Richard Osman: Torstain murhakerho – neljä neuvokasta harmaahapsea

Torstain murhakerho ei todellakaan ole ihan mikä tahansa esikoisdekkari. Sen kirjoittaja Richard Osman on englantilaisten viihdeohjelmien tuottaja ja suosikkijuontaja/-vierailija eri visailuohjelmissa. Muistan itsekin nähneeni hänet Pointlessin ja QI:n studioissa.

Richard Osman kirjoitti Torstain murhakerhoa salassa. Heti kun kirjasta saatiin vihiä, oli kustantajien kiinnostus valtaisa: kustannusoikeudet Torstain murhakerhoon ja jatko-osaan huutokaupattiin yli miljoonalla punnalla.

Richard Osman. Kuva Penguin Books UK 2020.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että Richard Osman on kopioinut Torstain murhakerhon idean Minna Lindgrenin Ehtoolehto-sarjasta. Molemmat tapahtuvat ikääntyneiden yhteisössä ja molemmissa vanhukset ovat melkoisen skarppeja, vaikka kaikenlaista kremppaakin alkaa jo olla. Mutta eroakin on paljon. Torstain murhakerhon toimijat ovat 70-80-vuotiaita, kun Ehtoolehdon porukka on yli 90-vuotiaita. Murhakerhossa eletään vielä omillaan laadukkaassa seniorikylässä, kun Ehtoolehdossa ollaan jo palvelutalossa.

Richard Osman kertoo saaneensa idean kirjoihinsa vieraillessaan oman äitinsä fiinissä senioriyhteisössä, jossa oli tarjolla moninaisia palveluita, esimerkiksi gourmet-ravintola. Mutta sen enemmittä puheitta, siirtykäämme Kentin maakunnassa sijaitsevaan Coopers Chasen eläkeläiskylään Kirsin Book Clubin dekkarikysymysten johdattelemana:

1. Mikä on dekkarin rikos ja kuka sitä selvittää?

Torstain murhakerho kokoontuu – yllätys, yllätys – aina torstaisin Coopers Chasen päärakennuksen (joka oli ennen nunnaluostari) palapelihuoneeseeseen. Varaus on tehty nimellä Japanilainen ooppera – vapaata keskustelua, jotta murhakerhon neljä jäsentä saisivat kokoontua rauhassa.

Torstain murhakerhossa keskustellaan yleensä vanhoista, ratkaisemattomista rikostapauksista. Kerhon perustajajäsen Penny on entinen poliisi ja eläköityessään ottanut mukaansa arkiston ”kylmiä tapauksia”, joita murhakerhossa tutkitaan huolella. Näin ennen. Nyt Pennyn kunto on heikentynyt ja hän on joutunut Coopers Chasen hoitokotiosastolle, jossa makaa kommunikoinnin ulottumattomissa.

Murhakerhon muut jäsenet jatkavat kansioissa olevien tapausten selvittelyä. Pian paikallinen rakennusurakoitsija löydetään murhattuna ja murhakerholla on ensimmäistä kertaa aivan tuore tapaus selvitettävänään. Ruumiita löytyy lisää, joten murhakerho tapaa päivittäin ja pistää nenänsä joka paikkaan. Tästä paikallinen poliisi ei ole erityisen iloinen, varsinkaan kun murhakerho ei automaattisesti ole valmis jakamaan tietojaan poliisien kanssa.

2. Ovatko dekkarin henkilöt uskottavia / kiinnostavia?

Murhakerhon johtohahmo on Elizabeth, joka on kuin eläkkeellä oleva James Bond. Hänen taustansa onkin salaisessa palvelussa tai sen liepeillä. Pitkin tarinaa Elisabeth lipsauttelee herkullisia heittoja aiemmasta elämästään esimerkiksi Itä-Saksassa. Kerhossa ovat myös Ron, Ibrahim ja Joyce. Ron on kuuluisa ammattiyhdistysjyrä, josta annetaan hieman moukkamainen kuva. Ibrahim puolestaan on hienostunut, pilatesta harrastava psykiatri. Joyce pääsi ryhmään Pennyn sairastuttua, hän on taustaltaan sairaanhoitaja.

Pääporukan lisäksi lukija tutustuu kahteen poliisiin, nuoreen Donnaan ja hänen pomoonsa Chrisiin. Monet henkilöhahmot ovat hieman karikatyyrien oloisia, esimerkiksi Ronin poika Jason, joka on ex-nyrkkeilijä ja nykyinen tosi-tv-tähti. Mukaan mahtuu myös sopiva joukko murhista epäiltyjä henkilöitä.

3. Onko juoni vetävä?

Juoni on erittäin vetävä! Richard Osman on koomikko ja ymmärtää juonen kaareen, missä kohtaa on hauskuutta, missä tyventä tai toimintaa. Koko teksti on kirjoitettu lempeällä sävyllä ja mukaan on ripoteltu sitä tuttua, nokkelaa brittihuumoria. Tätä kirjaa on vaikea laskea käsistään!

4. Opitko jotain yhteiskunnasta / kulttuurista/ jostain muusta?

Olen asunut ulkomailla compoundilla, jossa oli mm. oma ruokakauppa, Starbuck’s, kauneushoitola, kuntosali, maauimala, koulu, pesula, kirkko ja järvi. Coopers Chase vaikutti siksi ympäristönä tutulta ja sellaiseen minäkin voisin kasikymppisenä muuttaa, etenkin jos alueella olisi myös golfkenttä. Suomessa ei taida vielä olla tällaisia seniorikyliä, vaikka senioritaloja onkin.

Helsingin Sanomien Anna-Mari Sipilä oli haastatellut kirjailijaa, joka kertoi artikkelissa, että ”Pinnan alla on kyse brittien pakkomielteisestä suhteesta yhteiskuntaluokkiin”. No, minä ajattelin, että tällä porukalla oli ollut varaa ylelliseen asumisratkaisuun, joten Coopers Chasessa kaikkien täytyi olla vähintään ylempää keskiluokkaa tai sitten heillä oli varakkaita lapsia kuten Joycella. Juoko ihminen viiniä ja olutta, tai tekeekö ostoksensa Waitrosella vai Lidlissä symboloinevat luokkastatusta. Silmille tämä puoli ei kirjasta kuitenkaan hyppää.

Siihen kiinnitin huomiota, että ”vanhus, hieman höppänä” -kategoriaan pääsi jo noin 70-vuotiaana. Suomalaisittain olisin lisännyt ainakin kymmenen vuotta niihin oletuksiin.

5. Miten paljon dekkarissa kuvataan päähenkilön elämää?

Torstain murhakerhossa keskitytään rikosten ratkaisuihin, mutta samalla raotetaan verhoja päähenkilöiden aiempaan elämään. Kovin syvällisesti ei käsitellä ketään ikäihmistä, ennemminkin heitetään haikailuja muistojen bulevardeille. Poliisikaksikon yksityiselämää ruoditaan hieman enemmän.

Richard Osman suhtautuu Coopers Chasen ikäihmisiin kauniisti ja kunnioittavasti. Missään tapauksessa vanhenemiselle ei naureta, ennemminkin muiden ennakkoluuloille vanhusten suhteen. Nämä hopeahapset jallittavat erinäisiä tahoja mielensä mukaan.

6. Onko dekkari raaka, ahdistava tai pelottava?

Ei todellakaan! Raakuutta ei ole ollenkaan tai ovathan murhat toki raakoja tekoja, mutta nyt ne on toteutettu täysin ilman veriroiskeita. Torstain murhakerho on hyvän mielen dekkari ja sitä lukiessa ilahtuu ratkaisujen nokkeluudesta.

7. Herättikö dekkari sinussa ajatuksia? Koskettiko?

Minusta murharyhmän henkilöt olivat riemastuttavia, etenkin Elizabethin kyvykkyys on suorastaan hykerryttävää. Kirjan ideakin on kiva, mutta kuten alussa totesin, ei aivan uniikki. Kirjan loppupuolella juonen kuljetus ei ollut ehkä niin sujuvaa kuin huippumenestyneeltä dekkarilta olisi toivonut. Torstain murhakerho on kuitenkin erinomaista viihdettä, nokkelaa, vetävää ja hymyilyttävää.

8. Suositteletko ja kenelle?

Suosittelen kaikille, jotka kaipaavat tyylikästä viihdettä. Torstain murhakerhossa on samaa viehättävyyttä kuin Agatha Christien teoksissa. Miss Marple tai Hercule Poirot voisi hyvin tulla pistäytymään Coopers Chasen palapelihuoneessa, mutta yhtä hyvin myös eläköitynyt James Bond. Aivan varmasti luen myös sarjan seuraavan osan, The Man Who Died Twice, joka ilmestyy syyskuussa 2021. Tiedoksi vielä, että Torstain murhakerhon filmausoikeudet on ostanut Steven Spielberg ja tv-sarjastakin on kuulemma ollut puhetta.

Kirja toimii erinomaisesti myös äänikirjana, lukijana Jukka Pitkänen.

Kirjan tiedot

  • Richard Osman: Torstain murhakerho
  • Alkuperäisteos: The Thursday Murder Club (2020)
  • Otava (2021)
  • Suomentaja: Arto Schroderus
  • 400 sivua / 11 h 34 min
  • Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen

Rating: 4 out of 5.

Muut Dekkariviikon 2021 blogijuttumme:

Kommentit
  1. Jane / Kirjan jos toisenkin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *