Olga Tokarczuk: Aja aurasi vainajain luitten yli – ”tähtikuvioromaani”

Lintu vai kala? Olga Tokarczukin viimeisimmästä suomennetusta kirjasta Aja aurasi vainajain luitten yli olisi tosin osuvampaa kysyä, onko se kettu vai kauris. Onko tarina murhamysteeri vai onko se eläinten kohteluun ja metsästykseen kantaa ottava moraliteetti vai kertomus astrologiaan ja mystiikkaan höpsähtäneestä vanhasta naisesta Puolan syrjäseudulla? Tai niin kuin takakannen teksti New York Times Book Review’tä lainaten kirjaa kuvaa: ”filosofinen satu elämästä ja kuolemasta”.

Aja aurasi vainajain luitten yli on kaikkea tätä ja riemukkaasti omanlaisensa. Ei sekava, ei käsittämätön, oikeastaan aika hauskakin, ja kirja, jossa on sopivasti pähkinää purtavaksi. 

Ja kaiken yllä William Blaken haamu.

Säätiedotuksia, astrologiaa ja muutama murha

Janina, rouva Duszejko, asuu Lounais-Puolassa, lähellä Tšekin rajaa. Hän on yksi harvoista läpi vuoden alueella asuvista ja vartioi naapuriensa taloja pakkaselta ja kosteudelta, kun nämä viettivät talvensa kaupungissa. Kerran viikossa hän ajaa Samuraiksi nimeämällään autolla läheiseen kaupunkiin opettamaan englantia.

Rouva Duszejko, jonka rouvittelu perustuu enemmän ikään kuin aviosäätyyn, harrastaa astrologiaa ja seuraa koko päivän säätiedotuksia niille omistetulta TV-kanavalta. 

Aivan erityisesti pidän siitä, kun näytetään ilmanpainekarttoja, matala- ja korkeapaineiden liikkeitä, jotka selittävät, miksi on joskus niin vaikea päästä ylös sängystä tai miksi polvia kolottaa tai mistä johtuu selittämätön alakulo, joka sekin taitaa olla luonteeltaan kuin säärintama, maapallon ilmakehässä liikkuva oikukas figura serpentinata.

Planeettojen asennot ja liikkeet selittävät hänelle, millaisia ihmiset ovat ja millainen on heidän kohtalonsa. Erityisesti häntä kiinnostaa se, näkeekö Horoskoopista ihmisen kuolinpäivän.

Kuolema Horoskoopissa. Miltä se näyttää? Miten se ilmenee? Mitkä planeetat ovat kohtalon roolissa? Täällä alhaalla, Urizenin maailmassa, voimassa on laki. Se kattaa kaiken tähtitaivaasta moraaliseen omatuntoon. Se on ankara laki, joka ei tunne lempeyttä eikä poikkeuksia. Kun kerran Syntymällä on oma järjestyksensä, miksi ei olisi Kuolemallakin?

Luonto iskee takaisin

Janina-rouvan voi siis sanoa elävän kiinteässä yhteydessä Luontoon ja koko universumiin. Hänen arvojärjestystään korostaa kirjailijan tapa aloittaa isolla alkukirjaimella eri eläinten nimet ja vaikkapa Hämärä ja Pimeys. 

Poliiseille Janina on höpsähtänyt vanha akka. Näin he hänestä ajattelevat, kun hän tuo heille rikosilmoituksia salametsästyksestä ja eläinten kohtelemisesta kaltoin. Omat koiransa, Tytöt, hän on kadottanut ja epäilys kohdistuu seudun metsästäjiin.

Kun Janinan Isojalaksi kutsuma naapuri, jonka hän tietää metsästävän laittomasti, löytyy kuolleena Kauriin luu kurkusssaan, rouva on varma, että kyseessä on eläinten kosto. Kuolema ei jää tähän yhteen ja kaikkiin pätee Janinan mielestä sama epäilys. Asialla ovat olleet väärin kohdellut Eläimet. Mikä muuten selittäisi, että kuolinpaikan ympärillä nähtiin lukemattomia pieniä jälkiä, ikään kuin kauriit olisivat ympäröineet ruumiin. 

Aja aurasi vainajain luitten yli on vahvasti eläimiä ja luontoa puolustava. Tarina on myös luettavissa kritiikkinä Puolan nykyistä politiikkaa vastaan. Seudun valtaapitävät metsästävät yhdessä ja tämä klikki voisi hyvin kuvata Puolan nykyjohtoa. Aja aurasi vainajain luitten yli on ilmestynyt Puolassa vuonna 2009, ja jo silloin maan valtapuolue oli konservatiivinen Laki ja oikeus -puolue, joka vieläkin johtaa maan hallitusta. Naapurimaa Tšekkissä ovat asiat paljon paremmin ja siellä arvostetaan yhä sivistystä, toisin kuin luontoa tuhoavassa ja vallanpitäjien etua ajavassa Puolassa, Janina ajattelee.

Osansa saa myös katolinen kirkko, joka on yhdistänyt voimansa paikallishallinnon kanssa ja jonka vaikutus koululaitokseenkin on suuri. Niinpä paikallisessa koulussa oppilaat harjoittelevat metsästäjien suojeluspyhimyksen, Pyhän Hubertuksen juhlaa varten sen sijaan, että opiskelisivat englantia. 

Miksi William Blake?

Tokarczukin kirjan nimi on lainattu William Blaken runosta, ja kirjassa Janina kääntää yhdessä ystävänsä, entisen oppilaansa Dysion kanssa Blakea. Myös jokaisen luvun alussa on katkelma Blaken runoista.

William Blake (1757-1827) oli englantilainen runoilija ja kuvataiteilija, jonka teokset ”löydettiin” vasta 1900-luvulla. Hänen runoissaan yhdistyvät mystiikka, okkultismi ja voimakas yhteiskuntakritiikki. Nämä kaikki ovat mukana myös Tokarczukin teoksessa.

Ei lintu eikä kala

Aja aurasi vainajain luitten yli ei ole perinteisessä mielessä dekkari, vaikka siinä murhia selvitetäänkin. Sisällön painopiste on kuitenkin muualla, usein filosofisessakin pohdinnassa luonnon merkityksestä. Janina-rouvakin voisi olla Miss Marple -tyyppinen amatöörietsivä, mutta lopultakin näillä vanhoilla naisilla on yhteistä vain ikä, uteliaisuus ja toimekkuus.

Elementtien ja tyylilajien moninaisuudesta huolimatta tai niiden ansiosta Aja aurasi vainajain luitten yli on nautittavaa luettavaa. Erinomaisen hyvin se sopii naistenviikon nostoksi, sillä juuri tällaisia pontevia ja Vaivoistaan huolimatta aikaansaavia ja kantaa ottavia vanhenevat naiset juuri ovat, niin kuin toki nuoremmatkin. 

– Sillä Ihmisellähän on Eläimistä suuri vastuu, Ihmisen on autettava niitä elämään elämänsä, ja kesyeläimiä Ihmisen pitää rakastaa niin kuin nekin rakastavat meitä, sillä ne antavat meille paljon enemmän kuin saavat. Ja niiden on saatava elää elämänsä arvokkaasti, niin että ne saavat kuntoon Taseensa ja karmiseen opintokirjaansa merkinnän suoritetusta lukukaudessa – olin Eläin, elin, laidunsin viheriöivillä laitumilla, synnytin Pentuja, lämmitin niitä omalla ruumiillani, rakensin pesiä, täytin kaiken mikä minulle kuului.

Olga Tokarczuk sai vuoden 2018 Nobelin kirjallisuuspalkinnon, ja luimme lukupiirissä hänen vuonna 1996 ilmestyneen kirjansa Alku ja muut ajat. Siinä korostui Aja aurasi vainajain luitten yli -romaania enemmän satumaiset, mystiset piirteet, mutta yhteistäkin tarinoissa voi nähdä: suljettu kyläyhteisö, yhteys luontoon ja universumiin.

Onnittelut kirjan kääntäjä, Tapani Kärkkäinen!

Tokarczukin suomeksi ilmestyneet romaanit, edellä mainittujen lisäksi Vaeltajat ja Päivän talo, yön talo, on suomentanut Puolan kirjallisuuteen ja kulttuurin perehtynyt Tapani Kärkkäinen. Käännökset välittävät hienosti Tokarczukin kieln ja tyylin, ja ansaitusti suomentajalle myönnettiin juuri kääntämisen viisivuotinen taitelijaprofessuuriapuraha. Lämpimät onnittelut tunnustuksesta!

Talvella 2020 Tapani Kärkkäinen luennoi Helsingin yliopiston Nobel-kirjailijoita esitelleessä luentosarjassa Olga Tokarczukista. Hän kuvasi Tokarczukia erittäin monikasvoiseksi kirjailijaksi, joka kirjoissaan rikkoo perinteistä romaanimuotoa. Hän yhdistää realistiseen kerrontaa satuja ja legendoja, päiväkirjamerkintöjä, katkelmia muista teksteistä tai ensyklopedioista. Kärkkäinen kertoi, miten Tokarczuk on itse kuvannut kirjojaan tähtikuvioromaaneiksi. Kirjailijana hän luo tähdet taivaalle ja lukija tulkitsee ne omista lähtökohdistaan.

Aja aurasi vainajain luitten yli -romaania voi kuvata kaksinkertaisesti ”tähtikuvioromaaniksi”. Janinalle tähtien asema kertoo paljon eikä hän väsy tutkimaan niitä. Tokarczukin lukija saa tutkia kirjan ”tähdistä” luontoa tuhoavan elämäntapamme vaikutuksia, ”säätiedotusten” varoituksia luonnon tilasta sekä elämän ja kuoleman arvoituksia.

• Olga Tokarczuk: Aja aurasi vainajain luitten yli
• Otava 2020
• Puolankielinen alkuteos Prowadź swój plug przez kości umarlych, 2009
• Suomentanut Tapani Kärkkäinen
• Myös äänikirja ja e-kirja
• Äänikirjan lukee Erja Manto
• 248 s./ 9 t 5 min

Kirsin Book Club juhlistaa tällä jutulla Oilin ja Olgan nimipäivää ja osallistuu kirjabloggaajien naistenviikon haasteeseen.

Lue myös muut naistenviikon juttumme:

• 18.7.2021 Kaisa Pulakka: Kurittomat. Jumalattaria, nykynaisia ja muita pahoja akkoja
• 19.7.2021 Susanna Alakoski: Pumpulienkelit
• 20.7.2021 Emily Henry: Täydellinen päivä
• 21.7. 2021 Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat
• 22.7.2021 Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet