S.J. Bennett: Windsorin solmu – Hänen majesteettinsa kuningatar Elizabeth II:n tutkimuksia

Oi, mikä yllätys! WSOY:n lähetti toi paketin, jossa oli todellisia herkkuja minun makuuni! Tuoreita skonsseja, lempilemoncurdiani, teetä ja Englannin kuninkaallisista kertova kirja Windsorin solmu. Thank You so much, ajattelin, laitoin teeveden tulemaan ja uppouduin kiehtovaan seikkailuun Windsorin palatsissa. Eihän tarina totta ole, ei kuningatar Elizabeth II salaa mitään murhia ratkaise, tai mistäs sitä koskaan tietää!

S.J. Bennett on taiteilijanimi uuden äärellä. Hän on kirjoittanut Sophia Bennettin nimellä kymmenen lasten- ja nuortenkirjaa ja saanut niistä useampia palkintojakin. Hänellä on tohtorintutkinto italialaisessa kirjallisuudessa ja hän on toiminut konsulttina, opettanut luovaa kirjoittamista ja kerran hakenut töihin The Firmiin eli kuningashuoneen palvelukseen. Itse asiassa juuri sille paikalle kuningattaren apulaisyksityissihteeriksi, johon hän on istuttanut Windsorin solmun toisen päähenkilön. Ja tulihan se jo selväksi, että se toinen päähenkilö on hän, joka istuu valtaistuimella.

Let’s go! Lähdetään Kirsin Book Clubin dekkarikysymyksien johdattamana Windsorin solmun kimppuun:

1. Mikä on dekkarin rikos ja kuka sitä selvittää?

Windsorin palatsissa on ollut illalliskutsut, joissa kuningatarkin on ollut paikalla. Niin myös prinssi Charles, Sir David Attenborough, Canterburyn arkkipiispa, venäläinen oligarkki ja monta muuta vierasta, joista osa oli jäänyt linnaan yöksi. Aamulla seurueeseen kuulunut hurmaava, nuori venäläinen pianisti, joka oli soittanut Rahmaninovia kuin enkeli, löytyy ullakkohuoneestaan alastomana, sidottuna ja kuolleena. Onko kyseessä pieleen mennyt seksileikki vai murha?

Poliisit tulevat tietenkin selvittämään tapausta. Mutta kuningatar Elisabeth II ryhtyy vetämään aivan omaa salaista tutkimuslinjaansa ja valitsee siihen avustajikseen hänen uutena apulaisyksityissihteerinään työskentelevän Rozie Oshodin ja muutaman muun luottohenkilön. Kenenkään ei tule tietää, mitä kuningatar ja Rozie puuhaavat.

2. Ovatko dekkarin henkilöt uskottavia / kiinnostavia?

Kirjan henkilöt ovat erittäin uskottavia. Kuningatar Elizabeth II on hyvin samanlainen kuin Crown-tv-sarjassa ja se on se ainoa kuva, mikä minulla ja miljoonilla muilla sarjan katsojilla on tällä hetkellä kuningattaresta. Kirjassa eletään vuotta 2016 ja varsinaisen rikosjuonen ulkopuoliset tapahtumat ovat suoraan kuningattaren aidosta kalenterista.

Rosie Oshodi on pitkä, tumma nainen, jolla on sotilaskoulutus. Hän on uudehko tehtävässään apulaisyksityissihteerinä ja jaksaa vielä pohtia kuningattaren roolia ja householdin toimintaa. Se tulee selväksi, että The Firmissa työskentelevillä ei ennätä olla yksityiselämää, sillä töissä ollaan aina kun jotain tapahtuu.

Prinssi Philip on riemastuttava ja energinen. Hän manaa poliisien touhuja, kutsuu vaimoaan hellästi Lilibetiksi ja on koko ajan omilla retkillään. Hän olisi saanut olla palatsissa hieman enemmänkin, sillä hänen dialoginsa on tässä yhteydessä virkistävän rempseää.

Muuta porukkaa kirjassa on hieman liikaakin ja lukiessa sai hieman tarkistella, että kukas tämä nyt olikaan.

3. Onko juoni vetävä?

Juonessa on hyviä koukkuja, mutta loppupuolella mennään vähän turhan mutkikkaaksi. Sen sijaan sivujuonet ovat oikein kiinnostavia, kuten muistaako prinssi Philip tuoda kuningattarelle toffeeta Skotlannin reissultaan tai kuivaako Windsorin nurmikentät, jotta ratsastustapahtuma voidaan järjestää?

4. Opitko jotain yhteiskunnasta / kulttuurista/ jostain muusta?

Olen lukenut aiemmin Alan Bennettin The Uncommon Reader -kirjan, jossa fiktiivinen kuningatar on päähenkilönä. Nyt ollaan samoilla jäljillä. Windsorin palatsin elämää kuvataan juuri niin kuin Crownissa, henkilökuntaa on paljon ja kuningatar ei voi omin päin tehdä oikein mitään, eikä hänelle kerrota kaikkea.

Toki tekstistä voi poimia englantilaisen luokkayhteiskunnan elementtejä, mutta ne ovat kyllä jo aiemmasta melko tuttuja. Kuningatar on kyllä työteliäs ysikymppinen!

Mielenkiintoista oli myös se, minkälaisin stereotypioin kuvataan erimaalaisia. Millainen on Putin, millaisia ovat kiinalaiset tai venäläiset miljardöörit.

5. Miten paljon dekkarissa kuvataan päähenkilön elämää?

Sekä kuningattaren että Rozien elämää kuvataan juuri sopivasti. Tai kuningattaren arjesta olisi voinut lukea vieläkin enemmän, mutta lisää tulee varmasti jatko-osissa. Toki arkeen mahtui esimerkiksi Barack ja Michelle Obaman vierailu ja muutamia muita tapahtumia, joihin viitataan. Kivan säväyksen toivat hetket, jolloin Elisabeth oli isoäidin roolissa, kun poika Edward perheineen tuli ratsastamaan Windsoriin tai kun vietettiin Charlotten synttäreitä.

Hyvin tuli esiin myös se, että kuningatar on protokollan vanki. Kaikki hänen oivalluksensa rikostutkinnan yhteydessä piti kierrättää jonkun toisen kautta ja hovin ulkopuoliset tapaamiset piti järjestää salaillen ties millä verukkeella. Onneksi oli aina koiria ympärillä!

6. Onko dekkari raaka, ahdistava tai pelottava?

Mukana on kyllä kuolemaa ja taistelua, mutta ei mitenkään korostaen. Cozy crimea parhaimmillaan!

7. Herättikö dekkari sinussa ajatuksia? Koskettiko?

Windsorin solmu oli mielestäni oikein mukavaa, viihteellistä luettavaa, juuri sellaista, jonka kanssa voi ottaa kupin teetä ja lemoncurd-skonssin. Se herätti minussa kiinnostusta toisia kuninkaalliskirjoja kohtaan ja aloitinkin heti kuunnella äänikirjana Omid Scobien ja Carolyn Durandin Finding Freedom, jossa käsitellään Harryn ja Meghanin tarinaa. Myönnän, että iso osa näiden kirjojen viehätystä on kuninkaallisen elämän tirkistelyssä.

8. Suositteletko ja kenelle?

Suosittelen ehdottomasti kaikille heille, joita Englannin kuningashuone yhtään kiinnostaa. Kuningatar on kirjassa juuri niin symppis ja pätevä kuin hänen haluaisikin olevan. Aivan ehdottomasti aion lukea Hänen majesteettinsa -tutkimuksia sarjan kakkososan nimeltään A Three Dog Problem, joka ilmestyy englanniksi marraskuussa 2021 ja suomeksi hieman myöhemmin.

Kirjan tiedot

  • S.J. Bennett: Windsorin solmu
  • WSOY, 2021
  • The Windsor Knot
  • Suomentaja: Kaisa Haatanen
  • 347 sivua / 9 h 5 min
  • Äänikirjan lukija: Karoliina Kudjoi

Rating: 3.5 out of 5.

Lue myös

Kommentit
  1. Anki Heikkinen

Kommentoi