Lillanin Sörjen som blev / Sinä olet suruni tarttuu vaikuttavasti sotalapsien lapsien tuntoihin

”Finland är också mitt.”

Anna Takanen, Anna Takanen, mistä nimi on niin tuttu? Aivan, hänestä puhuttiin paljon Birgitta Ulfssonin muistelmien julkistustilaisuudessa, sillä Anna oli muistelmat kirjoittaneen Stig Hansénin vaimo, mutta ennen kaikkea menestysnäytelmä Fosterlandetin ohjaaja. Näytelmässä käsiteltiin Anna Takasen isä Timo Takasen tarinaa. Isä oli lähetetty Suomesta sotaa pakoon Ruotsiin kuten 80.000 muutakin suomalaista lasta. Kukaan ei tarkkaan tiedä, mutta arviolta noin 15.000 lasta jäi ruotsalaisten perheittensä luokse.

Nyt Anna Takanen on palannut sotalapsiteeman äärelle näytelmässä Sörjen som blev antaen vahvemman painon omille kokemuksilleen. Millaista oli olla sotalapsen lapsi, kun isä ei halunnut avata tuntojaan mistään Suomeen liittyvästä. Millaista oli olla suomalainen viime vuosituhannen Ruotsissa, kun koulussa ilkuttiin ”finne på pinne luktar inne”.

Anna Takasen monologi

Minä menin katsomaan näytelmää. Kun esitys alkoi, lavalle astui haitaristi Harri Kuusijärvi ja hetken päästä itse Anna Takanen. Ajattelin, että onpas hienoa, hän on tullut Suomeen tervehtimään yleisöä. Kesti hetken, ennen kuin tajusin, että tämähän on se esitys ja Anna Takanen on näytelmän ainoa näyttelijä! Note to self: perehdy esitykseen etukäteen pelkkää teemaa enemmän!

Lilla Teatern – Sörjen som blev – Anna Takanen och Harri Kuusijärvi – Foto Stefan Bremer

Sotalapsen tytär katsomossa

Minua enemmän sekä aiheeseen että Anna Takasen tarinaan oli perehtynyt Minna Väisälä, jonka äiti Anneli oli sotalapsi. Minna kertoo:

”Kuuntelin Anna Takasen teoksen Sinä olet suruni (Gummerus 2020) tuoreeltaan. Se on vaikuttava kertomus Annan isän Timon matkasta Ruotsiin, elämästä ruotsalaisena ja kuitenkin kahden äidin – suomalaisen ja ruotsalaisen – välissä. Nyt Anna Takanen on tuonut kirjansa näyttämölle ja esittää sen muusikon kanssa lämmöllä, ymmärryksellä ja empatialla. Hän myös tarkastelee omaa asemaansa sodan arpia kantavien sukupolvien jatkumossa kirkkaasti ja ymmärtävästi.

Kuilu sota-aikaisen ja nykyisen käsityksen välillä siitä, mikä on lapselle parhaaksi, on ammottava. En voi mitenkään uskoa, että oma mummoni olisi tahtonut muuta kuin nuorimpien lastensa parasta lähettäessään heidät Ruotsiin. Tämän päivän tietämyksellä kauhistelemme lasten siirtoja, ja monenlaisia tarinoita heidän elämänkohtaloistaan onkin.

Vaikka hyvää tahtoa ja rakkautta useimmille riittikin, on varmasti kaikille sotalapsille jäänyt jonkinlaisia traumoja, joita he ovat purkaneet kukin omalla tavallaan. Timo Takanen kieltäytyi lapsena vaihtamasta nimeään ruotsalaiseen eikä koskaan salannut juuriaan. Hän ei kuitenkaan halunnut puhua Annan kanssa Suomesta, ikään kuin Suomi olisi ollut jotain liian kipeää keskusteltavaksi.”

Kuva Lillanin katsomosta lauantaina 11.9.2021, jolloin koronarajoitukset olivat vielä voimassa.

Monologi poimii oleellisimman

Sörjen som blev poimii oleellisimman Anna Takasen kirjasta. Toteutus on tarinankerronnan juhlaa! Lavastus on minimalistinen, mutta erittäin toimiva. Anna heittäytyy eri rooleihin ja loihtii sukulaisensa eläviksi näyttämöllä.

Tulee selväksi, että Timo Takanen olisi todennäköisesti kuollut, jos ei olisi päässyt sotalapseksi. Ei pommituksiin, vaan piinaavaan keuhkokuumeeseen, johon apu löytyi vasta Tukholman sairaalasta.

Esityksessä on monta liikuttavaa kohtausta, mutta myös hyvin monta huvittavaa. Mietinkin, että olisiko samasta aiheesta suomalaisvoimin tehty näytelmä voinut olla yhtä aikaa näin syvällinen ja näin pirskahteleva.

Esityksen jälkeen keskustelutilaisuus

Jokaisen näytöksen jälkeen Lillanin yleisöllä on mahdollisuus jäädä keskustelemaan esityksestä ja sen herättämistä ajatuksista. Minna oli jäänyt seuraamaan keskustelua, jonka aikana moni oli jakanut omia tunteitaan sotalapseudesta. Keskustelun vetää Anna Takanen suomalaisen serkkunsa Päivi Storgårdin kanssa.

Minun läheisin sotalapsituttuni on jo kauan levännyt mullan alla, mutta hänelle oli sattunut erinomainen ruotsalainen perhe, johon hän Suomeen palattuaan piti säännöllisesti yhteyttä. Ruotsin kieli oli jäänyt niin rakkaaksi, että hän puhui sitä myöhemmin omille lapsilleen, vaikka olikin lähtenyt ja palannut omaan täysin suomenkieliseen perheeseensä.

Ei pidä unohtaa, että tänä päivänäkin maailmassa soditaan ja lapset kärsivät. Kuten esityksen ohjaaja Mikaela Hasán tiedotteessa toteaa:

För närvarande lever vart femte barn i en krigszon. Genom Sörjen som blev ser vi en glimt av hur krigstraumat överförs till kommande generationer, och anar vidden av de personliga tragedier som fortfarande finns runt omkring oss.

Lilla Teatern – Sörjen som blev – Anna Takanen – Foto Stefan Bremer

Suositus

Kuten Minna totesi:

Olen kuullut sotalasten tarinoita muualtakin kuin omasta suvustani, ja jokainen on erilainen ja kuitenkin pohjimmiltaan niin samanlainen. Esityksiä on vielä muutama, ja suosittelen Sörjen som blev -iltaa kaikille – uskon että kouluruotsilla pärjää katsomossa.

Mainittakoon, että jos epäilet ruotsin taitoasi, on teatterissa saatavilla tekstityslaitteita.

Esityksen tiedot

  • Teksti: Anna Takanen
  • Ohjaus: Mikaela Hasán
  • Musiikkidramaturgia: Harri Kuusijärvi
  • Dramaturgia: Edward Bromberg ja Jani Lohikari
  • Lavastus: Heini Maaranen
  • Ensi-ilta 1.9.2021
  • ”Lilla Teatern i samarbete med Riksteatern och Östgötateatern.”

Det tar fyra generationer för ett krig att gå ur en familj.”

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *