Fernanda Melchor: Hurrikaanien aika – Booker-ehdokkaaksi valittu vimmainen tarina Meksikon syrjäseudulta. Mukana ARVONTA.

Tuskin mistään aikaisemmasta yhdessä lukemastamme olemme käyneet samanlaista keskustelua kuin syyskuun lukupiirikirjastamme, Fernanda Melchorin Hurrikaanien ajasta. ”Epämiellyttävää, vaikeaa lukea, melkein oksensin …” olivat kommentteja kirjasta. Mutta kun tuli aika peukuttaa, moni peukku nousi ylös, heidänkin, joita kirja oli puistattanut. Loppuarvioksi annoimmekin kirjalle neljä tähteä. ”Oikeaa KIRJALLISUUTTA, joka jää mieleen.”

Syyskuun lukupiiriin kokoonnuimme Minnalle. Vasemmalta Airi, Piia, Kirsi, Marja, Eija, Minna, Titti, Raila, Pirjo ja hänen sylissään Coco.

Millainen kirja nostatti lukupiirissä näin voimakkaita negatiivisia tunteita? Hurrikaanien ajan tapahtumat sijoittuvat nykyhetkeen köyhälle syrjäseudulle Meksikon kaakkoisosaan, kuvitteelliseen La Matosan kylään. Joen rantavedestä löytyy tapettuna kyläläisten Noidaksi kutsuman ruumis. Tähän lopputilanteeseen johtavia tapahtumia kuvataan useamman kyläläisen tarinan kautta, ja samalla avautuu eri näkökulmista kylän elämä, joka ei ole helppoa eikä kaunista. Sitä leimaa köyhyys, näköalattomuus, päihteet ja prostituutio sekä taikausko.

Kirjan henkilöt ovat kaikki tavalla tai toisella yhteiskunnan laidalla, työttömiä, narkkareita, pikkurikollisia, prostituoituja, nuoria miehiä, jotka hankkivat rahaa pillereihin ja huumeisiin tarjoamalla itseään ja palvelujaan niitä haluaville miehille. Vahvimpia ovat naiset, jotka elättävät miehensä ja sukunsa bordellin tai majatalon pitäjinä. Heikoimmilla ovat muiden armoilla ja hyväksikäytettynä olevat, nuoret tytöt ja nuoret miehet, oikeastaan vielä pojat.

Vanha-Noita, tapetun Noidan äiti, toi hetken helpotusta kylän naisille, jotka kertoivat hänelle murheensa ja joille hänellä oli tarjota lääkkeitä, lohtua ja apua elämän konkreettisissa ongelmissa. Pikku-Noita, joka äidin kuoltua peri Noita-nimen, vetää puoleensa kylän miehiä, jotka hekin etsivät hetken helpotusta.  Molempia Noitia verhoaa salaperäisyys ja kyläläiset uskovat, että Noidan talossa on piilossa suunnattomat rikkaudet. Hurrikaanien aika ei ole mikään rikostarina, vaikka lähes rikollisina voi pitää olosuhteita, joissa ihmiset joutuvat elämään.

Vimmaista tekstiä

Melchor kirjoittaa vimmaisesti. Hänen virkkeensä ovat pitkiä, lukemattomien lauseiden ketjuja. Sivut ovat täysiä, aivan konkreettisesti: ei kappalejakoa, teksti on yhtenä pötkylänä, kun myös oikea on reuna tasattuna, ja noin 200-sivuisessa kirjassa lukuja on kahdeksan. Teksti ei anna lukijalle mahdollisuutta pysähtyä välillä ja vetää henkeä.

[–]koska Vanha-Noita oli myrkyttänyt don Manolon ja kironnut tämän pojat niin että he olivat kuolleet onnettomuudessa, kuohinnut ja vienyt taikatempuillaan voimat kylän miehiltä, ja ennen kaikkea koska hän oli riistänyt niin monen huonon naisen vatsasta siemenen, jolla oli ollut oikeus itää siellä; Vanhus oli liuottanut niitä myrkyillä, joita hän valmisti kaikille halukkaille ja joiden reseptin Pikku-Noita peri ennen äitinsä kuolemaa, heidän vetäytyessään suojaan vuoden -78 mutavyöryä edeltävinä päivinä, kun hurrikaani iski raivolla vasten rannikkoa ja jylisevä myrsky täytti sateella, joka jatkui päiväkausia, ja vesi hukutti alleen niityt ja lakastutti kaiken, hukutti eläimet jotka myrskytuulen ja jyrinän lamauttamina eivät ehtineet ajoissa paeta pilttuustaan ja jopa ne lapset joita kukaan ei onnistunut nostamaan syliinsä kukkulan haljetessa ja vajotessa ja viedessään mukanaan kivenmurikoita ja juuriltaan irronneita tammia ja mustaa mutaa, joka pyyhki altaan kaiken ennen kuin hajosi rannikolle; [–]

Kaikki lukupiirissä koimme kirjan vaikeaksi lukea. Joillekin teksti alkoi avautua paremmin puolivälin jälkeen. Ne jotka olivat kuunnelleet kirjan tai osan siitä äänikirjana, totesivat, että kuunneltuna hengästyttävää tekstiä oli helpompi ottaa vastaan. Nostimme hatun äänikirjan lukijalle Meri Nenoselle, joka pystyy hienosti rytmittämään tauotonta tekstiä. Samalla ihmettelimme, miksi Melchor oli valinnut näin haasteellisen tyylin tarinalleen. Toinen hatunnosto suomentajalle, Emmi Ketoselle, joka on hienosti saanut tekstin elämään suomeksi.

”Halusiko kirjailija tekstin tyylillä kuvata, miten henkilöt ovat henkensä hädässä, eivät pysty pysähtymään?”

Mutta annetaan kirjailijan itse kertoa kirjastaan:

Fernanda Melchoria tapaamassa

Fernanda Melchor vieraili Suomessa syyskuussa ja Kirsin Book Clubilla oli mahdollisuus tavata hänet. Kirjailijan piti alun perin vierailla Suomessa osallistuakseen Helsinki Lit -kirjallisuustapahtumaan, mutta elokuuksi suunniteltu Helsinki Lit peruttiin koronarajoitusten takia. Melchorin vierailu kuitenkin toteutui, ja Oodissa taltioitiin hänen haastattelunsa, jonka ainoana yleisönä olimme me lukupiiriläiset.

Tapasimme Oodissa valoisan ja älykkään kirjailijan, joka iloitsi siitä, että Hurrikaanien aika oli valittu Booker-ehdokkaaksi. Hän totesi kansainvälisen maineen lisäävän myös paineita seuraavaa kirjaa kohtaan.

Hurrikaanien aika on Melchorin toinen romaani, ja se oli yksi arvostetun kansainvälisen Booker-palkinnon ehdokkaista viime vuonna. Kirja on käännetty jo yli 30 kielelle. Idean romaaniinsa Melchor sai pienestä lehtiuutisesta, jossa kerrottiin silvottuna löytyneen naisen ruumiista. Murhan syyksi paljastui se, että naista pidettiin noitana. Melchoria yllätti ja kylmäsi, että yhä nykyaikana naisia kuolee, koska heidän epäillään olevan noitia. ”Tiesin heti, että minun pitää kirjoittaa siitä.” Hän ajatteli käsittelevänsä tapausta toimittajana, mutta päätyi kuitenkin fiktioon, mm. siksi, että Meksikossa ja juuri Veracruzin alueella, jonne tapahtumat sijoittuvat, on murhattu paljon toimittajia.

Taikausko on Meksikossa yhä yleistä, ja varsinkin lapsuudessaan ja nuoruudessaan Melchor törmäsi siihen usein: taudit johtuvat huonosta ilmasta, amuletit suojelevat pahalta, taikuuksien avulla voi saada miehen rakastumaan tai langettaa kirouksen. Taikauskoisia ovat monet katolisetkin, ja varsinkin kuubalaislähtöisen santerian harjoittajat, joiden uskonnossa sekoittuvat afrikkalaisperäiset uskomukset ja katolisen kirkon opit.

Olen aina rakastanut kieltä, ja olin jo lapsena ”kävelevä sanakirja”, Melchor kuvasi suhdettaan kieleen. Hurrikaanien ajan hän on kirjoittanut Veracruzin murteella, joka hänen mukaansa on hyvin rivoa, ”spicy way of talking”, kuten hän englanniksi sitä kuvasi.

Suurin osa Meksikossa ilmestyneistä kirjoista on käännöskirjoja ja Espanjan espanjaa. Meksikolaiskirjailijat taas ovat yleensä lähtöisin Mexico Citystä ja Pohjois-Meksikosta. Melchor halusi kirjoittaa eteläisen Meksikon ihmisten näkökulmasta ja heidän kielellään.

Kirsin Book Clubista Fernanda Melchoria olivat Oodissa tapaamassa oikealta lukien Marja, Kirsi, Airi, Raila ja Minna.

Naisviha kumpuaa pelosta

”Meksiko on yhä misogyyninen, homofobinen ja mieskeskeinen yhteiskunta, vaikka onkin muuttumassa”, Melchor kuvasi kotimaataan. Samalla hän korosti, ettei Hurrikaanien aika ole koko kuva Meksikosta. 120 miljoonaan asukkaan maahan mahtuu monta todellisuutta.  

Noita edustaa Melchorin mukaan tarinassa kaikkea, mitä miehet naisissa pelkäävät ja mistä kumpuaa heidän väkivaltaisuuteensa naisia kohtaan. Hurrikaanien ajan tarinassa esiintyykin monenlaisia naisiin kohdistuvan ruumiillisen ja henkisen väkivallan muotoja. Lukupiirissä keskustelimme, onko kirja kuitenkaan ensi sijassa naisvihan kuvaus, sillä eivät kirjan nuoret miehetkään pääse helpolla. Heillä on kovin vähän vaihtoehtoja. ”Sovinistinen yhteiskunta pakottaa nuoret miehet odotusten mukaiseen roolimalliin”, Melchor totesI.

Keskeistä ja traagisinta tarinassa on ihmisten näköalattomuus, osattomuus, lähtökohdat, joista heillä ei ole mitään tapaa tai mahdollisuutta ponnistaa ulos, ja niin väkivallan, köyhyyden ja rikosten kierre jatkuu. Hurrikaanien aika toi mieleemme aikaisemmin yhdessä lukemamme kirjat Édouard Lousin Ei enää Eddy ja Tommy Orangen Ei enää mitään. Myös Linda-Maria Roineen Mercedes Bentso – ei koira muttei mieskään ja Finlandia-ehdokkaana ollut Hanna-Leena Kuisman Kerrostalo palasivat kirjat lukeneille mieleen.

Oodissa Fernanda Melchoria haastatteli Anni Valtonen. Haastattelu myös taltioitiin. Takana maski kasvoillaan istuu Nora Varjama kirjan suomeksi kustantaneesta Aula&co:sta.

Ei toivon pilkahdusta

Vietnamilainen kirjailija Kim Thúy on todennut, että rumista asioista pitää kirjoittaa kauniisti. Fernanda Melchorin periaate tämä ei ole. Emme välttämättä odottaneet Melcorilta kaunis tekstiä, mutta ainakin vähän valoa kaipasimme kirjan tarinaan, kontrastia pelkälle varjolle ja umpipimeydelle.

Melchor antoi hyvän selityksen kirjalleen ja sen tyylille Oodin haastattelussa: ”Kirjan tarkoitus on pakottaa lukija sellaisen henkilön nahkoihin, josta hän ei todellisuudessa pitäisi.” Ja jota emme keskiluokkaisina suomalaisnaisina todellisuudessa edes tapaisi, jatkoimme kirjailijan lausetta. Toinen muistutus kokonaisarviointiamme pohjustamaan poimittiin Anna-Lena Laurénin artikkelista: ”Tärkeintä mitä voi tehdä on lukea kirjoja, joita ei ymmärrä.”

Nämä ajatukset pohjana summasimme lopussa kokemuksiamme:

  • ”Kirja veti puoleensa eikä sitä halunnut jättää kesken.”
  • ”Kirja vei epämukavuusalueelle, ja se oli kasvattavaa.”
  • ”Teksti jäi minulle liian vaikeaksi.”
  • ”Nostan peukun pystyyn siksi, että kirja on kirjoitettu. Ajattelen toimittajien murhia ja Melchorin rohkeutta.”  

Annoimme kirjalle neljä tähteä, mutta totesimme kirjailijan olevan oikeassa todetessaan: ”Tämä kirja ei ole kaikille.”

  • Fernanda Melchor: Hurrikaanien aika
  • Aula & Co, 2021
  • Espanjankielinen alkuteos Temporada de huracanes
  • Suomentanut Emmi Ketonen
  • Äänikirjan lukija Meri Nenonen
  • 210 s./6 t 45 min

Rating: 4 out of 5.

ARVONTA on päättynyt ja onnettaren eli random.orgin avustuksella Fernanda Melchorin Hurrikaanien aika -kirjan saavat Katri ja Hanna Koi. Onnea voittajille! Lähetämme teille sähköpostiaviestiä ja kysymme osoitetietoja.

Kiitos Aula-kustantamolle lukupiirin kirjoista ja kutsusta seuraamaan kirjailijan haastattelua. Myös arvottavat kirjat kustantaja on lahjoittanut.

Kommentit
  1. Oili Kölhi
  2. Helena Kataja
    • Eila Vuori
  3. Terttu Mäkinen
  4. Raili Ojalehto
  5. Anu
  6. Helena
  7. Anneli Airola
  8. Airi
  9. Satu Tuominen
  10. Aino Kervinen
    • Salli Moilanen
  11. Marja-Liisa
  12. Hilkka Kallio
  13. Päivi
  14. Paula kirjanurkasta
  15. Katri
    • Airi Vilhunen
  16. Mari
  17. Laura
  18. Hanna Koi
    • Airi Vilhunen
  19. Pirkko-Liisa Merikoski
  20. Milla
  21. Amma
  22. Jane / Kirjan jos toisenkin

Kommentoi