Pete Suhonen: Naiset kuin muuttolinnut – murha Lauttasaaressa

Kaupallinen yhteistyö WSOY:n kanssa.

Sain kutsun murhapaikalle, hulppeaan merenranta-asuntoon Lauttasaareen. Tiesin, että asunnossa oli murhattu menestynyt ja arvostettu kirjailija. Silti lähestyin ulko-ovea turvallisin mielin.

Palasin olohuoneeseen ja katsoin kirjailijaa edessäni. Hän oli keskimittainen, keskipainoinen ja keski-ikäinen, mutta keskinkertaiseksi häntä ei voinut kutsua. Julius Ukkosella oli yllään valkoinen vartaloa myötäilevä kauluspaita, joka oli työnnetty siannahkavyöllä köytettyjen Bossin farkkujen sisään. Hänen kasvonsa olivat minulle tutut ennen kaikkea lehtikuvista, mutta en nähnyt niistä kuin puolet. Hän makasi lattialla vatsallaan, paljain jaloin, poski mattoa vasten.

Jätetään kirjan lainaukset tähän, ettemme levitä kirjailijan valkealle matolle valunutta verta laajemmalle. Huomaan kuitenkin astuessani sisään kauniisti sisustettuun lauttasaarelaiseen asuntoon, että matot eivät ole valkoisia vaan aitoja itämaisia. Aidoista puitteista huolimatta murha onneksi kuuluu fiktioon, asunnon isännän, kirjailija Pete Suhosen uusimpaan romaaniin nimeltään Naiset kuin muuttolinnut.

Pete Suhonen on julkaissut aiemmin viisi romaania, joista Koira joka kävi coffee shopissa oli Nuori Aleksis -palkintoehdokas. Minulle Pete Suhonen on uusi tuttavuus ja kirjan kannen perusteella, jossa luki Postinumeromurhat, tiesin tarttuvani jännäriin.

Film Noiria ja nostalgiaa vuodelta 2002

Naiset kuin muuttolinnut -romaanin ensimmäiset luvut veivät ajatukset moneen muuhun teokseen. Tyyli toi mieleen Film Noirin, ja mielessäni näinkin tapahtumat mustavalkoisina. Kyseessä ei ole toimintajännäri, eikä cozy crimea, vaan rauhallisesti, silti vetävästi etenevää kerrontaa. Ensiksi ajattelin, että ollaanko tässä nyt valloittamassa Juha Vuorisen tonttia, mutta viitteet siihen suuntaan onneksi lievenivät nopeasti olemattomiksi. Seuraavaksi mieleeni tuli Mirva Saukkola, sillä kirja vilisee tuotebrändejä. Pete Suhosen omia suosikkeja, ja ehkä esikuvia, ovat Raymond Chandler ja Agatha Christie.

Kirjan kertojaääni kuuluu toimittaja Mikael Kokkoselle, joka työskentelee Yötä päivää -lehdessä. Mikael on dekkareille tyypillinen mieshahmo: hän on auktoriteettejä kunnioittamaton, itsenäinen tarkkailija ja yksinäinen kulkija. Koti Albertinkadulla on vain kääntymispaikka, jonne on vuosien kuluessa saateltu useita naisia. Ainoa elämän turvasatama on Mikaelin rakas äiti, joka on opettanut poikansa lukemaan laatukirjallisuutta ja katsomaan klassikkoelokuvia. Mikaelista tulee mieleen muun muassa Stieg Larssonin Mikael Blomqvist tai Martta Kaukosen Arto Haaleajärvi.

Mainittakoon, että oli virkistävää seurata vaihteeksi vain yhtä kertojaääntä. Useat dekkarit kun tuppaavat valottamaan tarinaa monen kertojan ja ehkäpä myös monen aikatason kautta. Lukija tietää koko ajan yhtä paljon kuin Mikael Kokkonen – tai ainakin melkein yhtä paljon. Tämä ratkaisu toimii myös erinomaisesti Jukka Pitkäsen lukemassa äänikirjassa.

Kirjan tapahtumat ajoittuvat vuoteen 2002, mikä antaa tarinaan mielenkiintoisen mausteen. Pete Suhonen kertoi, että hän halusi sijoittaa tapahtumat aikaan, jolloin ihan kaikkea ei vielä voinut googlata ja tai selvittää ihmisten some-tileiltä. Hän halusi vielä antaa ihmisten mielikuvitukselle mahdollisuuden.

Ajankuvaus vie nostalgiatripille, kun kerrotaan Lauttasaaren ympärisurffauksesta tai aterioidaan Eatz- tai Kynsilaukka-ravintoloissa. Myös tekstissä mainitut oikeat kirjailijat, esimerkiksi esikoisteoksensa kynnyksellä oleva Juha Itkonen, olivat vuonna 2002 oikeasti ajankohtaisia.

Onnellisten saari Lauttasaari – postinumero 00200

Pete Suhonen on Lauttasaari-lehden päätoimittaja ja asunut parikymmentä vuotta Lauttasaaressa. Sitä ennen hän asui Albertinkadulla, ja kas kummaa, juuri samassa osoitteessa kuin kirjan Mikael Kokkonen. Kysyinkin Peteltä, kumpi on hänen alter egonsa, toimittaja ja kirjailijaksi haluava Mikael Kokkonen vai murhattu menestyskirjailija Julius Ukkonen. Pete totesi, että Mikaelissa on jotain häntä itseään nuorempana ja ehkä hän on matkalla Juliuksen suuntaan, mutta toivottavasti ilman murhaa.

Lauttasaari, tuo Onnellisten ihmisten saareksikin tituleerattu, on vahvasti läsnä Naiset kuin muuttolinnut -kirjassa. On vesitorni, on useamman romaanihenkilön asunnot ja on kohtaamispaikkana Kaunis Kampela -ravintola, jossa Julius Ukkosella on kantapöytä. Viimeksi kävin Lauttasaaressa Kjell Westön Rikinkeltaisessa taivaassa, jonka kertoja, kirjailija hänkin, asui merenrantatalossa Lauttasaaressa.

Pete Suhosen ajatuksena on ollut Postinumeromurhat-sarjassa vierailla helsinkiläisillä keskiluokan tai ylemmän keskiluokan asuinalueilla. Hän perusteli valintaansa sillä, että Suomessa on niin ylivertaisia Helsingin alamaailman kuvaajia, eikä hän siitä maailmasta mitään tiedä, joten hänen henkilönsä liikkuvat hieman tutuimmissa piireissä.

Taiteilija- ja kustannuspiirit

Kirjassa esiintyy kuvataiteilija sekä useita kustannusmaailmassa toimivia henkilöitä. Kustantamo Dricka & Skrivan väki tulee tutuksi ja hieman kustantamisen käytänteitäkin. He ovat esimerkiksi juuri menettäneet kaksi valovoimaista kirjailijaa WSOY:lle. Oikeista kirjailijoista puhutaan oikeilla nimillä ja moneen teokseen viitataan, jopa juuri 100-vuotisjuhlistettuun Eeva Joenpeltoon! Voinkin kuvitella lukijan tyytyväisyyttä, kun hän bongailee kirjaan piilotettuja kultturellisia viittauksia.

Kirjan henkilöt ovat monivivahteisia ja jotkut melko ärhäköitäkin. Mukana on suuria tunteita kuten kirjan takakannessakin todetaan:

Juhlitun kirjailijan ympärillä oli rakkautta – mutta oliko sitä hieman liikaa?

Dekkari vai ei?

Lauttasaarelaisessa olohuoneessa kävimme keskustelua, onko Naiset kuin muuttolinnut dekkari vai kaunokirja. Selvästi Pete Suhonen koki läheisemmäksi itselleen ajatella kirjaa kaunona kuin perinteisenä dekkarina. Hän oli rakentanut tarinaa kaunon tavoin, mutta sitten käynyt pieteetillä tekstiä läpi etsien klaffivirheitä. Mitä kukakin voi missäkin vaiheessa tietää? Tämä työ näkyy, sillä juoni on monimutkainen, mutta pysyy ihailtavan hyvin koossa, etenee loogisesti ja onnistuu aivan viime sivuilla vielä tuottamaan useampia yllätyksiä. Taas kävi niin, että ensimmäiset arvioni syyllisestä tai tapahtumien kulusta menivät aivan pieleen.

Luvassa on ainakin kolme osaa Postinumeromurhia. Seuraava osa tapahtuu tennispiireissä Munkkiniemessä ja Mikael Kokkonen jatkaa kertojana.

ARVONTA

Kirsin Book Club arpoo lukijoilleen KOLME Naiset kuin muuttolinnut -kirjaa. Suosittelen kirjaa koukuttavaksi kesälukemiseksi, sillä kirjassakin ollaan hellekesässä, nautitaan merestä ja kärpäset pörräävät. Kehotan kaikkia ihmissuhteista, kirjallisuudesta, kirjoittamisesta, 2000-luvusta ja arvoituksista kiinnostuneita osallistumaan arvontaan. Lauttasaarelaisten on suorastaan pakko osallistua, sillä tästä kirjasta puhutaan muuallakin kuin Kauniissa Kampelassa!

Osallistu kirjoittamalla alle kommenttikenttään, minne postinumeroon ja miksi toivoisit Pete Suhosen sijoittavan Postinumeromurhat-sarjan kolmannen osan.

Arvomme voittajat tiistaina 22.6. klo 22 ja viestitämme voittajille sähköpostitse. WSOY postittaa kirjat voittajille.

LISÄYS: Arvonnassa 22.6. onnekkaita olivat Anneli, Päivi ja Valma. Heille on jo lähtenyt sähköpostia!

Kirjan tiedot

• Pete Suhonen: Naiset kuin muuttolinnut
• WSOY 2021
• 311 sivua / 7 h 46 min
• Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen