Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet – Suomen ensimmäinen naisarkkitehti Wivi Lönn

Taustalla Wivi Lönnin 1910 suunnittelema Kotilan talo Lahden Vapaudenkadulla.

Monet lähihistorian suomalaiset naiset, jotka olivat edelläkävijöitä, ensimmäisiä naisia aloillaan, ovat nyt nousseet ihmisten tietoisuuteen romaanien muodossa, mm. Suomen ensimmäinen naisprofessori Alma Söderhjelm, kirjailija Minna Canth, taidemaalarit Ellen Thesleff ja Helene Schjerfbeck. He kaikki syntyivät 1800-luvulla ja loivat uraa aikana, jolloin naisen paikka oli kotona perheen kasvattajana ja talouden hoitajana. Missään tapauksessa nainen ei saanut loistaa eikä olla parempi kuin mies. Nainen valokeilassa oli jotain järkyttävää ja mahdotonta. Mutta nämä naiset uskalsivat rikkoa rajoja ja luoda historiaa. Suomen ensimmäinen naisarkkitehti Wivi Lönn (1872-1966), jolla oli oma arkkitehtitoimisto, kuuluu ehdottomasti samaan edelläkävijöiden ryhmään.

Pirkko Soininen, kuva Mikael Soininen.

Turkulainen toimittaja ja kirjailija Pirkko Soininen on sukeltanut Wivi Lönnin elämään ja kertoo kirjassaan Valosta rakentuvat huoneet tarinan tytöstä, joka jo ihan pienenä suunnitteli rakennuksia, piti matematiikasta, nautti luonnosta ja unelmoi tulevasta ja josta kasvaa itsenäinen alansa vaikuttaja.

Wivi Lönnin elämä piirtyy erityisesti hänen töidensä kautta, mutta myös toisen vahvan naisen, kauppaneuvos Hanna Parviaisen kautta. Heitä yhdisti intohimo luoda uutta ja saada näkyvää muutosta parempaan yhteiskunnassa, Hanna kehittämällä eri toimialoja ja Wivi suunnittelemalla uudenaikaisia, toimivia rakennuksia. Heidät sitoi toisiinsa rakkaus ja kiintymys, mikä oli 1900-luvun alussa erittäin arka aihe.

Lapsuus Näsijärven rannalla

Olivia Mathilda Lönn syntyi Tampereella vuonna 1872 ja vietti onnellisen lapsuuden Näsijärven rannalla Onkiniemessä oluttehtaan läheisyydessä, jossa Wivin isä Emanuel oli panimomestarina. Sekä isä että äiti Mathilda ymmärsivät tyttärensä lahjakkuuden ja kannustivat häntä opiskeluissa. Isän varhaisen kuoleman jälkeen perhe oli taloudellisesti heikoilla, mutta äidin sinnikkyys, usko ja tuki veivät lahjakasta Wiviä eteenpäin.

Opinnot Tampereella ja Helsingissä

Ensin Wivi haki ja pääsi erityisluvalla Tampereen Teollisuuskouluun vuonna 1892. Hän ei saanut istua samassa luokkahuoneessa kolmentoista miesopiskelijan kanssa, sen katsottiin olevan sopimatonta, joten hän sai yksityisopetusta. Vuoden päästä luokkansa priimuksena hän siirtyi pääopettajansa, arkkitehti George Schreckin suosituksesta opiskelemaan Helsinkiin Polyteknillisen opiston arkkitehtiosastolle ylimääräisenä oppilaana. Hänen opiskelijatovereitaan olivat mm. Herman Gesellius, Eliel Saarinen, Lars Sonck ja Armas Lindgren, josta tuli Wivi Lönnin läheinen ystävä ja työpari. Heidän yhteisiä tärkeimpiä töitään on Helsingin Uuden ylioppilastalon ja Tallinnan Estonia-teatterin suunnittelu. Wivi oli varmaankin toivonut, että he olisivat perustaneet yhteisen toimiston valmistuttuaan mutta kuten tiedämme, Gesellius-Lindgren-Saarinen perustivat kolmen miehen toimiston ja muuttivat Hvitträskiin – loppu onkin historiaa. 

Tämä kuva on kaapattu viehättäviltä Pirkko Soinisen nettisivuilta.

Koulurakennuksia

Valmistumisensa jälkeen Wivi työskenteli Gustav Nyströmin toimistossa, kun hänen uransa lähti lentoon: Tampereen suomalainen tyttökoulu haluaa Lönnin uuden koulurakennuksensa suunnittelijaksi. Nyström tukee vahvasti lahjakkaan Wivin uraa ja lähettää hänet stipendin turvin Skotlantiin tutustumaan koulurakentamisen viimeisempiin trendeihin. Matkasta tulee Wiville valtaisa elämys ja se siivittää nuoren naisen urallaan suuriin edistysaskeliin.

Koulurakennuksista tulee Lönnin tavaramerkki. Hän tulee tunnetuksi valon huomioimisesta, rakennustensa käytännöllisyydestä ja toimivuudesta. Hän perehtyy kohteessa tapahtuvaan toimintaan perinpohjaisesti ja pitää oppimaansa lähtökohtana suunnittelulle.

Oma toimisto

Wivin unelma toteutuu, kun hän muuttaa takaisin Tampereelle ja perustaa oman toimiston. Seuraa monta intensiivistä ja työntäyteistä vuotta. Hän voittaa monia suunnittelukilpailuja mieskollegojensa suureksi harmiksi. Wivin onni on se, että kilpailuihin osallistutaan nimimerkillä ja silloin hän on yksi muiden joukossa eikä naisarkkitehti.

Monet toivovat että ”joku naisi pois rasituksen häiritsemästä miesten toimintaa”.

Kotilan talo 1911

Kotilan talo sai seistä ylhäisessä yksinäisyydessään Lahden torin reunalla. Kuvaaja Huugo Niinivaara.

Entiseen kotikaupunkiini Lahteen Wivi Lönn suunnitteli kaupungin ensimmäisen asunto-osakeyhtiön omistaman Kotilan talon vuonna 1910 Vapaudenkadun ja Rauhankadun kulmassa, torin laidalla. 

Vanhan Lahden olivat rakentaneet puusta itseoppineet rakennusmestarit ja isännät, mutta nyt uusi kaupunki halusi taidetta, vaikuttavia rakennuksia, ei pelkkää tekniikkaa. Häneltä he saisivat kumpaakin, sillä hän aikoi Kotilassa käyttää samaa betonitekniikkaa, jota oli hyödyntänyt jo Peltosen talossa. Kotilaan tulisi välipohjat rautabetonista. Se parantaisi merkittävästi paloturvallisuutta ja pienentäisi rakenteiden paksuuksia. Hän oli betonista innoissaan, yhtä innoissaan kuin joku toinen nainen olisi ollut uudesta leningistä tai hatusta.

Itse asuin toisella puolella katua ja olohuoneen näkymään kuului Kotilan talo. Ystäväni, toimittaja Ina Ruokolainen asui pitkään Kotilan talossa ja kuvaa tuntemuksiaan Wivi Lönnistä ja hänen arkkitehtuuristaan: 

”Ehdottomasti tiesin ja tiesimme koko perhe ja koko suku, että Kotila on Lönnin suunnittelema talo. Ehkä parasta oli, kun nuorena pääsin katsomaan yläkerran asuntoa ja ihastuin korkeisiin, valoisiin huoneisiin ja erkkereihin. Kiinanruusumme rakasti jopa pohjoisen puolen erkkeriä, jossa oli paljon valoa tarjolla. Isot huoneet olivat toisaalta viihtyisiä ja ihania sisustettavia, toisaalta vaikeita siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt saada enemmän jaettuja tiloja lapsille. Korkeus ja pikkuruutuiset ikkunat ja kauniit peiliovet tuntuivat aina luksukselta. Meillä oli jonkin verran myös jugendhuonekaluja ja paljon taidetta, jotka sopivat hyvin asunnon tunnelmaan. Sen voisi vielä sanoa, että mittakaava oli kuitenkin sopiva, jotenkin aistin Wivi Lönnin ajatuksen käytännöllisyydestä ajan mittapuulla.”

Toimittaja Ina Ruokolainen
Olohuoneestamme näkyi vuosia Kotilan talo vasemmalla, Vapauden- ja Rauhankadun kulmassa.

Jyväskylä ja Hanna Parviainen

Jatkuva työnteko, nivelkivut ja stressi sekä äidin huoli tyttärensä terveydestä saavat Wivi Lönnin lopettamaan menestyvän toimistonsa Tampereella ja muuttamaan Jyväskylään, jossa kaksi hänen veljeään jo asuivat. Wivi suunnittelee ja rakennuttaa talon äidilleen ja itselleen. Uusi elämänvaihe, johon kuuluu Hanna Parviainen, alkoi vuonna 1910.

Hannan isä oli perustanut Säynätsalon saareen sahan sekä vaneri- ja puusepäntehtaan. Kun Hannasta tuli tehtaan omistaja ja hallituksen puheenjohtaja isänsä ja veljiensä kuoltua vuonna 1925, suunnitteli Wivi alueen rakennukset, toimiston, työväenasunnot, lastentarhan, vanhainkodin ja sairaalan. Hanna Parviainen oli ilmeisti vauhdikas, elämästä, matkoista ja juhlista nauttiva henkilö, mutta toisaalta kalasti, metsästi ja huolehti ja kehitti perheen maatilaa useamman vuoden. Hän oli myös avokätinen hyväntekijä ja huolehti erityisesti työntekijöidensä sosiaalisista oloista.

Yhdessä elämän loppuun asti

Hanna ja Wivi pitivät toisistaan ensi hetkestä lähtien ja viettivät aikaa keskenään liiankin kanssa, ainakin kummankin äidin mielestä. He sopivat toisilleen, ulospäinsuuntautunut Hanna ja pohtivan arka Wivi. Päästäkseen pois arvostelevien katseiden alta, he matkustivat paljon ja viettivät erityisesti aikaa Euroopan kylpyläkaupungeissa ja Pariisissa, jossa heillä oli asunto ennen 1930-luvun lamaa. Säynätsalon tehtaat jouduttiin myymään ja kummaltakin työnteko jäi, mutta heillä oli toisensa.

Kuinka hän oli silloin joskus ajatellut, ettei tälle tunteelle heidän välillään muka ollut sanoja. Olihan sille – oli olemassa yksi ja oikea sana ja se oli rakkaus. Sitä heidän välillään oli ollut kaikki nämä vuodet. Rakkautta tuskin saattoi olla koskaan liian vähän maailmankaikkeudessa, päinvastoin. Ja jonain päivänä toivottavasti valtio ja kirkko ja kaikki ihmisetkin ymmärtäisivät, että näin saattoi olla ja näin oli hyvä. Ei rakkaus voinut koskaan olla väärin.

Wivi Lönn suunnitteli Hotelli Helkan talon Runeberginkadun ja Pohjoisen Rautatiekadun kulmassa ja asui itse siinä aina talon valmistumisesta vuonna 1928 kuolemaansa vuonna 1966 asti.

Lukufiilis

Minulla oli hiukan hämmentynyt olo luettuani kirjan. Aihe aivan valtavan mielenkiintoinen, sillä Wivi Lönn on ollut nyt useissa yhteyksissä esillä töidensä kautta ja hänen 150-vuotisjuhlavuotensa lähestyy. Valosta rakentuvat huoneet -kirjassa tulee erinomaisesti esille Wivin edelläkävijyys ja töiden oivaltavuus, mutta sekä Wivi että Hanna jäävät henkilöinä mielestäni ohuiksi. Olisin toivonut lisää Wivin tunnetta ja ajattelua tekstiin, kun se kerran fiktiossa on mahdollista. Silti on hienoa, että jokseenkin unohdettu suuruus tai oikeastaan kaksi suuruutta pääsevät uudelleen parrasvaloihin!

Kirjan tiedot

  • Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet
  • Bazar, 2021
  • 382 sivua / 12 h 33 min
  • Äänikirjan lukija Maiju Saarinen

Rating: 3 out of 5.

Wivi Lönn -tapahtumia ja kirjoja

  • ELÄKÖÖN WIVI LÖNN -näyttely 28.04.2022 – 25.09.2022, Arkkitehtuurimuseo, iso näyttelysali, Kasarminkatu 24, Helsinki
  • Wivi Lönn Festivaali, 20-22.5. 2022, Wivi Lönnin syntymäpäivän kunniaksi järjestetty tapahtuma. Arkkitehtuurimuseo
  • Jussi Jäppinen: Wivi Lönn – Muistojen albumi, Kauko Sorjosen säätiö, 2021 
  • Kristiina Markkanen ja Leena Virtanen: Wivi ja Hanna, Arkkitehdin ja kauppaneuvoksen yhteiset vuodet, Atena Kustannus, 2021

Pirkko Soinisen muita kirjoja

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on wp-1595483642572-2.jpg

Kirsin Book Club on mukana kirjabloggaajien naistenviikkohaasteessa nyt jo seitsemättä kertaa. Julkaisemme uuden jutun jokaisena naistenviikon nimipäivänä. (Olethan jo tilannut uudet blogijutut suoraan sähköpostiisi?)

Kommentit
  1. Airi Vilhunen
  2. Tuulevin lukublogi
  3. Marika Oksa (@MarikaOksa)

Kommentoi