa peliin ja Parker pääsi Kalliomoskeijan alla oleviin käytäviin tutkimaan pariksi viikoksi. Eräs vartija näki yölliset puuhat ja käräytti koko operaation. Siitä syntyi viikkoja jatkuneet pääsiäismellakat, joissa Jerusalemin muslimit raivostuivat siitä, että Parker ja kumppanit olivat loukanneet islamin pyhää paikkaa ja kenties löytäneet ja ryöstäneet jotain, esimerkiksi liitonarkin. Mellakoille oli myös yhteiskunnallisia syitä. Joka tapauksessa liitonarkkiin liittyvät huhut alkoivat kiertää villeinä maailman lehdistössä. Syntyi viikkoja jatkunut mediakohu, jonka uutisissa mainittiin myös Valter Juvelius.

Retkikunta tyhjensi käytäviä vuosituhansien sorasta ja mudasta. Se oli raskasta työtä, mutta onneksi kynttilöiden lisäksi oli myös sähkölamppuja. Kirjan kuvitusta.

Liitonarkin kohtalo

Tarina jää ratkaisemattomaksi. Varmuutta liitonarkin löytymisestä tai kohtalosta ei ole vieläkään saatu. Parker vakuutti, että mitään ei löytynyt, saati varastettu. Syndikaatti lopetettiin ja Valter Juselius jäi Viipuriin eikä enää koskaan vieraillut Jerusalemissa. Mutta liitonarkin etsijöitä löytyy yhä ja Temppelivuorella kaivetaan tänäkin päivänä. Eihän sitä koskaan tiedä, ehkä Valter Juselius oli salakirjoituksineen oikeassa. Tai Indiana Jones.

  • Timo R. Stewart: Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys
  • Gaudeamus, 2020
  • Tieto-Finlandia-ehdokas 2020
  • Lauri Jäntin säätiön tietokirjapalkinto 2021
  • Kansi: Heikki Rönkkö
  • Äänikirjan lukija: Timo R. Stewart, 10 h 7 min

Rating: 4 out of 5.

Lue myös:

Kommentit
  1. Timo Pettay
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *