Teemana Eeva Joenpelto – lukupiiri kokoontui kirjailijan talossa Vares-Kantolassa
Kirsin Book Clubin kesäkuun lukupiiri oli omistettu Eeva Joenpellolle, jonka syntymästä on 17.6.2021 kulunut 100 vuotta. Aivan erityisen juhlavaksi lukupiirin teki se, että pääsimme kokoontumaan parhaimpaan mahdolliseen paikkaan, Eeva Joenpellon omaan kotiin Vares-Kantolaan Sammattiin.
Itsestäänselvyys vierailu Vares-Kantolaan ei ole. Joenpelto testamenttasi talon WSOY:n kirjallisuussäätiölle kirjailijoiden residenssiksi, ja asukkaaksi valittu kirjailija saa talon kokonaan käyttöönsä kolmeksi vuodeksi. Hänelle ja hänen perheelleen taataan työ- ja elämisen rauha eikä satunnaisille vierailijoille taloa silloin näytetä.
Onneksemme ja Joenpellon juhlavuoden onneksi talon edellinen asukas Marianna Kurtto oli juuri muuttanut pois ja seuraava kirjailija Tittamari Marttinen muuttaa Vares-Kantolaan syksyllä, joten vierailu oli nyt mahdollinen.
Lisää Vares-Kantolasta ja Eeva Joenpellosta voit kuunnella podcastistamme. Talosta on paljon kuvia blogijutusssa, jossa on myös linkki podcastiin.
Ehtikö Eeva Joenpelto unohtua?
Talon esittelyn ja siellä kiertelyn jälkeen kokoonnuimme Vares-Kantolan pihalle keskustelemaan lukemistamme Joenpellon teoksista. Kesäsade ajoi meidät pian sisätiloihin talon lasikuistille, jonka ikkunat satoine ruutuineen ovat jo itsessään nähtävyys.
Käytimme jo aikaisemmassa, Kalle Päätalolle omistetussa lukupiirissä hyväksi testattua lähestymistapaa: jokainen oli valinnut luettavakseen haluamansa yhden tai useamman Eeva Joenpellon teoksen tai hänestä kirjoitetun kirjan.
Osa meistä oli lukenut Eeva Joenpeltoa aikaisemminkin, lähinnä 1970-luvulla ilmestynyttä Lohja-sarjaa, muttei enää sen jälkeen. Lähes kaikki löysivät omasta tai suvun kirjahyllystä Joenpellon teoksia. Eikä vain yhtä vaan monia. Railan pyynnöstä hänen äitinsä laski, kuinka monta Joenpellon romaania hänellä on: 14! Mukaan lukupiiriin otetuista kirjoista syntyikin kunnon kasa.
Näistä Joenpellon romaaneista keskustelimme lukupiirissä:
Neito kulkee vetten päällä, 1955
Vetää kaikista ovista, 1974 (Lohja-sarjan 1.osa)
Elämän rouva, rouva Glad, 1982
Tuomari Müller, hieno mies, 1994 (Finlandia-palkinnon voittaja).
Lisäksi moni oli lukenut Suvi Aholan Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi (2021) ja Helena Ruuskan Joenpelto-elämäkerran, Elämän kirjailija Eeva Joenpelto (2015).
Kaikkiaan Eeva Joenpelto julkaisi 26 romaania, esikoisen Seitsemän päivää (nimellä Eeva Helle) vuonna 1946 ja viimeisen Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Hän kuoli vuonna 2004.
Vieläkö painosten kuningattaren kirjat kiinnostavat?
”Tätini oli suomen kielen opettaja ja hän työnsi Joenpellon kirjoja minulle luettavaksi, mutta alle 30-vuotiaana en niistä pitänyt enkä niitä tajunnut. Nyt olen nauttinut suunnattomasti. Tarkkaa kuvausta, rauhoittavaa luettavaa.”
”70-luvulla opettelin vasta lukemaan. 80-luvulla äiti luki Joenpeltoa kesäisin mökillä, ja keski-ikäisten naisten kirjojahan ne minusta olivat. Myöhemminkään ei ole tullut edes mieleen lukea. Nyt olen iloinen, että olen tutustunut hänen kirjoihinsa.”
”Äänikirjana kuuntelemani Lohja-sarja iski kuin 20 000 volttia. Se johtui tarinasta ja ajasta, jota sarja kuvaa. Tulkinta eli Liisa-Maija Laaksosen luenta oli vielä kuin kirsikka kakun päällä.”
Me jotka olimme lukeneet Joenpeltoa alle 30-vuotiaina, epäilimme, ettemme saaneet niistä nuorina kaikkea mahdollista irti. Joenpelto oli näkyvä kirjailija, ja kun hänen romaaninsa julkaistiin myös Suuren suomalaisen kirjakerhon kuukauden kirjoina, niitä myös luettiin. Hän oli painosten kuningatar, jolle kustantaja miljoonannen myydyn kirjan kunniaksi toi Vares-Kantolaan lahjaksi suuret salin matot. (Kuuntele podcastista, mitä muuta mattoon liittyi kuin miljoona myytyä kirjaa.)
Nyt ihailimme kaikki Joenpellon ihmiskuvausta. Hänen kirjoissaan esiintyvät vahvat, itsenäiset naiset ja miehet, jotka usein ovat naisia heikompia, mutta joilla kuitenkin on kirjojen kuvaamana aikakautena valta yli naisten.
”Joenpelto kuvaa hahmojaan erittäin terävästi ja tarkasti, lukijalle ei jää epäselväksi, minkälainen henkilö milloinkin on kyseessä.”
Tarkkaa on myös hänen ajankuvansa. Joenpelto oli mestari poimimaan kirjoitusajankohtana hiertäviä yhteiskunnallisia kysymyksiä ja viemään ne kirjoihinsa. Myös historialliset tapahtumat hän suodatti mukaan kirjansa kertomuksiin.
Tuomari Müller, hieno mies -kirjassa on keskiössä kunnallispoliittinen suhmurointi ja pankkien toiminta. Muistimme 80-luvun skandaalit kunnallispomojen uima-altaista ja isommista ja pienemmistä lahjuksista sekä pilviin nousseet lainakorot. Romaani onkin tarkka ajankuva pienen kunnan poliittisesta valtapelistä ja lahjonnalla aikaan saadusta kaavoituksesta. Kirja on myös kuvaus naisista valtapelin keskellä, ja vanhenevan naisen raivosta. Tuomari Müllerin leski Meeri haluaa kostaa pankinjohtajana toimineen miehensä kärsimän vääryyden ja saakin erilaiset kunnalliset delegaatiot suorastaan ryömimään edessään.
Vahvojen naisten kuvaaja
Joenpellon naiset ovat vahvoja, vihassa ja rakkaudessa, myös fyysisessä rakkaudessa. Joenpelto kuvaakin eri kirjoissaan myös naisen halua. Lohja-sarjassa Hännisten vanhempaa tytärtä Inkeriä ja hänen miestään Matti Reimaa sitoo yhteen myös vanha eroottinen side. Neito kulkee veden päällä -kirjan keskushenkilön Helmi Virtasen Joenpelto kuvaa kaihtelematta myös aikuisena, haluavana naisena.
Seksuaalisia halujaan ei peittele myöskään rouva Glad eikä sitä kuka hänen kolmesta aviomiehestään on häntä eniten miellyttänyt. Elämän rouva, rouva Gladissa toistuu myös Joenpellon muista kirjoista tuttu kuva rahaa ja omaisuutta keräävästä naisesta. Samaa tautia potevat miehetkin.
Joenpellon kirjoja yhdistää hänen syntymäpitäjänsä Sammatin ja kouluaikojen Lohjan länsiuusimaalainen miljöö ja mentaliteetti sekä murre. Kyselimmekin toisiltamme, mitä tämä länsiuusimaalaisuus sitten oikein tarkoittaa. Joenpellon kirjojen perusteella se tarkoittaa ainakin sitä, ettei paikkakuntalaiseksi hyväksytä helpolla. Tästä kärsii Lohja-sarjan Oskari Hänninen, joka yrittää vuosikymmenet päästä jonkinlaiseen asemaan kylässä, sittemmin kauppalassa. Helppoa se ei hänelle, toiselta paikkakunnalta tulleelle ole.
Eeva Joenpelto – suomalainen klassikko
1970-luvulla ilmestynyttä neliosaista Lohja-sarjaa voi pitää Eeva Joenpellon keskeisimpinä teoksina. Moni meistä oli lukupiiriä varten lukenut tai kuunnellut sarjan ensimmäisen osan Vetää kaikista ovista (ilmestynyt v. 1974). Muittenkin osien nimiä ihastelimme: Kuin kekäle kädessä (1976), Sataa suolaista vettä (1978) ja Eteisiin ja kynnyksille (1980).
Sarjaa on syystä verrattu Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -kokonaisuuteen. Joenpelto on kuitenkin painunut unohduksiin toisin kuin Linna. Mietimme syitä tähän emmekä voineet olla ajattelematta, että naisena häntä ei ole arvostettu samalla tavalla kuin mieskirjailijoita. Keksimme selitykseksi myös sen, etteivät Joenpellot teokset ole samalla tavalla tuttuja elokuvista tai tv-sarjoista kuin Linnan. MTV on toteuttanut tv-sarjoiksi ainakin Elämän rouva, rouva Gladin (vuonna 1990) ja Rikkaan ja kunniallisen (1988). Uusintoina emme muistaneet niitä nähneemme.
Suvi Ahola nosti Joenpellon klassikoksi, ja lukisimme mieluusti, miten tämän hetken nuoret feministiset naiskirjailijat ja -kriitikot Joenpeltoa arvottavat. Me olimme yksimielisiä siitä, että Eeva Joenpelto ansaitsee merkittävän aseman suomalaisessa kaunokirjallisuudessa.
Ylistystä äänikirjoille
Liisa-Maija Laaksonen on lukenut Lohja-sarjan 1980-luvun lopussa äänikirjaksi, ja nyt äänitteet on julkaistu uudelleen, mutta kakkososa Kuin kekäle kädessä puuttuu joukosta. Mysteeriksi jäi, miksi. Ilmeisesti alkuperäinen äänite on tuhoutunut.
Ylistimme kilvan Liisa-Maija Laaksosen eläytyvää lukemista. Hän antaa vaivattomasti äänen niin Gröönrooskalle kuin Salme ja Oskari Hännisellekin ja saa sammattilaisen murteen soljumaan korvissamme.
Peukut ylös
Nostimme lopuksi kaikki peukut ylös Joenpelto-kokonaisuudelle, vierailulle Vares-Kantolassa ja Eeva Joenpellon teoksiin ja elämään tutustumiselle tai mieleen palauttamiselle.
”Mielenkiintoista lukea uudelleen, niin eri silmin katselee kuin nuorena.”
”Ihana taas löytää kirjat, joissa puhutaan vanhoista ajoista.”
”Hieno vierailu, paljon olen viisastunut.”
”Sivistävää.”
”Eeva Joenpelto, onhan hän aivan huippu.”
Tässä linkki blogijuttuun, jossa linkki Kirsin Book Clubin Podcastiin #33 ja jossa on runsaasti kuvia Vares-Kantolan vierailustamme : (KLIK)
Nämä kirjat olimme lukeneet:
- Suvi Ahola: Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi
- WSOY 2021
- Äänikirjan lukee Karoliina Kudjoi
- Helena Ruuska: Elämän kirjailija Eeva Joenpelto
- WSOY 2015
- Äänikirjan lukee Miia Nuuttila
Eeva Joenpelto:
- Neito kulkee vetten päällä
- WSOY 1955
- Äänikirjan lukee Erja Manto
- Vetää kaikista ovista
- WSOY 1974
- Äänikirjan lukee Liisa-Maija Laaksonen
- Elämän rouva, rouva Glad
- WSOY 1982
- Äänikirjan lukee Erja Manto
- Tuomari Müller, hieno mies
- WSOY 1994
- Äänikirjan lukee Lars Svedberg
Katso myös Yle Areenasta nämä Eeva Joenpellon haastatteluohjelmat:
Ammatti: kirjailija. Eeva Joenpelto
Itse asiassa kuultuna Eeva Joenpelto (1981)
Tällä blogijutulla ja podcastilla Kirsin Book Club osallistuu kirjabloggareiden Eeva Joenpelto -haasteeseen #joenpelto100, jota emännöi Tuijata-blogi.
Tosi mukava lukupaketti Eeva Joenpellosta
Kiitos, Katri!
Hieno kooste! Sama tunnelma on kuin piirissänne: eri tavoin nyt etenkin naiskuvausta lukee kuin nuorena – aika vaikuttuneena myös. Kiitos osallistumisesta haasteeseen.
Kiitos haasteesta! Osallistuin myös viisi vuottaa sitten Joenpelto-haasteeseesi, mutta nyt varsinkin Lohja-sarjan uudelleen lukeminen/kuunteleminen oli tosi mielenkiintoista ja palautti 70-luvun mieleen. Luin kirjat silloin ensimmäisen kerran ja nyt osasin toisella tavalla nähdä, miten Joenpelto 20-lukua kuvatessaan kertoo myös kirjojen kirjoittamisajasta.
Harmi että Joenpelto on jäänyt niin unholaan, en ollut itsekään mitään häneltä lukenut ennen tätä haastetta. Aloitin Lohja-sarjan ja viehätyin kovasti sekä kirjasta, että Laaksosen eläytymisestä ❤️ Toiveissa on jatkaa sarjan parissa vielä kesän mittaan.
Tämä oli tärkeä haaste myös meidän lukupiirimme kannalta. Vares-Kantolassa vierailu ja Joenpellon kirjojen uudelleen tai ensimmäistä kertaa lukeminen oli kaikille hieno kokemus.
Kiitos moniäänisestä koosteesta! Retki tuonne olisi ehkä kiinnostanut, ellen olisi aiemmin kyläillyt erään residenssikirjailijan luona. Ihan helpostihan sinne ei päässyt julkisilla, mutta toki ”harvoin tarjolla” – kierrokselle lähtee, jos on Joenpelto-fani.
Mulle se Lohja-sarja oli eka yrityksellä muutama vuosi sitten silkkaa tervanjuontia. Elämän rouva on nyt ollut tänä kesänä ihan hittikirja! Onneksi ei kukaan pakota lukemaan läpi rouvan koko tuotantoa. Luin elämäkerran, ja sen kautta jäsentyi tuotanto niin, että osaan paremmin arvata, mistä kirjasta saattaisin pitää.
Elämän rouva, rouva Gladin suunnitteli moni lukupiiriläisistäkin vielä lukevansa. Minustakin Joenpelto onkin hyvin kesään sopivaa luettavaa.
Löysin Eeva Joenpellon parikymppisenä opiskelijana. Silloin ahmin Lohja-sarjan yhtenä kesänä. Blogiaikana on olen lukenut pari hänen teostaan, mutta nyt jostakin syystä on tullut monen vuoden tauko. Joenpelto kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden kerrontatavasta pidän tavattomasti. Ilahduin, kun kuulin, että Liisamaija Laaksosen lukemat äänikirjat on julkaistu ja ajattelin jo palata Lohja-sarjan pariin kuuntelemalla. Onpa harmillista, jos yksi osa puuttuu.
Itse kuuntelin Tuijatan Joenpelto-haastetta silmällä pitäen Helena Ruuskan Joenpelto-elämäkerran. Se piirsi minusta onnistuneesti elämänmakuisen, ristiriitaisenkin kuvan kirjailijasta ja suuresta persoonasta.
Amma, minäkin löysin Joenpellon parikymppisenä opiskelijana, mutta vuosikymmeniä aikaisemmin kuin sinä. Jälkikäteen olen sitä vähän ihmetellyt, ehkä turhaan, kun Joenpelto on sinuakin puhutellut jo nuorena. 70-luvulla Joenpelto oli niin suosittu, että häntä taisivat lukea kaikenikäiset. Silloin poimin Lohja-sarjasta eri asioita kuin nyt.