Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat – Suomen kultakauden naisia

Kirja on niin kansiltaan kuin graafiselta ilmeetään myös sisäsivujen osalta erittäin onnistunut.

Hanna-Reetta Schreck tuli tutuksi, kun saimme hänet vieraaksemme lukupiiriiin kertomaan valloittavasta teoksestaan Minä maalaan kuin jumala – Ellen Thesleffin elämä ja taide (Teos 2017). Huhtikuussa 2021 ilmestyi Säkenöivät ja oikukkaat, jossa Hanna-Reetta kertoo kuuden kultakauden vaikuttajanaisen tarinan ja lähestyy heitä hyvin henkilökohtaisella tavalla, kirjeitse.

Kirje kerronnan muotona saattaa olla haastava, jopa ongelmallinen, silloin kun siihen ladataan kovin runsaasti jo tiedossa olevaa tietoa. Hanna-Reetta Schreck välttää tämän sudenkuopan kertomalla valitsemiensa kultakauden voimahahmojen tarinan erikseen ja pitäytyessään kirjeissä heistä jokaiselle henkilökohtaisessa kokemuksessaan ja näkemyksessään näiden naisten elämästä ja taiteesta, vahvuuksista ja ehkä heikkouksistakin.

Kirjeiden kirjoittaminen oli tyypillistä erityisesti sinunlaisellesi sivistyneistön naiselle. Ne välittivät tunteita ja tietoa, ne olivat henkireikiä. Henkireikiä ovat myös minun kirjeeni, sillä niissä olen varsin pidäkkeettömästi hakenut kontaktia sinuun, menneisyyden ihmiseen, sen tiedon valossa, mikä minulle on kertynyt.”

Kuultuani tämän kirjan ilmestymisestä tiesin heti, että haluan sen omakseni. Enkä pettynyt, käsissäni on paitsi ansioituneen taidehistorioitsijan tuoreita näkemyksiä naisten asemasta tuolloin ja nyt, myös erittäin kaunis esine, jonka valokuvat ja graafinen ilme tukevat sisältöä erinomaisesti. Runsaat lähde- ja viiteluettelot teoksen lopussa ohjaavat kiinnostuneita monipuolisen tiedon lähteille.

Sigrid af Forsellesin kipsiviestos Madeleine Jouvraystä kuuluu Loviisan kaupungin taidekokoelmaan. Kuva: Linda Varoma. Kirjan kuvitusta.

… ja oikukkaat! Mitä sillä tarkoitetaan?

Hieman aprikoin kirjan nimeä. Hanna-Reetta vastaa kysymykseeni kuvaamalla miten itsenäisyyteen pyrkivää, oman tahtonsa julki tuovaa ja perinteisestä roolista ulos pyrkivää naista saatettiin kutsua oikukkaaksi. Kuten Virginia Woolf on todennut, naisen työ on perinteisesti ollut näkymätöntä, kodin ylläpitoa ja perheen huoltoa. Naiset, jotka halusivat oman huoneen ja mahdollisuuden toteuttaa omaa kutsumustaan, järkyttivät ja heidät saatettiin jopa leimata diagnooseilla, niin uhkaavaksi naisten murtautuminen uusiin rooleihin koettiin.

Ellen, Gerda ja Thyra Thesleff bakkantteina. Svenska Litteratursällskapetin arkisto. Kirjan kuvitusta.

Keitä he olivat?

Yhteistä säkenöivälle kuusikolle on, että he olivat hyvin toimeentulevien kulttuurikotien kasvatteja, torpan tytöllä ei vielä kultakaudella ollut mahdollisuuksia murtaa sekä toimeentulon että sukupuolen asettamia rajoitteita. Mukaan on valikoitunut erilaisten kulttuurialojen edustajia, joita yhdistää ainakin aikakauden haastavuus naisen itsenäisyydelle.

Siri von Essen

tunsi nuoresta asti vetoa näyttämölle. Perhe olisi saattanut vielä laulajattaren uran hyväksyä, mutta ammatti jossa valehdeltiin ja näytettiin itseä rahasta oli ehdottoman kielletty. Siri kuitenkin tutustui, rakastui ja meni naimisiin August Strindbergin kanssa, mikä avasi hänelle tien teatteriin Strindbergin tekstien tulkitsijana.

Ellan de la Chapelle

ei tuntenut vetoa ”naisen ainoaan uraan”, aviolittoon. Hänestä välittyy kuva, ettei hän oikein löytänyt paikkaansa elämässä. Taiteita opiskelleena hän piti avioliittoa Albert Edelfeltin kanssa hyvänä naimakauppana, eikä ehkä aavistanut kuinka monin tavoin onneton avioliitosta tulisi.

Sigrid af Forselles

valitsi taiteista naiselle fyysisyytensä vuoksi epäsopivana pidetyn kuvanveiston. Hän lähti 20-vuotiaana yksin Pariisiin opiskelemaan tuon ajan huippuveistäjien johdolla, ja työskenteli myös maineikkaan Auguste Rodinin kanssa. Naimattomana pysytellyt Sigrid asettui Firenzeen, jossa kuoli 74-vuotiaana.

Alma Söderhjelm

sai kahteenkin kertaan vapautuksen sukupuolestaan päästäkseen jatkamaan opintojaan. Hän oli Suomen ensimmäinen naisprofessori. Alma oli monin tavoin oman tiensä kulkija, paikoitellen skandaalinkäryinenkin. Naisliikkeen piirissä hän oli toisinajattelija, kuinkas muuten. Umpihankeen tiensä raivaava ei voi olla kovin kiinni ympäristönsä ajatuksissa.

Thyra Thesleff

oli Ellen Thesleffin pikkusisko, joka tunsi tanssin omaksi alakseen. Isadora Duncan uudisti tanssitaidetta, jonka kehitystä Thyra seurasi. Hän avioitui Alma Söderhjelmin Torsten-veljen kanssa. Pienessä maassa ”kaikki” tunsivat toisensa jo tuolloin.

Aino Järnefelt

löysi jo nuorena Jannensa, jonka kanssa jakoi musiikin. Aino oli lahjakas pianisti, jonka tulkinnat Jean Sibeliuksen teoksista saattoivat hyvinkin vaikuttaa siihen, mihin suuntaan Janne töitään hioi. Sibeliusten rakkaustarina on vailla vertaa, ja Ainoa pidetään kultakauden viimeisenä edustajana, jonka kuolemaan tämä taiteemme loistava aikakausi päättyi.

Hanna-Reetta sai Kirsin Book Clubin kirjailijasukat (by Raila Luhtala) HAMiin kuratoimansa Ellen Thesleff -näyttelyn avajaisissa huhtikuussa 2019.

Säkenöivät ja oikukkaat on saatavilla myös äänikirjana. Vaikka olen suuri äänikirjojen ystävä, suosittelen tätä teosta luettavaksi, mielellään perinteisenä paperikirjana. Hanna-Reetan kerrontaa kuultuaan voi kirjaa lukiessa liki kuulla hänen innostuksensa ja paneutumisensa teoksen aihepiiriin. Tällaista henkilökohtaista vaikuttavutta ei hyväkään äänikirjan lukija pysty saavuttamaan. Yle Areenasta löytyy Hanna-Reetan haastatteluja, joiden kuuntelulla voi saada tuntumaa ennen kirjan lukua.

Kirjan tiedot

  • Hanna-Reetta SchreckSäkenöivät ja oikukkaat – Suomen kultakauden naisia
  • Like 2021
  • Kansi ja graafinen suunnittelu: Tuomo Parikka
  • 240 sivua, 7 h 52 min
  • Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn

Rating: 5 out of 5.

Lue myös:

Kirsin Book Club on mukana kirjabloggaajien naistenviikkohaasteessa nyt jo seitsemättä kertaa. Julkaisemme uuden jutun jokaisena naistenviikon nimipäivänä. (Olethan jo tilannut uudet blogijutut suoraan sähköpostiisi?)

Kommentoi