Heli Laaksonen: Poimit sydämeni kirjahyllystä – vuoropuhelu latvialaisen runoilija Aleksandrs Čaksin kanssa

Miten ihmeessä arvioida runoteosta, kun liikuttuu pelkästä ajatuksestakin kyseisestä kirjasta? Ja siitä kuinka murrerunoilija Heli Laaksonen löysi latvialaisen legendan, vuosina 1901-1950 eläneen runoilija Aleksandrs Čaksin ja alkoi keskustella hänen kanssaan. Ja upeasta kirjan nimestä: Poimit sydämeni kirjahyllystä.

Poseerasimme Heli Laaksosen kanssa Turun kirjamessuilla toistemme uutuuskirjoja esitellen.

Latvialaiset ystävät

Miksikö liikutun? Olen asunut Rigassa vuosina 1994-1995 ja työssäni Lattelekomin markkinointijohtajana sain kiertää ympäri Latviaa tutustumassa paikallisiin puhelinlaitoksiin. Silloin elettiin toisen itsenäisyyden ensimmäisiä vuosia. Oli puutetta, mutta toisaalla mentiin jo lujaa. Työskentelin kansainvälisessä tiimissä, mutta opin tuntemaan monia latvialaisia. Eräät ystävyyssuhteet ovat kantaneet vahvoina tähän päivään. Niin vahvoina ja syvinä, että kun pyysin ystäväni Kristineä lukemaan Aleksandrs Čaksin runoja ääneen latviaksi tätä juttua varten, kuvasi hän tyttärensä Augustīnen ja Paulan Čaksin patsaan äärellä. Kohtaamaani sydämellisyyttä on vaikea kuvata muutoin kuin kuivaamalla liikutuksen kyyneliä.

Augustīne Celmiņa lukee Rigassa Aleksandrs Čaksin runoa Bibliotēkā.

Latvia ❤️

Kun luen Heli Laaksosen kirjaa, koen, että hän jakaa tunteeni. Jonkun syvän kunnioituksen kovia kokenutta, mutta ylpeää Latvian kansaa kohtaan sekä ihastusta latvian kieltä kohtaan. Heli on opiskellut viroa yliopistossa, mutta innostunut latviasta vasta myöhemmin. Minä aloitin latvian opiskellut Rigassa asuessani, mutta työ oli niin vaativaa, ettei energiaa riittänyt kielen teoreettiseen opiskeluun. Vuosien varrella olen kartuttanut sanavarastoani, mutta puhumaan en kykene, vaikka jonkun verran ymmärränkin. Silti rakastan kuunnella latviankielistä puhetta.

Paula lukee Aleksandrs Čaksin runoa Bibliotēkā Rīgassa.

Heli Laaksosen vuoropuhelu Čaksin kanssa

Poimit sydämeni kirjahyllystä on vuoropuhelu. Heli Laaksonen on suomentanut 15 Aleksandrs Čaksin runoa ja vastannut niihin omilla lounaismurteella kirjoitetuilla runoillaan. Čaksin Heli esittelee kirjan takaliepeessä näin:

Aleksandrs Čaks – räätälin lapsi Riiasta, kolmessa maassa opiskellut, kirjailija, kirjallisuusaktivisti, kustantaja, maansa ensimmäinen modernisti, uudistaja, vainottu, sensuroitu, sydänkohtaukseen loppunut runoilija, yhäti rakastettu.

Minulle Čaks oli ennestään täysin tuntematon. Kun luin hänen runojaan, niissä oli kuitenkin tuttu klangi. Mietin, miksi nämä tuntuvat tutuilta, kunnes Turun kirjamessuilla sain Heli Laaksosen ja Mirja Hovilan keskustelussa vahvistuksen omille tuntemuksilleni: Čaks kirjoittaa samankaltaisesti kuin häntä yhdeksän vuotta vanhempi Edith Södergran, joka on minun vähäisen runotyttöyteni ytimessä, vai mitä sanotte Kutsu-runon alusta (suomennos Heli Laaksosen):

Älä tänä iltana

ystäväni

istu portailla

katselemassa tähtiä,

ne ovat kuin runoilijat:

loistavat vasta kuoltuansa.

Mutta Čaks on vain puoli kirjaa, sillä toista puolta kannattelee vahvasti Heli itse. Hänen vastausrunonsa ovat syntyneet raskaana aikana, Helin äidin kuolemankeväänä. Keitosta hämmensi vielä korona ja karanteenit, joiden kurjimuksessa Čaksin tekstit puhuivat Helille. Taiteilijasielu pääsi valloilleen, syntyi koskettavaa runoutta ja kiehtovaa kuvataidetta! Runojen lisäksi Poimit sydämeni kirjahyllystä -kokoelmaan kuuluu taideteos jokaiselle runoparille. Se saattaa olla valurautainen paistinpannu, johon on magneetilla kiinnitetty neljä silakkaa paistumaan tai vanhoille laudoille maalattu pelargonia-asetelma.

Latvialaisten tekstiilitaiteilijoiden Inta Amoliņan ja Dzintra Bitenan tilkkutyynyjen päällä lepäävät Heli Laaksosen runokirja suomeksi ja latviaksi sekä kirjaan liittyvä juliste, ja Mirja Hovilan toimittama Aleksandrs Čaksin runokokoelma

Pidän Helin Čaks-käännöksistä todella paljon, niissä on tavoitettu lämmin ja puhutteleva tyyli. Niissä kuuluu Helille ominainen verbaliikka, vaikka ne ovatkin kirjakielisuomea.

Pidän myös Helin vastauksista Čaksin runoihin. Olen aiemmin tutustunut Helin omaan runouteen hyvin pintapuolisesti, sillä varsinaissuomalainen kieli ei ole minulle mitenkään tuttua, eikä siksi värisytä syvemmältä. Helin tekstit tuovat monasti arkeen pirskahtelevaa iloa ja sitä kannattaa toivottaa tervetulleeksi millä kielellä tahansa.

Nyt luin Helin vastausrunot ajatuksella ja vaikutuin. Esimerkiksi äidin kuolemaan liittyvässä runossa hän tuo valtavasti tunteita esille, ja kuitenkin surulla on kirkkaan loistavat kehykset. Tässä ote runosta Äiti-piänel pilve reunal, joka on vastaus Čaksin Kirje eräälle kuolleelle lehtimyyjämummolle -runoon:

Runoilijoi siäl o joka kulmal,

Aleksandrs varmast tule joku päiv sunt vasta.

Silmät sil miähel on kauniit ko nuarel poliisil.

Sää saat hänt nährä ja mää en!

Mahtaisko teil olla joku yhteinen kiel

vai puhuvak siel kaik yht ja sama?

Kerro joka tapaukses,

et olen kääntäny häne runojas,

jollei hän jo tiär.

Kerro, et ne o minust hyvi.

Sanon sen ääne.

Suosittelen lämpimästi Heli Laaksosen ja Aleksandrs Čaksin runovuoropuhelua. Idea on loistava ja toteutus puhutteleva. Minä vien latvialaisille ystävilleni kirjan latvialaisen version, jossa Helin runot on käännetty Latvian luoteisrannikon murteella. Kääntäjä on ollut Guntars Godiņš.

Mirja Hovilan Čaks

Aleksandrs Čaks viettää 120-vuotissynttäreitä 27.10.2021. Latviasta useita kirjoja suomentanut Mirja Hovila on myös julkaissut kokoelman kääntämiään Čaksin runoja. Myös hänellä on henkilökohtainen suhde Čaksiin, sillä tiettävästi Mirja on ensimmäinen, joka on Čaksin runoja suomentanut ja tämä on tapahtunut jo hänen opiskeluaikanaan 1990-luvulla.

Mirjan toimittamassa kirjassa Sydän jalkakäytävällä kerrotaan runojen lisäksi Čaksin tarinaa ja mm. hänen vaikeuksistaan Neuvostoliiton sensuurin ikeessä. Lukiessani yhtäkkiä tajusin myös, että kyllähän minä olen Čaksin nimen aikoinaan kuullut monastikin, sillä tunnen Rigan keskustan hyvin ja siellähän on pitkä katu, jota olen ajanut lukemattomia kertoja, nimittäin Čaka iela! En vain osannut yhdistää katua runoilijaan!

Heli ja Mirja ovat kääntäneet muutaman saman runon ja on erittäin mielenkiintoista lukea kaksi eri versiota samasta alkutekstistä. On varmasti makuasia, kumpi käännös miellyttää lukijaa enemmän. Vertailussa tulee konkreettisesti esiin, kuinka taitoa vaativa laji kääntäminen ja etenkin runojen kääntäminen on. Helin kääntämänä runot tuntuvat enemmän tältä päivältä, Mirjan ovat varmaankin uskollisempia alkuperäisille. Myönnän, että tämä on vain minun kevyttä tuntumaa, ei oikeaa runoanalyysia.

Tässä vielä näytteet runosta Romantiikkaa (Romantika, 1925)

Asun kaupungin keskellä

muurien sisällä.

Puutarhani on

kukkaruukku jakkaralla

ja kimppu viimevuotisia kanervia vaasissa.

Heli Laaksosen suomennos

On asuntoni kivimuuri keskustan,

ja siellä puutarhaa

on kukkaruukku huoneen jakkaralla

ja vaasi viime vuoden kanervia.

Mirja Hovilan suomennos

Tämä latvialaisesta kirjallisuudesta tällä kertaa. Olen pyrkinyt lukemaan joka vuosi jotain latvialaista, ehkäpä seuraavaksi vuorossa on Mirja Hovilan kääntämä Bille-trilogia.

Lopuksi vielä linkki videoon, jonka kuvasin Turun kirjamessuilla. Videolla Heli Laaksonen lukee Čaksin Kirjastossa-runon (Bibliotēkā) suomeksi eli saman runon, josta Augustīne ja Paula Celmiņa lukevat jutun alussa pätkät. Klikkaa tästä.

Kirjojen tiedot

  • Heli Laaksonen & Aleksandrs Čaks: Poimit sydämeni kirjahyllystä / Paņēmi manu sirdi no plaukta
  • Kynälä, 2021
  • Latviaksi kääntänyt Guntars Godiņš
  • Runovuoropuhelu
  • Saatavissa myös äänikirjana: https://www.hulimaa.fi

Rating: 5 out of 5.
Kuva Paperiporon osastolta Turun kirjamessuilla 2021.
  • Aleksandrs Caks: Sydän jalkakäytävällä
  • Paperiporo, 2021
  • Toimittanut Vappu Orlov
  • Suomentanut Mirja Hovila

Rating: 4 out of 5.

Lue myös

Kommentoi