Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän – upea kuvaus ihmisistä sodanajan Hangossa

Katja Kallion Tämä läpinäkyvä sydän on kiihkeä romaani sopeutumattoman naisen ja neuvostovangin kielletystä rakkaudesta. Muiden naisten tuomitsema aviottoman lapsen äiti hakee paikkaansa ja huomiota lapsuuden perheessään.

Katja Kallio on esikoisromaanistaan Kuutamolla (Otava 2000) saakka ollut maamme eturivin kirjailijoita, jonka teoksista on tehty elokuvia. Lisäksi hän toiminut käsikirjoittajana ja erityisesti elokuviin erikoistuneena kolumnistina. Tämä läpinäkyvä sydän on Kallion seitsemäs romaani.

Tämä läpinäkyvä sydän on itsenäinen jatko-osa Katja Kallion ensimmäiselle Hankoon sijoittuvalle romaanille Säkenöivät hetket (Otava, 2013), jossa lukija pääsee tutustumaan hankolaisperheeseen.

Tämä läpinäkyvä sydän romaanissa seurataan perheen paluuta sodan runtelemaan Hankoon talvella 1942 keskimmäisen tyttären Beatan näkökulmasta. Kirjan luettuaan idyllinen loma- ja huvilakaupunki saa uuden ilmeen ja merkityksen, vaietusta häpeästä ja salaisuuksista, joista ei ole puhuttu. 

Katja Kallio tarkkailee hienosyisesti ihmisiä ja henkilöitä. Kuvailee tapahtumia upein kielikuvin.

Rakkauden merkitys

Beatan ja ukrainalaisen sotavangin Ivan rakkaustarina alkaa muutaman päivän perheen kotiinpaluun jälkeen talvella 1942. Hankoa on saatu puhdistettua sen verran, että paluumuutto voi alkaa.

Tulit peuranpolkua pitkin ja pysähdyit pihan peränurkkaan. Näytit siellä ihan kivenmurikalta. Kyyristelit paikoillasi kuin sinulla ei olisi päätä lainkaan. Taisit kaivaa jotakin lumen alta, etsit enkä tunkiota ja sieltä jotakin suuhunpantavaa. Harmaan manttelisi selässä oli suuri valkoinen V-kirjain.

Käännyit ja näit minut, muistatko? Emmit hetken ja lähdit minua kohti.

Sinä puhuit ensin. Sanoit jotakin mitä en ymmärtänyt. Se kuulosti siltä kuin olisit astunut oksan päälle. Mutta seuraavan sanan ymmärsin.

Ljebä, sinä sanoit.

Ai leipä tulee venäjästä, ajattelin. En tiennytkään. Samalla puistin sinulle päätäni. Sydän reuhtoi rinnassani järjiltään säikähtäneenä, ja jalkani olivat alkaneet vapista. Me erehdyttiin, sydän kiljui. Ne eivät olekaan lähteneet täältä. Tämä on ansa.”

Leipä, ruusu ja morjens ovat kolme yhteistä sanaa, jotka Beatalla ja Ivanilla oli. Kolme sanaa ja muutama minuutti.

Meidän rakastelumme olin kasvattanut muistelemalla pitkäksi ja kestäväksi. Se tapahtui yhä uudestaan ja jatkui päiviä. Pakkohan minun oli sitä venyttää, tosiasiassa sitä oli kestänyt minuutin verran. Minuutin. Vähemmänkin. Pusikkoon katoaminen, maahan kaatuminen.”

Katja Kallio kieli on herkullista, suudelman jälkimaininki kuvataan merihevosen uiskenteluna, Ivanin sacherkakkusilmät, lakritsihiukset ja marenkisolisluut saavat veden kielelle. Hangossa oli tuohon aikaan ruokapula, etenkään herkuista ei ollut tietoakaan. Silakkaa oli ruokana, joten Ivanin kuvailu herkuilla oli makean korviketta.

Katja Kallion romaanien keskeiset henkilöt ovat kokeneet ulkopuolisuuden tunnetta. Ulkopuolisuuden tunne ja huomatuksi tuleminen on Kallion romaaneissa kantavana teemana.

Perheen merkitys

Sotavuosien Hankoon sijoittuvan romaanin keskiössä on Beata, hänen lapsuuden perheensä, avioton viisivuotias tyttärensä Agnes, siskonsa Harriet ja Sylva, joista toinen rakastuu saksalaiseen miehittäjään ja toinen naiseen. Ja tietenkin Beatan venäläinen sotavanki Ivan.

Beatan äiti oli tottunut käymään Hangon kylpylässä hoidoissa oman Inga-äitinsä kanssa. Mummu oli vähävarainen kirjastonhoitaja, mutta oli antanut äidille hienon naisen kasvatuksen. Peilipöytä oli ainoa huonekalu, jonka äiti halusi mukaansa mentyään aikoinaan isän kanssa naimisiin. 

Viimeisenä päivänä ennen lähtöä kodistaan Beatan äiti Elly pyytää miestään sahaamaan jäähän avannon, jonne hänelle tärkeä peilipöytä upotetaan. ”Minun peilipöytääni ne eivät saa.”

Isä ymmärsi miten tärkeä peilipöytä oli Beatan äidille, että peilissä oli koko äidin menneisyys, ja hommasi hänelle uuden.

Purjehdusseuran avajaisiin äiti ompelee Beatalle, Sylvalle ja Agnekselle mekot savunsinisestä patjakankaasta. Agnes keksii, kuinka heidän päällään olevien mekkojen päällä joku on nukkunut. Beata selittää tytölle, että kankaat on pesty huolella ennen mekoiksi ompelemista, mutta Agnes jatkaa kuinka unia ei voi pestä pois saippualla.

