Alex Schulman: Eloonjääneet – Toukokuun lukupiiriin kokoonnuttiin puutarhaan
”Alex Schulmanin teksti on ihanteellista kääntäjän kannalta. Hänen lauseensa ovat selkeitä ja teksti avautuu käännettäväksi. Se on kuin pioni, avautuessaan sen kaikki terälehdet ovat näkyvissä.” Näin kauniisti ja osuvasti kääntäjä Jaana Nikula kuvasi Alex Schulmanin tekstiä. Olimme saaneet Jaanan vieraaksemme toukokuun lukupiiriin, jossa kirjana oli hänen suomentamansa Alex Schulmanin Eloonjääneet.
Pitkän tauon jälkeen kokoonnuimme lähekkäin, ulkona ja turvavälit säilyttäen. Rokotuksenkin olimme kaikki jo saaneet. Lukupiiripäivän aamuna jokin monista seuraamistamme sääpalveluista lupaili sateetonta hetkeä klo 18 – 20, ja siihen mahdollisuuteen tartuimme. Säänhaltiat olivat, jos ei kokonaan niin osaksi puolellamme, ja niin vain pystyimme kaksituntisemme keskustelemaan Alex Schulmanin hienosta kirjasta ja kyselemään Jaanalta kääntämisestä.
Tunnetilan tavoittaminen on kääntämisessä keskeistä
Jaana Nikula suomensi myös Schulmanin edellisen kirjan Polta nämä kirjeet. Alkuun hän ei ollut ollenkaan kiinnostunut kääntämään Schulmanin kirjaa. Mutta kun hän oli sen lukenut, hänen ajatuksensa muuttuivat. ”Onpa taitava kirjailija”, hän oli ihastellut.
Samanlaisia kokemuksia on myös kirsinbookclubilaisilla. Marja seuraa aktiivisesti Ruotsin kulttuurielämää, ja hän tutustui ennen kirjailija-Schulmania tämän yhdessä Sigge Eklundin kanssa pitämään podcastiin Alex&Sigge. Varsinkin alkuvuosina podcastin Alex oli räävitön ja ilkeilevä, täysi vastakohta kirjojensa äänelle ja otteelle. Nyt Marja on, jos mahdollista, lukupiirimme suurin Schulman-fani. Meitä faneja on muitakin.
Eloonjääneiden käännöstyön Jaana aloitti syyskuussa, eräänä sunnuntaina, kun edellisenä päivänä oli ollut hänen isänsä hautajaiset. ”Minulla oli päällimmäisenä surun tunteet, ja oli onni että käännettävänä oli juuri tämä romaani.” Kääntämisessä Jaanan mukaan onkin keskeistä, mikä on se tunnetila, jota kirjailija on tavoitellut ja miten siihen pääsee suomen kielellä.
Äidin hautaamisesta käynnistyy Eloonjääneidenkin tarina. Kolme veljestä, Nils, Benjamin ja Pierre matkustavat perheen kesämökille täyttämään äidin toiveen, ripottelemaan hänen tuhkansa mökkirantaan. Kirjan rakenne on poikkeava, hautajaispäiväksi ajatellun päivän tapahtumia seurataan lopusta alkuun. Nykyhetken kuvaukseen lomittuu Benjaminin, veljeksistä keskimmäisen muistoja poikien lapsuudesta ja ajasta ennen äidin kuolemaa.
”Mitä heille tapahtui?”
Eloonjääneiden ensimmäinen kohtaus on dramaattinen, elokuvamainen: vanhin veli Nils ja nuorin, Pierre tappelevat verissä päin. Benjamin on kutsunut paikalle poliisit.
Mitä tapahtui veljeksille, jotka lapsina olivat niin lähekkäin ja viettivät vanhempiensa kanssa kesän tiiviisti yhdessä ilman ulkopuolisia? Miten he voivat aikuisina hyökätä toistensa kimppuun tai sivuuttaa kadulla toisensa kuin vieraat?
Poikien lapsuuden kesiin kuului uintia, kalastelua, pelejä, keskinäistä kilpailua. Vanhempien kesään alkoholia. Pojat joutuivat kilpailemaan myös vanhempiensa huomiosta. Huolenpitokaan ei aina ollut taattua. Vanhemmat odottivat pojilta hyviä käytöstapoja, mutta lapset joutuivat nukkumaan likaisissa lakanoissa, eikä kodin puhtaudesta muutenkaan huolehdittu.
Järkyttävänä lukupiiriläisille oli jäänyt mieleen erityisesti kohtaus, jossa isä usuttaa pojat uimaan kilpaa ja poikien voimiin nähden lähes kohtalokkaan pitkän matkan. Kun väsyneet pojat kompuroivat takaisin rantaan, kukaan ei ole enää katselemassa. Vanhemmat ovat siirtyneet sisään – tiskaamaan.
Pojat reagoivat vanhempien välinpitämättömyyteen ja riitoihin eri tavoin. Vanhin veli Nils vetäytyi omaan huoneeseen ja sulki korvansa riidoilta. Pikkuveli Pierre haki huomiota häiriköimällä. Benjamin oli pojista herkin ja haavoittuvin. Hän vaistosi kodin ilmapiirin ja tarkkaili koko ajan vanhempien tunnetilojen muutoksia.
Kun pojat kävivät iltaisin nukkumaan, he kuulivat toisinaan vanhempien riitelevän ohuen lastulevyseinän takana. Benjamin painoi mieleensä joka sanan ja pohti jo etukäteen mahdollisia vahinkoja. Joskus vanhemmat syytivät suustaan niin käsittämättömiä ilkeyksiä, että tuntui kuin heidän välinsä olisivat menneet lopullisesti poikki. Benjamin makasi tuntien ajan valveilla ja kertasi riitaa mielessään, mutta Nilsiä se ei näyttänyt liikuttavan tippaakaan.”
Schulman kuvaa koskettavasti pienen pojan yksinäisyyttä ja pelkoja. Osa Benjamin peloista on vahvoja sisäisiä tuntemuksia. Hän kokee, että aika on pysähtynyt tai että se kulkee taaksepäin.
Myös veljesten muistot samasta tapahtumasta ovat erilaisia, suuresta tragediastakin, jonka varjo kulkee poikien ja perheen mukana. On paljon mistä ei puhuta.
Autofiktiota ja fiktiota
Alex Schulman on ennen Eloonjääneitä kirjoittanut useamman selkeästi autofiktiivisen teoksen. Skynda att älska (2009) kertoo hänen isästään, suomenruotsalaisesta tv-tuottajasta ja toimittajasta Allan Schulmanista, Att vara med henne är som att springa uppför en sommaräng utan att bli det minsta trött (2011) on kirja Alex Schulmanin vaimosta Amandasta, Glöm mig (2016, Unohda minut) kuvaa Alexin äitiä, tv-juontaja ja tiedotuspäällikkö Lisette Schulmania ja tämän alkoholismia. Äidinpuoleisen sukunsa tarinan Schulman on kirjoittanut kirjaan Bränn alla mina brev (2018, Polta nämä kirjeet).
Eloonjääneitä Schulman on kuvannut ensimmäiseksi aikuisille kirjoittamakseen fiktioksi, mutta Benjaminin muistoissa on mukana paljon myös hänen oman lapsuutensa tapahtumia. Schulmanillakin on kaksi veljeä, nuorempi ja vanhempi, ja veljesten kilpailu vanhempien huomiosta on hänelle tuttua. Svenska Ylen haastattelussa Jag går med nacken djupt böjd genom livet, joka on sekä luettavana että kuunneltavana, Schulman kertoo, miten eriarvoisesti ja erilaisin odotuksin vanhemmat suhtautuivat poikiinsa. Isoveli oli se, jonka piti tuoda sekä Schulmanin omassa perheessä että Eloonjääneissä vanhemmilleen kunniaa opiskelemalla ja menestymällä. Alex oli vanhempien ja erityisesti isän ajatuksissa ”sportkille”, kuten hän haastattelussa kertoo.
Monet Eloonjääneiden yksityiskohdat ovat tuttuja jo Unohda minut -kirjasta. Mieleen on jäänyt vaikkapa kohtaus, jossa hyvää tarkoittava ja luokkatovereiden kiusaamisesta varottava opettaja huomauttaa hielle haisevalle teini-ikäiselle Alexille peseytymisen tärkeydestä.
Syvällinen, ahdistava, yllätyksellinen
Tässä vielä poimintoja keskustelustamme ja etänä kommenttinsa lähettäneiden ajatuksista:
- Schulman on intiimi kirjailija, tulee hyvin lähelle lukijaa.
- Vanhemmat eivät osanneet olla tasapuolisia lapsiaan kohtaan. Ja silti lapset välittivät vanhemmistaan loppuun asti.
- Ahdistava kirja. Sitä mietin, kumpi on hullumpi, äiti vai isä.
- Toi näkyviin, miten valikoiva muisti on. Samankaan perheen lapsilla ei ole sama lapsuus.
- Alkuun ajattelin, että takautuva kerronta on vähän kikkailua, mutta viimeistään yllättävän loppuratkaisun kohdalla selvisi, että juuri näin tarina piti kertoa.
- Kuuntelin kirjan, ja ehkä poikkeavan rakenteen takia se oli hieman sekavaa kuunneltavaksi. Olisi ollut helpompi lukea.
- Kirja on loistava. Vaikutti todella vahvasti tunnetasolla. Syvällinen, hieno rakenne ja loppu yllätti täysin.
Kymmenen peukkua nousi ylös ja yksi jäi semiin kirjan ahdistavuuden takia.
Alex Schulman: Eloonjääneet
Nemo 2021
Ruotsinkielinen alkuteos Överlevarna, 2020
Suomentanut Jaana Nikula
Äänikirjan lukee Kuisma Eskola
288s./7 t. 12min.
Myös Götebergin kirjamessujen jutussa on Alex Schulmanista.
”Tekstissä pitää olla kaikki”
Jaana Nikula suomentaa suomen- ja ruotsinruotsalaista kauno- ja tietokirjallisuutta, ja hän on suomentanut mm. Johanna Holmströmin, Anne Swärdin, Philip Teirin, Zinaida Lindénin, Mikael Niemen kirjoja. Ja ruotsista kun on kysymys, niin tietenkin hän on suomentanut myös dekkareita.
Ruotsin kielen kääntäjä hänestä tuli sattumalta. Egyptologiksi Jaana kertoi tähdänneensä, mutta erilaiset tehtävät Likessä johtivat hänet lopulta suomentajaksi.
Jaana kertoi meille päivittäisestä rutiinistaan: ”Kello yhdeksään mennessä minun pitää olla jo tehnyt jotakin. Sitten on Yle Radio 1:n Muistojen bulevardin ja tanssihetken vuoro, jonka jälkeen jatkan n. klo yhteen. Kolmen tunnin tauko ja sitten taas kello neljästä puoli yhdeksään.”
Kirjailijaan Jaana ei kääntäessään ole yhteydessä. ”Tekstissä pitää olla kaikki, kirjailijan persoona ei ole tärkeä.”
Eloonjääneitä Jaana käänsi kaksi kuukautta, mikä oli lyhyt aika hänen mielestään. Aikataulut määräytyvät kuitenkin jo sovitun julkaisuajan mukaan. Yleensä hän kääntää vuodessa neljä romaania. Tällä hetkellä on suomennettavana tietokirja Suomen kansallissodassa mukana olleesta ruotsalaisesta prikaatista. ”Ihan äärirajoilla olen”, Jaana nauraa ja kertoo sotaterminologian vaikeudesta.
Jaana Nikula on itsekin tietokirjailija. Hän on kirjoittanut Ella Erosen elämäkerran (1998) ja Regina Linnanheimon elämäkerran Polttava katse (2000). Hän on saanut mm. suomentajille myönnettävän Agricola-palkinnon vuonna 2018.
Ihanaa, että pääsitte kokoontumaan! Jospa tämä tästä vielä normaaliksi muuttuisi.
Schulmanilta olen lukenut tähän mennessä vasta Polta nämä kirjeet, joka oli todella vaikuttava. Varmaan tartun joihinkin näistä muistakin teoksista.
Jos ruotsi sujuu, niin nekin joita ei ole (vielä?) suomennettu ovat erittäin suositeltavia.
Kuulostaa kiinnostavalta, mutta myös ahdistavalta. En ole ihan varma, haluanko tähän tarttua. Sinänsä keskinäiset perhesuhteet ja se, kuinka eri tavallla lapset asiat kokevat on hyvin kiinnostava teema.
Onpa teillä ihastuttavan oloinen lukupiiri! Schulmaniin minulla on kovat odotukset. Mitään en ole häneltä vielä lukenut, mutta Polta nämä kirjeet on juuri lainassa. Vähän pelkään lukea kirjoja, joissa pienillä lapsilla on kurjaa, kun itsellä on pieniä lapsia.
Olen lukenut molemmat suomennetut Schulmanin kirjat. Ne kuuluvat kirjoihin, jotka haluan ehdottomasti lukea paperikirjoina, hyvä kuulla että se on viisas valinta tämänkin kohdalla.
Kunpa ne aiemmatkin nyt jälkikäteen käännettäisiin, onhan niin toimittu muidenkin suosioon nousseiden kirjailijoiden kohdalla. Kynnys kokeilla ruotsiksi lukemista on korkea, vaikka enkuksi luenkin. Pitäisi kokeilla ensin jonkin helpomman viihdekirjan kanssa.
Toivottavasti pääsette jatkossa treffailemaan lukupiirinne kesken kasvotusten, onhan se ihan eri kuin verkossa. Lämmintä ja aurinkoista kesää :)
Olipa teillä idyllinen kokoontumispaikka! Ja hurjan mielenkiintoista lukea myös kääntäjän työstä. Jotenkin kaksi kuukautta tuntuisi minustakin aika lyhyeltä ajalta kääntää romaani.
Tätä Schulmanin kirjaa en ole lukenut, mutta tuon Unohda minut olen. Se oli tietyllä tapaa häiritsevä ja vaikuttava ja lukekokemus oli niin henkilökohtainen, etten edes blogannut siitä. Eloonjääneissä on jälleen teemoja, jotka kiinnostavat eli varmaan luen tämänkin jossain vaiheessa.
On nuo suomentajat aika velhoja, kun tekevät työnsä annetussa ajassa. Mielenkiintoinen näkökulma oli Jaana Nikulan kertoma, ettei hän aina lue kirjaa ennen kuin aloittaa työn. Tekstin pitää siis paloinakin ”puhua” itse kääntäjälle mitä kohdekielellä sanotaan. Kiehtova ammatti!
Teillä on ollut ihan mahtava kokoontuminen, Hieman jopa kateellisena luin tätä. Toivottavasti lukupiirit pääsevät täälläkin vauhtiin sitten syksymmällä. Varmasti ollut innostava tapaaminen myö siksi, että saitte kääntäjän paikalle. Kääntäjän työ on kiinnostavaa ja on kiinnostavaa kuulla, miten eri tavalla eri kääntäjät tekevät työtään. Kirja on varmasti hyvä, pidin paljon Polta nämä kirjeet -teoksesta.
Sain Schulmanin ”Eloonjääneet” kesällä kollegaltani ja pitkäaikaiselta ystävältäni lahjaksi loma-asunnollemme. Olen nyt lukenut kirjan kahdesti. Minusta se on loistava kuvaten ”valkokaulalus köyhälistön” elämää riipaisevasti ja hyvin tunnistettavasti mielestäni. Minua kirja ei ahdista, vaikka eihän se mitään kevyttä hömppätekstiä suinkaan ole. Kaksi toisilleen sopimatonta ihmistä on mennyt yhteen ja heillä on kolme, hyvin erilaista, poikaa kuten perheissä kai aina on. Benjamin on herkkä tarkkailija, joka on kirjan kantava voima. Kerronta, joka on täynnä muistitakaumia, on hienoa. Kirjan kulku on mukavan yllätyksellistä ja siinä on lohdullinen loppu. Kirja kannattaa lukea ja on hienoa tallettaa se ex libriksen kanssa kirjahyllyyn. Pertti Johannes Palo
Hei Pertti,
oletko lukenut myös Alex Schulmanin kaksi aiemmin suomennettua kirjaa?
Hei Kirsi,
en ole vielä lukenut, mutta aion tehdä sen. Nyt luen Elin Danielson-Gambogin ”elämäkertaa” ja kirjakaupassa odottaa tilaamani kirja Donald Trumpista (kriittistä analyysia oletan). Pertti
Hei taas Kirsi. Tilasin toissapäivänä Schulmanin Polta nämä kirjeet- kirjan kirjakaupasta. Saanen sen lähipäivinä. Kalevalan päivän tervehdys ikävän rikollisen tapahtuman varjossa. Pertti Johannes
Hyvää Kalevalan päivää sinullekin!
Hetki on hyvä pitää taukoa uutisvirrasta ja keskittyä hyvään kirjaan. Nyt sinulla on jälleen yksi sellainen!
Hei Kirsi Ranin. Olen nyt lukenut Schulmanin Polta nämät kirjeet- kirjan. Pidin enemmän Eloonjääneistä, mutta onhan Schulman hyvä kirjoittaja. Tämä kirjeiden poltto on aika ahdistava. Analyysi ilkeästä Svenistä on ikävää lukettavaa ja ilmeisesti totta. Mielestäni Svenin ikävä luonne ei kuitenkaan periydy. Jotakin epigeneettistä tällaisessa ilmiössä voinee olla. Tyypillinen narsisti Sven ei mielestäni ollut, koska käsittääkseni narsisti, ainakin tyypillisimmillään, ensi miellyttää ja sitten äkkiä vetää maton alta ja alkaa ilkeillä.
Mutta ehdottomasti Polta nämä kirjeet kannattaa lukea, mikäli ei ole kiinnostunut ns. viihdehömpästä. Pertti Johannes Palo
Lisäys: painovirhepaholainen iski näköjään neljännelle riville, sori. Lisäksi tuo narsisti kommenttini: Sven oli kaiketi ihan aluksi viehättävä ihminen ja sitten vähitellen muuttui, mutta kyllä tilanne myös muuttui hänen kannaltaan haastavaksi. Vaarina Sven lienee ollut lapsenlapsilleen mukava? Ja koko sukunsa käyttäytymismalleihin hän tuskin oli ainoa syyllinen.
Schulman- tarina jatkuu. Viime viikolla ostin itselleni joululahjaksi ”Malman aseman”. Kunhan olen lukenut sen, kerron, laitanko siihen ex libriksen vai laitanko kirjan kiertoon. PJP
Minua odottaa Malman asema postissa. Ostin sen aviomiehelleni joululahjaksi, koska molemmat olemme ihastuneita Schulmanin kirjoihin. Salakalavalasti saan sen tällä tavalla myös itselleni luettavaksi. Mielenkiintoista nähdä, onko Schulmanin taso pysynyt samana. Perjantaina tulee ensi-iltaan Polta nämä kirjeet -romaaniin perustuva elokuva. Se on joulun väliviikkojen ohjelmassani.
Kiitos Airi elokuvavinkistä. Saapa nähdä mitä me pidämme Malman asemasta. Oikein hyvää joulua ja myötätuulta ensi vuodelle 2023 sinulle ja miehellesi! toivottaa Pertti Johannes Turusta
Hei Airi. Olen nyt lukenut, tosin vähän silmäillen, Malman aseman. En erityisemmin pidä siitä, vaikka ilmiselvästi Schulman on hyvä kirjoittaja, kirjailija. Mutta teksti on vähän sekavaa ja raskasta. Luen sen kuitenkin vielä uudestaan, on se sen verran mielenkiintoinen, ilmeisesti fiktiota.
Hei Airi, joko sinulla on mielipide Malman asemasta? Omaani en vielä paljasta. Luen nyt Elizabeth Stroutin kirjaa Lucy by the sea, varsin mielenkiintoinen New Yorkin covid tragediasta. Samalla kirjoitan trilogiani kolmatta osaa. Pertti J