Henna Koste: marikirja – Marimekon luova historia piccolosta palstaan

Marikirja on hauskasti kuvitettu teos Marimekon tarinasta suunnittelijoiden näkökulmasta. Kirja kertoo muun muassa Vuokko Nurmesniemen, Maija Isolan ja Annika Rimalan työstä. Samalla käydään läpi maamme rakastetuimman yrityksen huikea tarina. 

Löytyykö kaapistasi raitapaitoja? Oletko nähnyt kauniita kankaita, joita koristavat isot ja näyttävät kukat? Oliko lapsuudenkodissasi näyttävin kukkakuvioin painettuja verhoja ja pöytäliinoja? Entä, löytyykö kotisi takan reunukselta eriväristen mariskoolien armeija? Lähes jokaisella suomalaisella on jonkinlainen kosketus Marimekkoon tai ainakin mielipide Marimekosta. Kerron omani.

1950-luku

Armi Ratia (os. Airaksinen) syntyi Karjalassa vuonna 1912. Perheessä oli viisi lasta, joista Armi oli esikoinen. Äiti Hilma oli opettaja, ja isä Martti pyöritti sekatavarakauppaa. Armi viihtyi apulaisena kaupassa, jossa hän sai ensi kosketuksen kaupankäyntiin ja palveluun. Armin opettajat kannustivat häntä kirjailijan ja taidemaalarin uralle, mutta Armi päätyi opiskelemaan tekstiilitaiteilijaksi.

Kirjoittamista rakastava Armi rahoitti taideopintojaan kirjoittamalla rakkausnovelleja eri lehtiin salanimellä Saimi Tarvonen. Koska Armilla oli sana hallussa, hän työskenteli myös mainostoimistossa tekstisuunnittelijana. Hän keksi mainoksiin nerokkaita lauseita, jotka kiinnittivät asiakkaiden huomion.

On hyvä välttää minkään liian vakavasti ottamista -ainakaan itsensä.”

Armi Ratia

Armin puoliso Viljo Ratia ryhtyi sodan jälkeen liikemieheksi. Hän perusti vuonna 1949 ystävänsä Arvo Nurmen kanssa Printex-nimisen yhtiön, jossa painettiin vahakankaita. Tekstiilitaiteilijaksi opiskellutta Armia pyydettiin apuun. Armi aavisti, että vahakangas oli menossa pois muodista ja ehdotti, että he painaisivat kankaita.

Armi perusti muotitaiteilija Riitta Immosen (1918-2008) kanssa Printexille pikkusiskon, naistenvaatemerkin, joka sai nimekseen Marimekko. Kun nimi oli lyöty lukkoon, pidettiin Marimekon ensimmäinen muotinäytös Kalastajatorpalla Helsingissä aurinkoisena iltana 20. toukokuuta 1951. Ilta oli loistava ja vaatteet myytiin saman tein. Kotiompelijoilla riitti töitä, sillä yrityksellä ei ollut vielä omaa ompelimoa. Rennot puuvillamekot eivät tuntuneet salonkimuotiin erikoituneesta Riitasta hänen jutultaan, ja hän lähti yrityksestä. 

Marimekon ensimmäiseksi suunnittelijaksi palkattiin Vuokko Nurmesniemi (s.1930), joka suunnitteli samana vuonna Tiibet-kuosin, ja muutamaa vuotta myöhemmin Piccolo-kuosinen Jokapoika-paita näki päivänvalon. Paita oli nimensä veroinen, sitä rakastivat niin miehet kuin naiset, ja tähdet kuin tavikset.

Kuvio- ja vaatesuunnitettelijana toimineen Vuokon ura Marimekossa päättyi vain seitsemän vuoden jälkeen, ja hän perusti Vuokko Oy:n. Hänen suunnittelemansa klassikot Marimekolle ovat jääneet elämään.

Olen syntynyt 1950-luvulla, mutta tällä vuosikymmenellä itselläni ei vielä ole kontaktipintaa Marimekkoon.

1960-luku

Armi Ratiasta tuli Marimekon toimitusjohtaja ja kasvot. Armille ja Viljolle syntyi kolme lasta; Ristomatti, Antti ja Erika. Perhe asui Helsingin Kaivopuistossa. Perheeseen kuului kiinteänä osana taloudenhoitaja Kerttu. Kaikki lapset työskentelivät aikuisiksi kasvettuaan Marimekossa.