Meillä on mekot täynnä jonkun unia, sanoi Agnes tyytyväisenä. Hän tiesi että unet tekevät sänkyyn pesänsä, ja että illalla kun nostaa peitteen reunaa ne muistuvat mieleen, vaikka ovat olleet koko päivän unohduksissa.”

Paikan merkitys

Akateemisen kohtauspaikalla Sinikka Vuolan haastattelussa Katja Kallio kertoo ajan ja paikan merkityksestä romaaneissaan. 

Kirjailija Sinikka Vuola haastatteli kirjailija Katja Kalliota 12.10.2021.

Paikoista puhutaan aivan liian harvoin romaanien yhteydessä. Paikan merkityksellisyys voimistuu, kun lukija palaa paikkaan romaanin luettuaan. Lukukokemuksen jälkeen romaanin paikan eri aikakerrostumat nivoutuvat nykyisyyteen ja menneisyyteen. Paikan merkityksestä Kallio kertoo intohimoisesti. 

Paikan lisäksi Kallio kertoo pitävänsä esineistä. Esineet ovat tärkeitä ja ne on ladattu täyteen merkitystä. Esineet saattavat olla periytyneet suvussa, lahjoitettu erityisessä tilanteessa. On itse hankittu vaikkapa kauha, niin ei mene kauan, kun se latautuu monenlaisilla elämän merkityksillä.

Tämä romaanin kirjoittamiseen kirjailijalta meni kahdeksan vuotta. Henkilöhahmot ja paikka olivat valmiina ja noin sadan liuskan verran tekstiä harhailevia hahmoja Hangossa, siinä kaikki. Tässä välissä hän kirjoitti mm. Seilin saarelle sijoittuvan romaanin Yön kantaja (Otava, 2017).

Kunnes Katja Kallio osallistui konfliktiarkeologian kurssille vapaaehtoisena, ja kaivausryhmä teki käänteentekevän löydön.

”Ystäväni kertoi muutama vuosi sitten, että Hangossa on arkeologiset kaivaukset. Tulliniemessä kaivetaan saksalaisten kauttakulkuleiriä esiin ja ehdotti kaivauksiin osallistumista”, kertoo Kallio. 

Kallio osallistui kaivauksille kolmena kesänä ja oli läsnä harrastelijakaivajana, kun ryhmä löysi ukrainalaisten sotavankien tulisijan. 

”Se oli pyöreistä kivistä koottu pyöreä rinki. Sinänsä aivan mytologinen esine, kaiken elämän ja hengissä pysymisen, lämmön ja ruuan symboli ja metafora”, muistelee Katja Kallio. Tulisijan kautta elämä syttyy teokseen ja tulisija sytytti kirjan kirjoittamiseen uuden liekin.

Katja Kallion omakohtaiset kokemukset kaivauksilla näkyvät tekstissä tarkkuutena ja heittäytymisenä romaanin kulussa. Toivon pilkahdukset antavat valoa synkkiin tapahtumiin.

Katja Kallio signeeraa Tämä läpinäkyvä sydän -kirjaansa Maija-Riitalle.

Myös Kirsi Ranin luki Katjan kirjan

Minua on tänä syksynä haastateltu Lukupiiri-kirjani tiimoilta ja kysytty lukusuosituksia. Olen syksyn sadosta poiminut kolmen Katjan uutuuskirjat: Katja Kallion, Katja Keisalan ja Katja Kärjen – kaikki oivallisia lukupiirikirjoja.

Tämä läpinäkyvä sydän on ensimmäinen Katja Kallion kirja, jonka luin, ja huhhuh, kuinka upea se onkaan! Minä rakastan uppoutua johonkin aikaan tai paikkaan tarinan avulla ja kirjassaan Katja kutoo taitavasti vuoden 1942 Hangon näkyväksi. Pilkahduksista selviää Suomen paikka maailmassa, jatkosodan kehittyminen ja ennen kaikkea mitä maailman myllerrys on merkinnyt yksittäisille hankolaisille. Kaikki faktat asettuvat tarinassa kauniisti paikalleen juuri niin luontevasti, että innokas lukija ryhtyy googlaamaan langanpäästä kiinni saatuaan. Joku toinen lukija voi puolestaan heittäytyä enemmän mikrotason tarinaan ja saada hengittää siskosten tunnetiloja.

Kirja pisti jälleen miettimään, kuinka rankkaa ihmisten elämä on sodan aikana ollut. Ei ihme, että sen ajan traumat ovat kulkeutuneet seuraaville sukupolville. Tämä läpinäkyvä sydän kuvaa ihmissuhteita ja ihmisten mielenmaisemaa niin herkästi ja visuaalisesti, että lukiessani olin Beatan kodissa, Hangon raitilla tai maakuopassa. Lukiessani liikutuin monasti ja kytkeydyin jonnekin kaukaiseen, niin hienoa. Olenpa onnellinen, että viimeinkin pääsin Katja Kallion tekstin taikapiiriin! Ja taidanpa lähteä pistäytymään Hangossa.

Kirjan tiedot

  • Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän
  • Otava, 2021
  • Kannen suunnittelu: Piia Aho
  • 267 sivua / 7 h 19 min
  • Äänikirjan lukija: Alina Tomlikov

Rating: 4.5 out of 5.

Lue myös muita sota-ajan kuvauksia

Kommentit
  1. Tuulen havinaa
    • Kirsi Ranin
    • Maija-Riitta Mustonen
  2. Anneli Airola
    • Kirsi Ranin
    • anukatri
  3. Jane / Kirjan jos toisenkin
    • Amma
      • Kirsi Ranin

Kommentoi