Espoon kaupunginteatteri: Maria Jotunin Kultainen vasikka revisited

Maria Jotunin näytelmä Kultainen vasikka on puhutellut aina uusia sukupolvia, vaikkei sen kantaesitys marraskuussa 1918 saavuttanutkaan varauksetonta suosiota, ja sen esitykset jäivät muutamaan kertaan. Tänään se kuuluu näytelmäkirjallisuutemme arvostettuihin ja ikinuoriin klassikoihin. Uusin toteutus sai ensi-iltansa Espoon kaupunginteatterissa 22.9.2021.

Kultainen vasikka ei ollut minulle kuin nimenä tuttu ennen tätä Erik Söderblomin sovittamaa ja ohjaamaa Espoon kaupunginteatterin ja Kansallisteatterin yhteistuotantona tehtyä versiota. Wikipedia tiesi kertoa, että näytelmää on esitetty myös Ruotsissa 1990-luvulla nimellä Pengar, pengar. Internetin siunatuista syövereistä löytyi myös legendaarisen Jukka Kajavan arvostelu Tukholman kaupunginteatterin esityksestä vuonna 1994.

Elsa Saisio – Eedit ja Pirjo Luoma-aho – Katariina. Kuva: Juuso Westerlund/Espoon kaupunginteatteri

Kultainen vasikka on kertomus liikemiehen naineen Eedit Hongan ympärillä. Eletään ensimmäisen maailmansodan viimeisiä aikoja, ja poikkeusolot ovat avanneet mahdollisuuden rikastua keinottelemalla. Näihin mahdollisuuksiin ovat Eeditin perheenjäsenet myös tarttuneet. Heille pahin uhka tilanteessa onkin yllättäen edessä siintävä rauha, joka olojen rauhoittuessa rauhoittaa myös spekulantit. Rahalla on vaikutusta myös ihmissuhteisiin, joiden kuvaajana Jotuni on ansioitunut muissakin teoksissaan.

Maria Jotuni oli kirjailijana jo omana aikanaan tunnustettu taituri. Vaikka aikalaiset eivät heti ihastuneetkaan Kultaiseen vasikkaan, teos kestää paitsi aikaa myös monenlaisia tulkintoja, niin ajattomia sen teemat ovat. Erik Söderblomin ohjaus on energinen, paikoin liki vimmainen. Lavastus ja puvustus sitoivat tämän näyttämöversion tiiviisti sodan aikaan. Samalla ne nostivat mieleeni viime vuosisadalla Düsseldorfissa näkemäni, ikimuistoisen jäljen jättäneen Joseph Beuys -näyttelyn. Jäinkin ehkä kaipaamaan jonkinlaisia ulkoisia menestyksen merkkejä kontrastiksi huonoille ajoille, ja myös korostamaan Eeditin rahanahneuden ilmenemistä.

Petri Manninen – Eeditin isä Herman, sivuhenkilö omassa perheessään. Kuva: Juuso Westerlund/Espoon kaupunginteatteri

Ehkä näyttämökuva, lavastus ja puvustus, johdattivat minut harhaan. Kultainen vasikka on komedia, siksi yleisö siis nauroi. Kurkkasin myös alkuperäiseen näytelmätekstiin. Kyllä, Jotuni heittää lukijan suoraan ytimeen ilman lyhyttäkään johdantoa. Lähdin katsomoon kepein mielin ja uteliaana. Olisiko Maria Jotuni halunnut minun valmistautuvan paremmin?

Entä mitä mieltä minä olin tästä esityksestä? Jos joku tietää, kertokoon minullekin! Esityksen jälkeen ymmärrän nähneeni taidokasta teatteria. Samaan aikaan olin itse ollut ns. kujalla, kärryiltä pudonnut ja perävaloja katseleva ihmettelijä jo ensimmäisistä kohtauksista alkaen. Onnekseni vaunut kuitenkin kääntyvät poimimaan keräilyerät, ja onnistun kipuamaan kyytiin. Ja mikä tärkeintä, sain haasteen ja ajattelemisen aihetta pitkäksi ajaksi.

Näytelmän tapahtuma-aikana ensimmäisen maailmansodan viimeiset ja espanjantaudin ensimmäiset loiskeet kohtaavat. Käsiohjelman kuvitusta.

Sallin myös itselleni vapauden nauttia yksityiskohdista ilman että laajan kaaren ajatus heti aukeaa. Onnistuneista näyttelijäsuorituksista haluan nostaa muiden ylitse vain Pirjo Luoma-ahon huikean Katariinan, joka oli monipuolisesti paljon muutakin kuin henkeäsalpaavasti räjähtävä Eeditin äiti. Löydän esityksestä rahan lisäksi myös muita ikiaikaisesti pohdituttavia teemoja, vaikka suurimmaksi osaksi rahan ympärillä pyöritäänkin.

Kiitän Espoon kaupunginteatteria lipusta ja loistavasta stimulanssista pohtia teatterisuhdettani. Suosittelen Kultaista vasikkaa kaikille klassikkojen ystäville. Sille, että klassikot ovat jääneet elämään, on syynsä!

Maria Jotuni: Kultainen vasikka
Ensi-ilta Espoon kaupunginteatterissa 22.9.2021

Rooleissa: Janne Reinikainen, Elsa Saisio, Petri Manninen, Pirjo Luoma-aho, Terhi Suorlahti, Harri Nousiainen, Chike Ohanwe, Karin Pacius, Misa Lommi

Ohjaus ja sovitus: Erik Söderblom (EKT)
Lavastus: Kati Lukka (SKT)
Pukusuunnittelu: Tarja Simone (SKT)
Valo- ja videosuunnittelu: Petri Tuhkanen (EKT)
Äänisuunnittelu: Grégory Maisse (EKT)
Naamioinnin suunnittelu: Petra Kuntsi (SKT)

Tuotanto: Espoon Kaupunginteatteri (EKT) ja Suomen Kansallisteatteri (SKT)

Esitykset Espoon kaupunginteatterin Revontulihallissa 16.11.2021 saakka.

Lue myös Kirsin Maria Jotuni -arviot:
Helsingin kaupunginteatterin Kultainen vasikka vuodelta 2017
Tampereen teatterin Huojuva talo 2017

Tutustu myös näihin arvioihin teatterisyksyn esityksistä:
Tunnit, viikot, kuukaudet Kansallisteatterissa
Niin kuin taivaassa Helsingin kaupunginteatterissa
Saituri Vallilan Kansallisteatterissa
Dosentit Kansallisteatterissa

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *