Saija Kuusela: Katse – esikoisdekkarissa pohjoisen mystiikkaa ja piinaavia ihmissuhteita

Ilta oli täynnä tunteita, kun Tammi-kustantamon takapihan ravintolassa vietettiin Saija Kuuselan esikoisdekkarin, Katseen, julkistusjuhlaa. Kirjailija säteili onnea kirjastaan ja liikuttui kyyneliin seuratessaan ystäviensä esitystä kirjan teemoista. Iloisia olemme myös me juhlaan osallistuneet kirjailijan puolesta, mutta myös siitä, että pitkästä aikaa oli pystytty kokoontumaan joukolla juhlistamaan uutta kirjaa.

Saija Kuusela kertoi Katse-dekkarin ensimmäisten sivujen syntyneen vuonna 2015 oman parisuhdedraamansa aiheuttamassa lamaannuksessa. ”Aina voi sentään kirjoittaa”, hän kertoi ajatelleensa ja naputteli liuskan tekstiä, joka hänen yllätyksekseen näytti aivan dekkarin alulta. Syntyi Katseen ensimmäinen 100-sivuinen versio, joka kuitenkin jäi pöytälaatikkoon kolmeksi vuodeksi.

Välivuosien aikana syntyi tarvittavaa etäisyyttä tarinaan ja sen ihmissuhdekiemuroihin. Ja ennen kuin oltiin niin pitkällä, että Saija Kuusela oli valmis lähettämään käsikirjoituksen kustantajalle, hän alkoi opiskella kirjoittamista Jyväskylän avoimessa yliopistossa.

Saija Kuuselaa haastatellut Tammen kustannuspäällikkö Petra Maisonen kertoi, miten kustantamossa oli juuri haikailtu uutta naisdekkaristia ja puhuttu, miten jokin pohjoiseen liittyvä tarina voisi olla kiinnostava. Kun hän tämän keskustelun jälkeen avasi kustantamon sähköpostin, johon tulee päivittäin 3-4 käsikirjoitusta, sielläpä odottikin Saija Kuuselan juuri lähettämä Katseen käsikirjoitus. Kustantamon myönteinen vastaus tuli poikkeuksellisen nopeasti, heti seuraavana päivänä käsikirjoituksen lähettämisestä.

Miten Pohjois-Norja sitten valikoitui Katseen miljööksi? Biologin tarkkuudella Saija Kuusela määritteli kaksi boreaalisella vyöhykkeellä sijaitsevaa maata, jotka kiinnostavat häntä: Norja ja Kanada. Norjan rannikon ympäristötuntemuksen hän kertoi syntyneen Google Mapsia ahkerasti käyttäen ja tarinan nimettömänä säilyvän kylän ja Djarnebyn kaupungin olevan kuvitteellisia. Suomen Lappi on Kuuselalle tutumpi ja samaa tunnelmaa ja sopivaa outoutta voi kokea myös Norjan puolella.

Tutkitaanpa Katsetta Kirsin Book Clubin perinteisten dekkarikysymysten avulla. Kysymyksiin vastasivat Kirsi ja Minna.

Mikä on dekkarin rikos ja kuka sitä selvittää?

Ollaan Pohjois-Norjassa, kuvitteellisen Djarnebyn pikkukaupungin seuduilla, Jäämeren rannalla. Tunturipurosta löytyy tuntemattoman miehen ruumis, jolta on poistettu silmät.

Paikallisella poliisilaitoksella työskentelee tiimi, jota vetää ystävällinen Bobby. Katseen päähenkilö on kuitenkin tiimissä työskentelevä, Oslosta takaisin pohjoiseen muuttanut Nea Guttorm, joka on aiemmin työskennellyt profiloijana.

Ovatko dekkarin henkilöt uskottavia / kiinnostavia?

Kirsi: Tiimi on sopivan pieni, mutta näin sarjan ensimmäisessä osassa tutummaksi tuli vain Nea. Hänen äitinsä on saamelainen, joka on aikoinaan jättänyt perheensä syistä, jotka ovat Nealle arvoituksia. Taustalla on myös alistava, juuri päättynyt avioliitto, jota Nea on paennut pohjoiseen. Näihin taustamuuttujiin viitataan, mutta ne jäivät minulle edelleen hieman epäselviksi.

Nealla on myös erityiskykyjä eli hän on jonkinlainen selvännäkijä. En halua sanoa, että se ei olisi mahdollista, mutta tässä laajuudessa pidän sitä kyllä epäuskottavana.

Minua olisi kiinnostanut tutustua paremmin turkkilaistaustaiseen Tanyaan, joka vilahtelee Nean työkaverina ja ystävänä. Hänestä mainitaan mies ja lapset, mutta sen syvemmälle ei vielä mennä.

Minna: Nean näkijänlahjat pysyivät minulle uskottavina niin kauan kuin ne ilmenivät aavistuksina ja/tai vahvana mutuna, joka vaati kulkemaan sen osoittamaan suuntaan. Herkkyys vaistota asioita ja lukea heikkoja signaaleja vaihtelee aika paljon, enkä tällaisen herkkyyden olemassaoloa kyseenalaista enkä edes pidä sitä erityisen yliluonnollisena. Nean kuvauksessa mentiin hieman veteen piirretyn viivan maagisemmalle puolelle.

Onhan myös niin, että asioilla on se merkitys jonka niille annamme. Nealle myymälävarkaan sattumalta onnistunut nappaaminen oli merkki, joku toinen ei olisi siihen kiinnittänyt huomiota.

Myös Bobbystä – tai Robertista, kuten Nea häntä ainoana kutsuu – ja hänen menneisyydestään saamme tietää enemmän. Minulle Bobby on ristiriitainen hahmo ja reagoin toisin kuin yleensä. Salaperäisyys ei herätäkään uteliaisuuttani poliisihahmon yksityiselämää kohtaan, vaan minun puolestani Bobby saa keskittyä poliisin tehtäviin. Toivon kovasti, että Bobby aikuistuu seuraavassa kirjassa.

Onko juoni vetävä? Ajankohtainen? Entä yllätyksellinen, arvaako lopun?

Kirsi: Juoni lähti minusta kovin hitaasti vetämään, mutta nappasi kyllä kun esiin tuli hieman enemmän johtolankoja. Mitään erityistä ajankohtaisuutta en kokenut, ellei sivujuonena mainittuja huumereittejä lasketa. Tai sitä, että Katse osuu suosittuun Nordic Noir -genreen ympäristökuvauksellaan: jäätä, lunta ja pitkät etäisyydet.

Katseen loppu on yllätyksellinen, ja tässä on mielestäni kirjan suurin heikkous. Minusta dekkareiden paras anti on se, että lukijana pystyy jotenkin arvaamaan tai päättelemään syylliset joistain tekstiin sijoitetuista vinkeistä. Kun Katseessa ratkaisu pohjautuu suurelta osin yliluonnollisiin viesteihin, niin lukijalle ei tarjota mahdollisuutta omaan ratkaisun keksimiseen. Sehän voi olla ihan mikä tahansa deus ex machina.

Minna: Olen tässä Kirsin kanssa samoilla linjoilla. Kaipasin lisää aivojumppaan haastavia vihjeitä sekä syyllisyydestä että jonkun muun syyllisyydestä. Jälkimmäiset usein sekoittavat dekkarin pakkaa viihdyttävästi.

Opitko jotain yhteiskunnasta / kulttuurista / jostain muusta?

Kirsi: Katseen tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Norjaan, jossa olen käynyt muutaman kerran. Ympäristö oli tekstin ja omien kokemusten perusteella helppo kuvitella. Pohjoisen erityislaatuisuus tulee esiin lähinnä viittauksina saamelaisten tarustoon ja uskomuksiin.

Minna: Noihin tarustoihin ja kulttuuriin olisin voinut upota vähän perusteellisemminkin. Minua jäi askarruttamaan, kuinka paljon Nean äidin ratkaisussa oli henkilökohtaisia vaikuttimia ja kuinka paljon kulttuurien törmäystä. Ja tähän kulttuurien rinnakkaiseloon hieman laajempi Tanyan hahmo olisi saattanut tuoda syvyyttä.

Miten paljon dekkarissa kuvataan päähenkilön elämää?

Minna: Nean menneisyys kulkee hänen mukanaan, pako pohjoiseen ei siis ainakaan vielä ole vapauttanut Neaa häntä vaivaavista tapahtumista. Tämänhetkinen elämä on täynnä työtä, mukaan mahtuu kuitenkin myös viitteitä siitä että tulevaisuudessa yksityiselämässä saattaa tapahtua muutoksia.

Onko dekkari raaka, ahdistava tai pelottava?

Kirsi: Katse ei ole raaka tai pelottava, mutta ahdistavaksi sitä voi kuvailla. Sekin siksi, että mukana on niin monta ahdistunutta ihmistä. Ilon pilkahdukset ovat Katseessa harvinaisia.

Minna: Minusta silmien poistaminen ruumiilta oli raaka teko, ja se kuvattiin tutkimusten vaatimalla tarkkuudella. Muuten Katse ei minua ahdistanut eikä pelottanut.

Kirsi: Totta, mutta silmät oli poistettu jo ennen kuin tarina alkaa, joten lukijan ei tarvinnut todistaa sitä ”livenä”. Se hieman helpotti.

Herättikö dekkari sinussa ajatuksia, koskettiko?

Kirsi: Saija Kuusela kertoi myös ennakkopainoksen etulehdellä, että hän ryhtyi kirjoittamaan tilanteessa, jossa oma parisuhde oli päättynyt. Katseessa on onnettomia suhteita, joissa toistuvat samankaltaiset teemat. Tulee tunne, että tähän kirjan osuuteen on vuodatettu kirjailijan sydänverta ja siksi kuvatut tunteet tuntuvat niin aidoilta.

Minna: Ajatuksia heräsi moneen suuntaan, aivan kuten kirjakin kurotteli. Tunnistettavia aineksia löytyi, kuten varmasti monelle riittävän pitkän elämänkokemuksen omaavalle. Tunnelmani jäivät enemmän juuri analyyttiseen tarkasteluun kuin koskettavuuteen, ehkä koska maagisen realismin ulottuvuus vieraannutti minua tekstistä.

Suositteletko ja kenelle? Montako tähteä?

Kirsi: Saija Kuusela kirjoittaa kaunista ja kuvailevaa kieltä, Katseessa onkin vahva kaunokirjallinen ote. Katse on kelpo dekkari, jossa on mielestäni kansainvälistä tuntua. Suosittelen erityisesti heille, joita poliisilaitoskuvaukset ja pohjoisen luonto viehättävät.

Minna: Saija kirjoittaa jo Katseelle jatko-osaa Vyöry, joka ilmestyy keväällä 2022. Ilman muuta suosittelen tutustumaan Katseeseen. Siten selviää parhaiten, onko tämän lajityypin dekkari oman maun mukainen. Olen varma että sarja löytää lukijansa.

Suosittelemme Katsetta myös lukupiireille, sillä meilläkin syntyi keskenämme runsaasti keskustelua juonen eri käänteistä.  

Kirjan tiedot

• Saija Kuusela: Katse
• Tammi 2021
• 350 s / 10 t 23 min
• Äänikirjan lukee Sanna Majuri

---

DEKKARIFESTIVAALI 2021

Saija Kuusisto osallistuu esikoisdekkaristina Dekkarifestivaaleilla 18.9.2021. Mukana verkkofestareilla myös Viveca Sten, Clare Macintosh, Arttu Tuominen, Leena Lehtolainen, Max Seeck, Jarkko Sipilä, Martta Kaukonen, Tuire Malmstedt ja Max Manner. Dekkarifestivaalin koko ohjelma ja tarkka aikataulu on julkaistu festivaalin sivustolla.

Lippuja voi ostaa Tiketistä.