Kävin rippikoululeirin elokuussa 1968 ja sieltä palattuani kerroin äidilleni toiveesta saada Marimekon sini-valkoraidallinen paita, samanlainen kuin olin nähnyt ystävilläni leirillä. Muistan, miten odotin äidin paluuta ostoksilta. Hän ei tullut tyhjin käsin, mutta ei hänellä ollut toivomaani Marimekon Tasaraita-paitaa, vaan raidallinen hihaton paita Aino Virtasen myymälästä, violetti-vihreä raidallinen! 

Myöhemmin asiasta keskustellessamme kävi ilmi, ettei äitini ollut löytänyt koko Marimekon myymälää, joka sijaitsi silloin Aleksanterinkatu 1:n sisäpihalla, Lahdessa. Nyt asialle saattoi nauraa, mutta silloin se harmitti. Kun sitten itse löysin tuon myymälän ja ostin sen sini-valkoraidallisen Tasaraita-paidan, pidin sen niin loppuun, että sivusaumat olivat ihan kuluneet. Tästä Annika Rimalan (1936-2014) vuonna 1968 suunnittelemasta Tasaraidasta alkoi suhteeni Marimekkoon.

1970-luku

Armi rakasti järjestää juhlia kartanolla, jonka hän hankki Porvoon Bökarsista. Hän kattoi pihalle pitkän pöydän, johon oli loihtinut näyttävän kattauksen. Kristallikruunut keikkuivat pihakoivuissa, kun vieraat saapuivat – joskus jopa helikopterikyydillä. Juhlat jatkuivat usein aamuun. Kemuissa nähtiin toisinaan presidentti Urho Kekkonen, joka oli Armin ystävä.”

Ristomatti Ratia (s.1941) perusti yhdessä Armin kanssa vuonna 1970 Marimekon sisaryhtiön Décembren. Sen tarkoituksena oli markkinoida pientuotteita, kuten vaateripustimia ja tarjoiluastioita.

Työskennellessäni 1970-luvulla lahtelaisen kenkätehtaan konttorissa, saimme sinne usein vieraaksi malleja ja missejä sovittamana kenkiä. Muistan eräänkin elokuisen aamupäivän, kun teiniprinsessaksi kruunattu Kristiina Kankaanpää saapui säteilevänä tuoden mukanaan kimpun oransseja kehäkukkia. Hän valitteli väsymystään, sillä hän oli edellisenä iltana ollut Bökarsissa Armin juhlissa. Hän oli mielestäni niin kaunis eikä lainkaan väsyneen näköinen. Kristiina Kankaanpää oli myöhemmin naimisissa Ristomatti Ratian kanssa. 

Ristomatti Ratian suunnitteli Olkalaukun, jossa otti huomioon arkkitehtien A4-kokoisen kalenterin ja iltapäivälehden, joka piti sopia laukkuun. Olkalaukku on muodostunut arkkitehtien suosimaksi klassikkolaukuksi. Punainen markiisikankainen Olkalaukku keikkui tuolloin myös minun olallani. Tuolta ajalta on säilynyt myös yhä käytössä oleva ruskea Puketti-kankaasta valmistettu huivi.

1980-luku

Maija Isola (1927-2001) oli Armin luottonainen heti Marimekon tarinan alusta alkaen. Maija Isola on suunnitellut Marimekolle yli 500 kuviota, mm. Unikko, Kivet, Kaivo ja Lokki. Armin kokoama Marimekon suunnittelijatiimi loi suomalaista muotihistoriaa.

Lapseni ovat syntyneet 1980-luvulla. Pukeuduin odotusaikanani harmaasta Piccolo-kankaasta valmistettuun puuvillamekkoon. Puin lapseni myös vaaleansinisiin Jokapoika-paitoihin. Ensimmäiset koulureput heillä oli Katjuci Wakisakan suunnittemasta Bo Boo -kankaasta.

1990-luku

Palkkaan sinut”, pamautti Kirsti Paakkanen vastavalmistuneelle Mika Piiraiselle toukokuussa 1994. Mikan oli tarkoitus muuttaa Englantiin, mutta Marimekon tuotantopäällikkö Christina Bade näki Lahden muotoiluinstituutissa hänen lopputyönsä Maitotyttö ja vaikuttui. Hän pyysi Mikaa soittamaan, ja pian nuorukainen istui Kirstin pakeilla portfolio kainalossaan. 

Mika Piirainen (s.1969) on suunnitellut Marimekolle vaatteita, laukkuja, puukenkiä ja vauvanvaatteita. Mika on käyttänyt suunnittelemissaan vaatteissa ja asusteissa usein muiden suunnittelijoiden kuoseja.

Omasta vaatekaapistani löytyy Mika Piiraisen suunnittelema sininen kaksiosainen kesäasu Maija Isolan suunnittelemasta Kaivo-kuosista.

2000-luku

Erja Hirvi (s. 1968) suunnitteli Lumimarjan vuonna 2004 ja itse hankin sen valkoisena ruokailuhuoneeseen pöytäliinaksi. Kodistani löytyy pöytäliinoja myös Muija-, Ananas-, Piano– ja Lepo-kuoseista.

Lahden Marimekon myymälänhoitaja Marja-Leena ”Maikku” Verto oli pitkän linjan marimekkolainen ja hän järjesti myymälään upeita muotinäytöksiä, johon oli kutsunut suunnittelijoita paikalle. Muistan erityisesti Erja Hirven vierailun, jossa hän kertoi mm. Purnukka-kuosin synnystä. 

Lahden muotoiluinstituutissa opiskeleva Samu-Jussi Koski (s. 1975) haaveili harjoittelupaikasta Marimekolla. Se oli itse asiassa hänen ainoa vaihtoehtonsa. Samu-Jussi oli saanut töitä Designmuseosta kysymällä: ”Olisiko reippaalle pojalle duunia?” Hän käytti hyväksi todettua kysymystä tiedustellessaan harjoittelun jälkeen töitä Kirsti Paakkaselta. Se toimi toisenkin kerran. Samu-Jussi auttoi näytöksissä, silitti vaatteita ja monisti papereita.

Samu-Jussin kädenjälki oli läsnä mallistoissa vuosina 2005-2010. Noihin vuosiin sijoittuu omakohtainen kokemus hänen suunnittelustaan. Tarvitsin mustan mekon ja löysinkin itselleni täydellisesti sopivan pikkumustan Samu-Jussin mallistosta. Seuraavana keväänä satuin Samu-Jussin viereen Milanon lennolla ja rohkaistuin kysymään, miten hän on osannut suunnitella juuri minun ikäiselleni naiselle niin sopivan mekon. Hän kertoi suunnitelleensa sen äidilleen. Se on todellinen luottovaate ja käytössäni edelleen.

Maija Louekarin (s. 1982) keltaisesta Räsymatto-kuosista olen ommellut sohvatyynyjä. 

2010-luku

Marimekon näytökset Esplanadin puistossa ovat olleet perinne vuodesta 1992 lähtien. Kirsti Paakkanen halusi ilahduttaa asiakkaita maksuttomilla näytöksillä. Espan näytökset ovat olleet itsellenikin kesän kohokohta. 

Lapsenlapseni kanssa olemme pukeutuneet samanlaisiin Iloinen takki -mekkoihin. Viimeisimpiä mekkohankintojani on vuonna 2019 kesäjuhliin ostamani Viidakko-kuosinen pitkä mekko.

2020-luku

Vuodesta 2015 lähtien Marimekkoa luotsannut Tiina Alahuhta-Kasko johtaa entistä kannattavampaa ja kansainvälisempää yritystä.

2020-luvun hankintojani ovat Armi Ratian suunnittelema musta Tiiliskivi-vahakangas, Lotta Maijan kirkas Urna-maljakko. 

Hennan Kosteen tekstien ja Silja-Marian Wihersaaren kuvitusten seurassa oli mukava käydä oma Marimekko-matkani tasaraidasta tiiliskiveen.

• Henna Koste: marikirja – Marimekon luova historia piccolosta palstaan
• Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari
• Nemo, 2020

Lue myös:

Henna Koste on kirjoittanut Siiri Siimahäntä -lastenkirjoja: Siiri Siimähäntä halusi hienostella ja Siiri Siimahäntä ja Afrikan serkku.