Jarkko Sipilä: Pelontekijät – taattua jatkoa Takamäki-sarjaan

Kari Jääskeläisellä on Espoon saaressa lukuseurana Taco-bokseri.

Jarkko Sipilän uusimmassa dekkarissa nimeltään Pelontekijät ovat pääosassa konnat ja tuttujen poliisien toiminta jää jopa taka-alalle. Tapahtumat käynnistyvät huonoja ratkaisuja tehneiden ja edelleen tekevien pikkukonnien sähellyksen kuvaamisella. Lukijaa ei niinkään askarruta kuka sen teki vaan mitä oikeastaan on tapahtunut. 

Jarkko Sipilä on pitkän linjan rikostoimittaja ja hänen romaaninsa ovat realistisia ja niiden henkilöiden kohtalot jopa deterministisiä. Sipilän konnat eivät todellakaan ole mitään criminal mastermindejä, vaan jopa myötätuntoa herättäviä hahmoja, joiden elämänsuunta ja uravalinta määrättiin usein jo pikkulapsena.

Romaanihenkilöiden tutut esikuvat?

Hauska piirre Sipilän kirjoissa on se, että hän ei ole välittänyt liikaa verhota henkilöidensä esikuvia. Kun luen rikoskomisario Kari Takamäestä, näen mielessäni nykyisin kansanedustajana toimivan entisen komisario Kari Tolvasen. Sipilä on julkisestikin myöntänyt, että Tolvanen on vaikuttanut hahmoon. Lisäksi Takamäessä on Sipilän mukaan vaikutteita muistakin todellisista poliiseista kuten Juha Rautaheimosta ja Tero Haapalasta. 

Ei ole myöskään vaikeaa hoksata, että Sipilän romaaneissa seikkailevan toimittaja Sanna Römpötin esikuva tosielämässä on Hesarin toimittaja Susanna Reinboth.

Poliisien ja toimittajien yhteispeli

Jarkko Sipilä joutuu toimittajan päätyössään paljon tekemisiin poliisin kanssa ja hänellä onkin romaaneissaan sanottavaa poliisin tiedotuskäytännöistä:

Heti kun puhelu päättyi, komisarion laite soi uudestaan. Soittajan nimi näkyi näytöllä: Sanna Römpötti, rikostoimittaja.

– Haloo, Takamäki vastasi niin kuin aina, mutta aavistuksen myönteisemmällä äänensävyllä.

Terve, Römpötti sanoi. Suoraan asiaan tällä kertaa. Teitte ratsian Malminkartanossa. Mihin se liittyy?

Takamäki huokasi mielessään. – Ai tehtiin vai?

Römpötti naurahti. – Älä viitti. Mä tunnen sut niin hyvin, että tuollainen vastaus on ajanpeluuta. Et tiedä, miten vastaisit, joten totuus on aina hyvä vaihtoehto.

Mä en sulle valehtele, Takamäki totesi ja pelasi vielä aikaa. – Mutta kuten tiedät, niin aina en kyllä kerro kaikkea.

Se kelpaa mulle, toimittaja totesi. – Eli mihin se liittyy?

Takamäki oli epävarma. Jos toimittaja tiesi ratsian liittyvän hänen juttuunsa, niin mitä muuta tämä tiesi? – Meillä on henkirikostutkinta aika kuumassa vaiheessa.

Niin kuumassa, ettei voisi vielä kirjoittaa?

Aika lailla, komisario sanoi. Häntä edelleen ihmetytti, mistä Römpötti oli saanut tiedon siitä, että Malminkartanon ratsia liittyi hänen tutkimaansa juttuun. – Avonaisia kysymyksiä ja epäiltyjä vapaalla.

Eli pyydät aikalisää?

Päiväkin auttaisi.

Ei tässä niin kiirettä ole. Berliinin pommi täyttää etusivun, ikävä kyllä, Römpötti sanoi.

Berliini huolestuttaa kyllä.

Teidän juttu ei ole terrorismia?

Ei, perinteisempää, Takamäki sanoi. – Siitä hyvästä, että viivytät, voin vinkata, että laita kuvaaja Kallahdenniemen rannalle. Vartiolaiva Turva on siellä koulutusharjoituksessa, mutta tosiasiassa etsivät meille ruumista merestä. Mutta älä julkaise vielä.

Jäykkä juttu siis?

Niinpä.

Römpötti hymähti. – Ai niin, eihän me yleensä lähteitä kerrota, mutta sanottakoon, ettei tällä kertaa tietoja vuotanut yksikään poliisi. Meidän toimittajamme asuu samassa rapussa ja oli tunnistanut Joutsamon. Siksi osasin soittaa sulle.

Kuvio on hakusessa, Takamäki totesi, ja puhelu päättyi.

Takamäkeä nauratti. Römpötillä oli tyylinsä. Vaikea sanoa, oliko tieto rapussa asuvasta toimittajasta totta, muttei sillä ollut merkitystä. Toimittajilla oli verkostonsa, ja välillä joidenkin kanssa piti pelata. Se oli hyvä, että Römpötti suostui venyttämään julkaisua. Tapa ei ollut kovinkaan poikkeuksellinen. Ammattirikostoimittajat tiesivät, että juttu olisi yhtä kova vuorokauden päästä kuin nyt. Ja jos julkaisua säästi, niin tietoa voisi olla saatavissa lisää. 

Sipilän laatu pitää

Sipilälle tyypilliseen tapaan, romaanin vauhti kiihtyy loppu kohti ja viimeiset sata sivua mennään jo aika haipakkaa. Parasta Sipilän romaaneissa on hänen hyvän laatunsa varmuus. Yksikään kirja ei ole tähän mennessä ollut pettymys ja joka kevät kirjan ostaessani tiedän saavani mainiota viihdykettä iltalukemiseksi. Tämä pätee myös Pelontekijöihin.

Kirsin Book Clubin Kirsi pääsi poseeraamaan Jare Sipilän ja jutussakin mainitun Juha ”Hermo” Rautaheimon kanssa Dekkarifestivaaleilla 2019.

Kirjan tiedot

  • Jarkko Sipilä: Pelontekijät
  • Takamäki-sarja, osa 21
  • Kustantaja Crime Time, 2021
  • 329 sivua

Rating: 4.5 out of 5.

Lue myös muita vieraskynä Kari Jääskeläisen juttuja:

DEKKARIFESTIVAALI 2021

Jarkko Sipilä osallistuu Dekkarifestivaaleille 18.9.2021. Mukana verkkofestareilla myös Arttu Tuominen, Viveca Sten, Leena Lehtolainen, Clare Mackintosh, Saija Kuusela, Max Seeck, Martta Kaukonen, Tuire Malmstedt ja Max Manner. Dekkarifestivaalin koko ohjelma ja tarkka aikataulu julkaistaan kokonaisuudessaan tiistaina 10.8. festivaalin sivustolla.

Lippuja voi ostaa jo nyt Tiketistä.

Kommentit
  1. Anki Heikkinen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *