Podcast #32: Dekkariviikon vieraana Elina Backman – Kun jäljet katoavat
Elina Backman nousi heti esikoiskirjallaan Kun kuningas kuolee dekkarilukijoiden tietoisuuteen ja myyntilistojen kärkipäähän, ja nyt hänen toisinkoisensa Kun jäljet katoavat vain vahvistaa hänen suosiotaan. Maailmanvalloituskin on alkanut ja esikoisen käännösoikeudet on myyty jo 12 maahan.
Toukokuussa ilmestyneen Kun jäljet katoGavat tapahtumapaikat Vanhankaupunginlahden ympäristössä ovat minulle tuttuja sunnuntailenkkien kohteita, niinpä kirja kiinnosti erityisesti. Tapasimme Elinan yhdessä Kirsin kanssa ja nauhoitimme kuistillamme podcastin, jossa keskustelemme kirjoittamisesta, molemmista hänen kirjoistaan, mutta enemmän tietenkin uusimmasta, ja vähän jatkostakin. Podcastin voit kuunnella SoundCloudista, Apple Podcasteista, Spotifysta tai klikkaamalla kuvan nuolta:
Kun jäljet katoavat – sopivasti ratkottavaa ja ripaus rakkautta
Kun jäljet katoavat -tarina käynnistyy, kun lenkkeilijä löytää Viikin luonnonsuojelualueelta nuoren miehen ruumiin. Pian myös selviää, että kuolleena löytyneen Johanneksen opiskelukaveri ja hänen kanssaan Lammassaarella opinnäytetyötä kuvannut Jeremias on kadonnut.
Kuolemaa ja katoamista selvittää Backmanin esikoiskirjasta tuttu parivaljakko: KRP:n rikoskomisario Jan Leino ja kolmekymppinen toimittaja Saana Havas. He tekevät selvitystyötä omista lähtökohdistaan ja erillään, vaikka muuten yhtä pitävätkin. Jan tutkii rikoksia poliisina, Saana rikoksista ja katoamisista kiinnostuneena maallikkona. Kadonnut Jeremias on Saanan työtoverin pikkuveli, ja kollegaa auttaakseen Saana alkaa tehdä true crime -podcastia veljen katoamisesta.
Backman kuvaa tapahtumia usean henkilön näkökulmasta ja eri aikatasoissa. Mukana on myös alkuun erilliseltä tuntuvia kerrontalinjoja, jotka kuitenkin punoutuvat kokonaisjuoneen. Tarinan juoksutus on kekseliäs ja dekkarin fiktiomaailmassa uskottava. Tutut tapahtumapaikat vain lisäävät kiinnostusta.
Rikostarinan rinnalla kirjaan mahtuu myös rakkautta ja suhdekiemuroita, tällä kertaa kuitenkin vähemmän kuin esikoisessa, ja minusta juuri sopivasti.
Elina Backman on taitava kuvaamaan ympäristöjä ja niiden synnyttämiä tunnelmia. Vaikken olisikaan kävellyt Lammassaareen pitkospuita pitkin, uskon että kirjan tarkka kuvaus pystyisi hyvin synnyttämään tunteen, miltä korkeassa ruovikossa patikoiminen tuntuu. Kun kuningas kuolee -kirjan tapahtumapaikka, Hartola, ei ole minulle tuttu, mutta voimakkaana aistin sitä lukiessani Tainionvirran tuoksut ja tunnelmat.
Raila: Kun jäljet katoavat tempaisi mukaansa
Lukupiirimme Raila, kokenut ja vaativa dekkareiden lukija, mieltyi Kun jäljet katoavat -dekkariin, samoin kuin Elina Backmanin esikoiskirjaan. Raila nimesi Backmanin kirjat Kun-sarjaksi ja kiitti niitä näin:
”Elina Backmanin Kun jäljet katoavat tempaisi mukaansa vauhdilla, josta kokenut dekkareiden lukija nauttii. Henkilöhahmoja on kirjassa minun makuuni kovin monta, mutta se takaa juonen monimuotoisuuden ja yllättävätkin käänteet. Luen enimmäkseen iltamyöhällä, jolloin en ole terävimmilläni, ja jos kirjassa on paljon henkilöitä, niistä saattaa osa unohtua seuraavan illan lukurupeamaan mennessä.
Tässä kirjassa kiinnosti sekä rikolliseen toimintaan liittyvä juoni, että Backmanin Kun-sarjan päähenkilöiden ihmissuhdekiemurat. Oli mielenkiintoista seurata erityisesti naispuolisten päähenkilöiden kipuilua sitoutumisessa ihmissuhteisiinsa. Luin vuosi sitten Backmanin esikoisen Kun kuningas kuolee ja pidin sen maalaismaisemia ja tapahtumiakin kiinnostavina, mutta tämä kakkosteos yltää vielä piirun verran paremmaksi.”
Lämmin suositus kesälukemiseksi!
- Elina Backman: Kun jäljet katoavat
- Otava 2021
- Myäs ääni- ja e-kirjana
- Äänikirjan lukee Sanna Majuri
- 426 s/14 t 23 min.
ARVONTA on päättynyt ja Elina Backmanin kirjan voitti nimimerkki Anni! Onnea Annille ja hyviä lukuhetkiä.
Kiitos kaikille vastaajille. Teillä oli erinomaisia vihjeitä siitä, mitä hyvässä dekkarissa pitää olla.
Mitä sinulle mieluisassa dekkarissa/rikoskirjassa PITÄÄ olla ja mitä EI SAA olla?
Kesäisen Dekkariviikon kunniaksi arvomme Elina Backmanin signeeratun Kun jäljet katovat -kirjan kaikkien niiden kesken, jotka vastaavat edellä esitettyyn kysymykseen tämän jutun kommenttikenttään. HUOM! Vain blogimme kommenttikenttään vastaamalla olet mukana arvonnassa. Esim. Facebookin vastauksia ei arvonnassa oteta huomioon.
Vastausaikaa on 17.6. keskiyöhön asti. Ja tässä vielä kysymys uudelleen: Mitä sinulle mieluisassa dekkarissa/rikoskirjassa PITÄÄ olla ja mitä EI SAA olla?
Lisävinkkejä
Kun kuningas kuolee -dekkariin liittyen Hartolassa voi tänä kesänä osallistua ulkona toteutettavaan pakohuonepeliin. Pakopelin tarina sijoittuu tapahtumiin, jotka ovat edeltäneet Elina Backmanin kirjaa, ei suoraan kirjaan, joten pelin ratkaisu ei löydy kirjaa lukemalla. Pelin on kehittänyt Escape Room Helsinki.
Elina Backman on toteuttanut yhdessä Heidi Holmavuon kanssa kolmiosaisen true crime -äänikirjasarjan Ratkaisematon. Se voisi yhtä hyvin olla true crime -podcast-sarja, joita myös hänen kirjojensa päähenkilö Saana Havas toteuttaa.
Tutustu myös muihin vuoden 2021 Dekkariviikon blogijuttuihimme:
Pitää olla rauhallinen etenemistapa, ei saa olla seikkaperäisiä väkivaltakohtauksia.
Hyvässä kirjassa pitää olla loppuun asti kantava tarina, kirjassa ei pidä olla yksityiskohtaisesti kuvattuja väkivaltakohtauksia.
Koukuttava tarina, joka pakottaa lukemaan loppuun ts. liian nopeasti ei rikoksen tekijä saa olla selvillä. Ei väkivallalla mässäilyä. On kiva lukea dekkaria, jossa on myös tuttujen paikkojen kuvauksia.
Pidin paljon Kun kuningas kuolee -dekkarista ja tästä uudestakin kirjasta olen lukenut pelkkiä kehuja. Kiinnostaa!
Pitää olla mielellään jotain yhteiskunnallista näkökulmaa, ei pelkkiä rikoksia ja murhia irrallisena muusta. Ei saa olla liiallista väkivallan kuvausta, mutta tämähän on tosi hienovaraista, että milloin se sitten on liiallista, riippuu niin tarinasta.
Yllättäviä juonenkäänteitä. Ei liikaa väkivaltaa.
Pitää olla jotain ihmissuhteisiin liittyvää myös mukana, että kirja ei käsittele pelkkää rikosta. Ei päihteiden käyttäjiä/huumeita pääosassa.
Aina ei tarvitse olla kuolemaa/murhaa. Ja tarinan pitää kestää alusta loppuun mielenkiintoisena ja mennä eteenpäin.
Pitää olla yllättäviä juonenkäänteitä ja ei saa olla liian raakaa ja seikkaperäisesti selostettua väkivaltaa☺
Ei liian raakaa ja yksityiskohtaista väkivallalla kuvailua. Voi olla ajankohtaista yhteiskunnallista kuvailua ja mielummin muutakin kuvailua, pidän esimerkiksi Portugaliin sijoittuvista dekkareista.
Pitää olla tarpeeksi käänteitä, ettei vain vatvouduta samassa kohdassa loputtomiin. Ei saa olla eläinrääkkäystä.
Juonen käänteitä, jotka laittavat lukijan aivonystyrät liikkeelle. Sattumoisin uppouduin tämän kirjan käänteisiin näin dekkariviikolla ja ihan kivasti sain liikettä. Myös luonnon kuvaamisesta kirjoissa pidän tosi paljon. Raaka väkivalta ja sen kuvaaminen, varsinkaan lapsiin kohdistuva, sitä ei mielestäni saa olla missään kirjassa.
Pitää olla jännitystä, uskottava juoni. Ei saa olla yliluonnollisuutta,
Onnittelut, Anni! Onnettaremme eli satunnaislukugeneraattori poimi sinut Elina Backmanin erinomaisen kirjan voittajaksi. Saat minulta sähköpostia, jossa kysyn postiosoitettasi.
Tarinassa pitää olla selkeä juoni, minkä ympärille kirja rakentuu ja mielellään jonkinlainen loppuratkaisukin. Ei saa olla liian ”sairasta” menoa (liikaa väkivaltaa, sadismia yms).
Poliisityön kuvauksen pitää olla autenttista ja aitoa. Jos vähänkin menee yliluonnollisen tai scifin puolelle, ei ole mun juttu.
Tärkeä asia on juoni, joka ylläpitää jännitystä kirjan loppuun saakka. Myös hyvä ihmiskuvaus on oleellista. Dekkarissa ei tarvitse olla turhaa romantiikkaa eikä niin suurta henkilömäärää, että lukeminen muuttuu stressaavaksi.
Hyvässä dekkarissa on tarpeeksi ”koukkuja” jotka pitävät lukijan jännityksessä. Yllättävä loppu on parempi kuin jo ennakkoon arvattava. Liiallinen väkivallan ja raakuuksien kuvailu ei ole minun mieleeni.
Kirjassa pitää olla hyvä ja yllättävä tarina, mutta ei liikaa väkivaltaa.
Hyvä tarina, riittävästi kiinnostavia henkilöitä, koukkuja sopivasti pitkin matkaa eikä liian laverteleva.
Pitää olla koukuttava ja ennalta-arvaamaton juoni. Se tunne, ettei voi laskea kirjaa käsistään, ennen kuin arvoitus on ratkaistu. Minulle ei saa olla liiallista väkivaltaa eikä raakuuksia, lukemisesta ei saa tulla paha olo.
Hyvässä dekkarissa on kytkös yhteiskunnallisiin asioihin tai esim. kulttuurin kuvausta niin, että se ei keskity pelkästään rikokseen. Hyvä dekkari antaa lukijalleen pohdittavaa eli juoni ei saa olla yksioikoinen eikä ennalta arvattava.
Hei, dekkarissa pitää olla tapahtumia heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen, ei siis mitään turhaa jaarittelua alkuun. Koukuttavuus on myös tärkeää. Henkilöiden pitää olla uskottavia ja heissä saa olla vähän särmää ja rosoisuuttakin.
Ensiarvoisen tärkeää on, että kirjoitetaan kieliopillisesti oikein. Sen luulisi olevan itsestään selvää, mutta välillä törmään kammotuksiin.
Juonen pitää vetää varhaisessa vaiheessa tai kirja saattaa päätyä luen-tätä-vähän-myöhemmin -pinoon ja siinä pinossa voi käydä kuin sukille pesukoneessa.
Kestän maininnat lapsiin tai eläimiin kohdistuvista rikoksista, mutta niillä ei saa mässäillä. Jos ruvetaan yksityiskohtaisesti kuvailemaan mitä ja millä ja kuinka kauan niin kirja jää lukematta.
Keski-ikäinen poikani suositteli pariakin miehen kirjoittamaa dekkarisarjaa, joista en heti hihkunut.
Kysyi, olenko niin uppofeministi että luen vain naiskirjailijoita.
Piti oikein miettiä, miksi naiset ovat kirjoittajina lukulistallani kärjessä. Syy on kuvailun määrässä. Henkilöiden, tapahtumien ja yksityiskohtien. Näköjään tarvitsen sen runsaan kuvailun, että pääni kykenee muodostamaan kuvat. Sen itse ohjaamani filmin.
Ei pidä olla raakaa väkivaltaa. Pitää olla myös taustaa rikoksen tekijästä; mikä ajaa hänet tekoonsa. Miten se olisi ollut vältettävissä.