Leif G.W. Persson: Matkan pää – kokeneen rikostutkijan viimeinen tapaus

Etsiessäni kesädekkaria lukemattomien lukemattomien kirjojeni joukosta käteeni osui mikipainos maineikkaan ruotsalaisen Leif G.W. Perssonin romaanista Matkan pää, joka voitti pohjoismaisen Lasiavain-dekkaripalkinnon vuonna 2011.

Miki on formaattina käteeni oikein hyvin sopiva, ja olenkin monesti surrut sitä, ettei tämä uutuus valloittanut markkinoita, vaan jäi kokeiluksi. Mikikirja kulkee kätevästi mukana, siinä on riittävän iso fontti ja hyvä lukunäkymä. Lisäksi kansimateriaali kestää kovaakin kulutusta, joten mikiä voi pitää aina mukana käsilaukussa.

Mikä on dekkarin rikos ja kuka sitä selvittää?

Lars Martin Johansson on jo hyvä aikaa sitten eläkkeelle jäänyt rikospoliisi, joka on vuosikymmenten varrella tutkinut mittavan määrän henkirikoksia. Johansson saa sairauskohtauksen, ja sairaalassa hän kuin sattuman kauppaa tulee johdatelluksi 9-vuotiaan Yasminin tapauksen äärelle. Yasminin ratkaisematta jäänyt murha on lakiteknisistä syistä vanhentunut muutamaa viikkoa aikaisemmin, mutta siitä huolimatta Johansson pureutuu tähän julmaan tapaukseen.

Ovatko dekkarin henkilöt uskottavia / kiinnostavia?

Persson kirjoittaa romaaniinsa melko laajan gallerian ruotsalaisen yhteiskunnan jäseniä. Henkilöt ja heidän taustansa istuvat hyvin aiempiin tietoihini, ja heidän henkilöhistoriansa kerrotaan uskottavasti. Kirjailija Leif G.W. Persson on työskennellyt poliisihallinnossa ja hän on kriminologian emeritusprofessori, joten hänellä on näkemystä ja kokemusta romaanin toimintaympäristöstä.

Onko juoni vetävä? Ajankohtainen? Entä yllätyksellinen, arvaako lopun?

Matkan pää ei ole lainkaan toiminnallinen dekkari, ja Persson viipyilee melko pitkään Lars Martin Johanssonin tilinpäätöksen kaltaisessa pohdiskelussa eletystä elämästään. Minusta tämäkin elementti romaanissa oli mielenkiintoinen, ja juoni eteni tasaiseen tahtiin.

Johansson on tunnettu tutkijana, joka ”näkee kulman taakse”. Sitä ominaisuutta tässäkin tapauksessa tarvitaan, ja Johanssonilla on myös apuvoimia selvittämässä asioita hänen intuitionsa ja ohjeidensa mukaan. Selvitettävän rikoksen vanhentuminen tuo juoneen oman lisänsä, eikä kirjan loppu ole aivan perinteinen.

Opitko jotain yhteiskunnasta / kulttuurista / jostain muusta?

Eteisvärinän ja aivoveritulpan yhteys oli mielenkiintoista tietoa, joka kannustaa hoitamaan pieneltäkin tuntuvat vaivat ennen kuin ne kehittyvät henkeä uhkaaviksi. Ruotsalaisen yhteiskunnan monimuotoisuus dekkarissa kuvattuna on aina opettavaista.

Miten paljon dekkarissa kuvataan päähenkilön elämää?

Matkan päässä rikostutkijan persoona ja elämä on tavanomaista enemmän kerronnan keskiössä. Vakava sairastuminen ja paluu eläkepäiviltä työtehtäviin yhdessä kuoleman uhan kanssa syventävät kerrontaa. Johanssonin sairauden vaikutus hänen reaktioihinsa ja kommentteihinsa saa hänet silloin tällöin mutisemaan terävää itsereflektiota. Lars Martinin vaimo ja ystävät ympärillä ovat luotettuja ja luotettavia, joten lukijan ei tarvitse kantaa huolta hänen päivittäisestä elämästään.

Onko dekkari raaka, ahdistava tai pelottava?

Matkan pää kertoo uhrin kokemasta väkivallasta paikoin hyvinkin yksityiskohtaisesti. Kuvaukset ovat kuitenkin ammattimaisen kliinisiä lainauksia ruumiinavaus- ja muista pöytäkirjoista, joten niissä ei ole tarpeetonta raakuutta. Teot kauhistuttavat, niiden kuvaukset ovat kuitenkin romaanissa perusteluja ja tarpeellisia.

Herättikö dekkari sinussa ajatuksia, koskettiko?

Sen enempää spoilaamatta totean, että ajatuksia herättäviä sivulauseita oli siellä täällä. Olen tällaisen vähän mehevämmän rikoskirjallisuuden ystävä, ja tekstiä joka herätteli omia muistoja oli oikein mukava sekä lukea että kuunnella.

Kuuntelukokemukseen varmasti vaikutti myös Peter Anderssonin taidokas äänenkäyttö. Olen kuunnellut melko paljon riikinruotsalaisia äänikirjoja, ja kyllä tässä asiassa täytyy todeta että ”svedut, ne vaan osaa”. Kyllä meilläkin osataan, taso vaan kokemukseni mukaan vaihtelee lahden tällä puolella enemmän.

Suositteletko ja kenelle? Montako tähteä?

Suosittelen Matkan päätä lämpimästi kaikille rikosromaanin suuntaan laajenevien maltillisesti väkivaltaa sisältävien ruotsalaisdekkareiden ystäville. Tähtiä ****

  • Leif G.W. Persson: Matkan pää (Otava 2011)
  • Alkuteos Den döende detektiven (2010)
  • Suomentanut Kari Koski
  • 525 sivua
  • e- ja äänikirjana saatavilla ruotsiksi

Rating: 4 out of 5.

Lue myös

Lue myös muut juttumme Lasiavain-voittajista ja Suomen ehdokkaasta sekä kirjasta, josta kisa on saanut nimensä:

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *