Maisku Myllymäki: Holly – hienovarainen mysteeri linnuista ja ihmisistä
Maisku Myllymäen paljon kiitosta saaneen esikoiskirjan Holly päähenkilö Eva vertaa tapaamiaan ihmisiä lintuihin. Kirjan nimihenkilö Holly Ö, jonka luokse yksinäiselle saarelle Eva matkustaa, on ”kurki, flamingo, strutsi ja jakohaikara”. Evan äiti, joka lähettää tyttärensä tekemään lehteensä juttua Hollysta, on töyhtötiainen, ”pienikokoinen, vikkeläliikkeinen, virkeä ja pirteä-ääninen, häpeilemätön ja sosiaalisesti taitava”. Saarelle saapuva Hollyn rakastaja Robert taas on ”tilhi: masentavan kaunis, sulavaryhtinen, sopusuhtainen”. Mutta mikä lintu Eva olisi?
Holly on tunnettu näyttelijä mutta vetäytynyt julkisuudesta. Hän elää tädiltään perimässään talossa yksinäisessä meren saaressa. Holly on lähettänyt viestin Ihmisen luonto -lehteen kertoen nähneensä saarella harvinaisen linnun, vihermehiläissyöjän. Lehden päätoimittaja Helene Greve lähettää saarelle lintuja harrastavan tyttärensä, ja enemmän kuin lintuhavainto päätoimittajaa kiinnostaa saada lehteensä iso juttu Hollysta.
Saaristovene käy etäisessä saaressa vain kerran viikossa, joten Eva jää Hollyn vieraaksi koko viikoksi. Hänellä on lista kysymyksistä, joihin hänen pitäisi saada vastaus ja asioista joita hänen pitäisi tehdä tai välttää.
Muista saaressa (ainakin nämä)
a) kättele naista, katso silmiin, älä niiaa
b) kysele paljon (muutakin kuin linnusta!)
c) hymyile, ole avuksi (mutta älä ryhdy siivoamaan!)
d) tee koko ajan muistiinpanoja
e) yritä elää hänen rytminsä mukaan
f) nuku yöpaita päällä
Myllymäki rakentaa taitavasti tarinaansa jännitettä ja nimeämätöntä uhkaa. Siihen ei pelkästään riitä yksinäinen saari, rapistunut talo, seinäpaperin takana rapiseva rotat. Tärkeän lisän tuo Evan arvoituksellinen hahmo, joka on väritön, näkymätön, ikään kuin lintu, josta emme onnistu saamaan tarkkaa kuvaa edes kameran kauko-objektiivilla.
Häkkilintu Eva
”En ole halunnut enkä kokenut mitään. Olen vain istunut äidin kanssa kotona ja katsonut sairaalasarjoja.”
Holly pukeutuu värikkäisiin kaftaaneihin ja täyttää tilan puheellaan. Hän juo mielellään viiniä eikä siivoaminen kuulu hänen hyveisiinsä, toisin kuin Evan. Eva on kolmekymppinen ja Holly häntä melkein 20 vuotta vanhempi. Eva on varovainen, pelokaskin. Hän asuu yhä äitinsä kanssa pienessä huoneessa, häkkilintuna, tekee mieli ajatella. Holly rohkaisee häntä ottamaan riskin ja tekemään jotakin jännittävää. Niinpä, Hollya jäljitellen, Eva ui ensimmäisen kerran meressä, juo Hollyn tahtiin viiniä ja polttaa tupakka, vaikkei normaalisti niin teekään. Päälläänkin hän seisoo, tosin Hollyn pakottamana.
Evan lista asioista, joita hän on hävennyt, on pitkä, alkaen kuukautissiteen irrottamisesta yleisessä vessassa. Tuntuu kuin hän olisi ajautunut tilanteesta toiseen ilman omaa tahtoa. Jonkinlaisen ajautumisen tulosta on todennäköisesti ollut hänen alussa oleva raskautensakin. Todennäköisesti, sillä Myllymäki jättää tekstiinsä sopivasti aukkoja lukijan mietittäväksi.
Kun saareen saapuu purjeveneellä yksi Hollyn monista rakastajista, Robert, jota Holly kutsuu Robertoksi, alkaa jonkinlainen naisten kilpalaulanta – käänteinen soidin. Enemmän kuin miestä Eva huomaa haluavansa jotakin joka on Hollyn.
Eva ajattelee amerikankuparisorsaa, jolla voi olla omaa ruumistaan pidempi penis. Ja ensimmäistä kertaa hän miettii, millaista olisi olla nainen, joka tapailisi miehiä kuin ajankuluksi; jolle miehet olisivat vain jotain, millä täyttää tunnit siihen asti, että jotain kiinnostavampaa tulee eteen.”
Maisku Myllymäestä kuulemme vielä
Maisku Myllymäki on kirjallisuuden tunteva tyylitaituri. Iris Murdochin Meri, meri -romaaniin hän viittaa Hollyssa useamman kerran. Senkin päähenkilö on vetäytynyt yksinäisyyteen meren äärelle, ja Hollyn häkkiin vangitsema undulaatti Hartley on lainannut nimensä päähenkilön rakastetulta. Linnut, myös täytetyt, ja miksei Hollyn hukkumalla kuollut, tylsä aviomieskin tuovat mieleen Marja-Liisa Vartion Hänen olivat linnut. Nämä kaksi ja useita muita kirjoja Myllymäki on Hollyn lopun kiitoksissa listannut kirjallisuutena ”jota vasten olen voinut kirjoittaa”. Voiko enää osuvammin ilmaista sen, mitä esikoiskirjailija on velkaa aikaisemmin kirjoitetulle; sitä vasten hän kirjoittaa.
Holly on Evan kehityskertomus, tarina siitä, miten näkymättömästä tulee näkyvä, myös itselleen. Tarina ei kuitenkaan ole mikään tavanomainen ja ennalta arvattava, tyyliltäänkin se on kokeileva ja erilaisia elementtejä sekoittava. Evan ja Hollyn tarinat kietoutuvat toisiinsa lopulta yllättävästi. Pidin kovasti siitä, miten kirja jätti pohdittavaa ja avattavaa, sopivaa mysteeriä loppuun asti.
Kun olen lukenut hyvän kotimaisen kirjan, ennustan sille mielelläni tulevaa palkintoa. Holly on esikoiskirja, joten varmasti se tulee olemaan yksi Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkaiksi nimetyistä, ja aivan kärkisijoilla kilpailussa.
Nyt tiedän myös, minkä kirjan valitsen seuraavaan kirjabloggareiden Klassikkohaasteeseen. Meri, meri on ollut hyllyssäni ilmestymisestä asti, ja nyt vihdoin aion sen myös lukea. Kiitos Maisku Myllymäki, itsekin kirjabloggari ja lintuharrastaja, tästä mutta erityisesti Hollysta!
Maisku Myllymäki: Holly
WSOY 2021
Myös e- ja äänikirjana
Äänikirjan lukija Outi Vuoriranta
5 t 32 min.
Holly sopii erinomaisesti lukupiirikirjaksi. Kirjan tapahtumat synnyttävät varmasti keskustelua.
Aikaisempia HS:n esikoiskirjapalkinnon voittajia, joista olen kirjoittanut: