Hanna Brotherus: Ainoa kotini – romaani naisen elämästä, omasta kehosta, perheestä, paineista ja peloista

Ainoa kotini on rohkea romaani naisen elämästä, omasta kehosta, perheestä, paineista ja peloista. Näihin sukelletaan syvälle ja avoimesti.

Koreografi, ohjaaja ja tanssitaiteilija Hanna Brotherus debytoi esikoiskirjailijana autofiktiivisellä romaanilla Ainoa kotini. 

Kun lapset lähtevät kotoa, kertoja sukeltaa menneisiin vuosiin. Matkaa tehdään lapsuudenkotiin, omaan perheeseen ja omaan kehoon. Kertojan lapsuudenperheeseen kuuluvat äidin ja isän lisäksi sisko ja veli. Aivan kuten kirjoittajalla. Kertojan omaan perheeseen kuuluvat puoliso ja neljä lasta. Aivan kuten kirjoittajalla. Tämä on tullut tutuksi naistenlehtien haastatteluista. Kirjan loppupuolella kertoja on uudelleen naimisissa tunnetun muusikon kanssa. Aivan kuten kirjoittajakin. 

Kirjan kulku seuraa Hanna Brotheruksen omaa elämää, mutta fakta ja fiktio sekoittuvat sulavasti ja mikä on totta ja mikä ei, jää arvoitukseksi. Taianomaisen verhon taakse. Aiheet ovat herkkiä ja yksityisiä. Kirjassa käydään rohkeasti käsiksi lapsuudenperheen, itsensä ja yhteiskunnan paineissa kamppailevan naisen elämän käänteisiin.

Päähenkilö matkustaa Pariisiin kirjoittamaan, ja kirjan rakenne jakautuukin osin Pariisissa tehtyihin päiväkirjamerkintöihin. Hieman kliseisesti ensimmäinen merkintä Pariisista alkaa ”Rakas päiväkirjani”. Teoksen rakenne on yksinkertainen, mutta toimiva. 

Äidin rakkaus

Hanna Brotherus käy rohkeasti ikiaikaiseen aiheeseen äidin ja tyttären väleistä. Siinä missä kertoja ihailee ja osin arvostelee äitinsä taitoa desinfioida, siivota, leipoa ja neuloa, hän huomaa myöhemmin toimivansa perheensä eteen samalla intensiteetillä, kun aamukuudelta on marketin ovella ostoskärryjen kanssa.

Kun kirjoitan äidistä, lapojeni väli kiristyy ja kaulaan tulee painon tunne. En haluaisi olla etäinen enkä varovainen. Elämä on silti opettanut sellaiseksi. Parempi olla hiljaa. Parempi antaa olla kuin avata. Parempi ohittaa kuin kohdata. Haluaisin ulos kaiken pahan ja kateuden ja katkeruuden, jota tunnen äitiä kohtaan, sillä on paljon muutakin, paljon hyvää, johon haluan keskittyä. Päällimmäisenä mielessäni on kuitenkin ryvettynyt, sammaloitunut, päältä pilaantunut ihmissuhde, jota en jaksaisi sellaisenaan. Se imee voimaa ja elämää.”

Täydellistä äitiyttä tavoitteleva äiti tekee kaikkensa intohimoisesti perheensä eteen, itsensä unohtaen. Silti äiti joutuu kohtaamaan poikansa huumeongelman ja tyttärensä syömishäiriön. Ja kaipaa oman äitinsä hyväksyntää ja rakkautta. Sukupolvien ketju askarruttaa, jossa kaikki tekevät parhaansa, omalla tavallaan.

Romaanissa kirjan päähenkilö elää tanssin ja liikkeen kautta, kääntää itsensä ylösalaisin ja onnistuu siinä hyvin.

Soolotanssiteos Hanna B.

Toukokuussa vuonna 2015 sain tanssia harrastavalta tyttäreltäni äitienpäivälahjaksi liput soolotanssiteokseen Hanna B. Olimme yhdessä Kansallisteatterissa Willensaunassa katsomassa esitystä, nauttien ja ihastellen. Toinen enemmän tanssikoreografiasta, toinen sisällön sanomasta.

Kuva: Kansallisteatteri / Nico Backström

Jo tuolloin Hanna Brotherus käsitteli kehoa ihmisen ainoana kotina. Hän oli kokenut suuren järkytyksen, kun sisar Laura kuoli nelikymppisenä syöpään. Tanssiteos Hanna B. oli syntynyt, ei vain siskon kuoleman jälkeen, vaan myös avioeron keskellä. Koreografi oli yksin lavalla ilmaisten itseään tanssin, musiikin ja leipomisen kautta. Hän otti leijonaemon lailla yleisön hoiviinsa leipomalla esityksessä leipää ja paistamalla sen lavalle tuoduissa uuneissa. Valitettavasti leipää ei riittänyt ihan meille saakka, mutta tuoreen leivän tuoksu kantoi koko kotimatkan.

Kuva: Kansallisteatteri / Nico Backström

Leivän tekeminen on selkeätä ja rauhoittavaa. Jotkut lohduttautuvat sillä, että huomenna on uusi päivä, että aurinko kyllä nousee. Minä ajattelen, että aina voi leipoa leivän ja jakaa sen. Siihen voi aina palata.”

Ainoa kotini kuuluu käsikirjastoon

Kirjan julkaisemisen aikoihin Hanna Brotherus kertoo haastatteluissa viettäneensä toukokuussa 2018 kuukauden taiteilijaresidenssissä Pariisissa. Päiväkirjamerkinnät ovat merkitty tarkasti, joten pohdin toukokuun 27. päivän merkintä Pariisissa, jossa ”Kaadun vuokraamallani polkupyörällä, kankainen ostoskassi jää etupinnojen väliin.” Samalla päivämäärällä, lehtitietojen mukaan, Hanna Brotherus meni Helsingissä naimisiin. 

Tämä hämmentää minua sen verran, että keskustelin asiasta muutaman kirjailijaystäväni kanssa. Päädymme tulkintaan lukea autofiktiota oikein, tarina edellä, päivämääriin takertumatta.

Teoksen alussa ja lopussa pohditaan sitä, voiko kertoja paljastaa läheistensä asioita, loukkaantuuko joku? Jokaisella on kuitenkin oma versionsa tapahtumista. Kirjailija huomauttaa, että jos joku toivoo, että hänestä kirjoitettaisiin lämpimämmin, hänen olisi pitänyt miettiä sitä jo kauan sitten.

On kirjoja, jotka luettuaan laittaa kirjahyllyyn. Ja on kirjoja, jotka ovat käsikirjoja. Niihin tehdään muistiinpanoja ja niihin palataan yhä uudelleen ja uudelleen. Ainoa kotini kuuluu käsikirjastoon.

Kirjan tiedot

  • Hanna Brotherus: Ainoa kotini
  • WSOY 2021
  • Päällyskannen kuvat iStock ja Hanna Brotherus
  • Päällys Martti Ruokonen
  • 331 sivua
  • Äänikirja 7 h 41 min, lukija Hanna Brotherus

Rating: 4 out of 5.

Lue myös muita autofiktioita:

Kommentit
  1. Suketus
  2. anukatri
  3. Elegia
  4. Amma

Kommentoi