Anja Snellman: Kaikki minun isäni – sana isänpäiväksi

Kun Sonja O. kävi täällä ilmestyi vuonna 1981, Anja Kaurasta tituleerattiin punkin papittareksi. Hänen 40-vuotistaiteilijajuhlassaan näytettiin video, jossa hän totesi napakasti: ”Mä sanon tolle punkin papitar -määritelmälle yök. Se on tämmösen aikakausilehdistön luomaa populäärijournalismia ja ton käsitteen kanssa mulla ei ole mitään tekemistä.”

Hän jatkoi, että hän tähtää vakavasti otettavaan kirjailijuuteen ja siinä Anja, nykyään Snellman, on todellakin onnistunut. Uusin teos, Kaikki minun isäni (WSOY, 2021) on Anjan 26. romaani. Sen lisäksi hän on julkaissut kolme runokokoelmaa, näytelmiä, kuunnelmia, elokuvakäsikirjoituksia ja tietokirjoja. Anjan teoksia on käännetty yli 20 kielelle ja dramatisoitu elokuviksi ja näyttämölle.

Sonja O. kävi täällä ilmestyi 40 vuotta sitten

Kun Sonja O. ilmestyi, asuin Viidennellä linjalla, Anjan lapsuuden kotikadulla. Opiskelin kauppakorkeassa ja ensimmäisissä bileissä minulle sanottiin, että kukaan kunnianarvoinen kauppislainen ei asu Kallion puolella Pitkääsiltaa. Sain siis hävetä sitä, että olin kotoisin Lahesta ja myös asuntoani sex shopin yläkerrassa.

Kuunnellessani Anja Snellmania hänen juhlassaan mietin, kuinka erilaisissa maailmoissa olemme nuoruuttamme viettäneet. Päättelin, että hänen ja Esa Saarisen kohuartikkeli ilmestyi syksyllä 1980 eli ensimmäisessä Ylioppilaslehdessä, joka Viidennen linjan kämppääni tuli. Siitä minulla ei ole muistijälkeä. Sonja O. ilmestyi seuraavana vuonna ja tietenkin tiesin sen naistenlehtijuttujen perusteella, mutta minua ei kiinnostanut lukea sitä. Vasta Pelon maantiede (1995) oli ensimmäinen Anjan teos, jonka luin ja monta sen jälkeen. Tartuin viimein myös Sonja O.:hon lukupiirissämme vuonna 2017, kun se valittiin yhdeksi Suomi 100 -kirjaksi. Uskon, että Sonja O.:n vaikutus minuun olisi ollut tymäkämpi, jos vain olisin älynnyt lukea sen tuoreeltaan, nuorena ja Kalliossa. – Kirsi

Itsekin nyt ihmettelen, miksen lukenut Sonja O.:ta se ilmestymisen aikoihin, vaan vasta kun luimme sen yhdessä lukupiirissä. Olen lukenut useita muita Anjan romaaneja vuosien varrella ja pitänyt kaikista. Ehkä kohina Sonja O.:n ympärillä ja henkilökohtainen ulkopuolisuuden tunteeni tuosta skenestä pitivät meidät erillään. Aikuisemmalla iällä oli kiinnostavaa sukeltaa nuoruuteni Helsingin maisemiin. Lukukokemus olisi varmasti nuorempana ollut erilainen. – Minna

Kaikki minun isäni kokoaa pienen hullunkurisen perheen

Kaikki minun isäni kertoo Ensio Kaurasesta, kirjan Aman isästä, joka oli ketku. Hän kirjoitti runoja ja artikkeleita työpaikkansa lehteen, hän luki venäläisiä klassikoita, kiersi Kallion kapakoita ja kuorsasi yksin olohuoneen sohvalla. Perheen kannalta kurjinta oli, että hän oli väkivaltainen alkoholisti.

Haastatteluissa Anja Snellman kertoo, että Kaikki minun isäni on hänen oman isänsä tarina, mutta myös monien muiden isien tarina.

Näinä vuosina isäni kuoleman jälkeen, mä olen nähnyt hyvin paljon muita perheitä, joissa on ollut tämä sama varjo. Meidän suomalaisten varjo, miten käytetään alkoholia.”

Anja Snellman Helsingin kirjamessuilla 2021

Kirjassa ”isä” käsitetään laajasti. Kyseessä ei ole vain Ensio, vaan kaikki turvalliset ihmiset, joita voi katsoa ylöspäin. Isossa roolissa on myös Aman ikäinen Jan, jonka kanssa Ama tekee nuorena verivalan. He jakavat paljon, kertovat kaiken ja lopulta Janin tuhkatkin ovat Aman makuuhuoneessa. Jan on yksi ”isistä”, vaikka hän lepattaa äärirajoilla eikä lukijalle hahmotu kovin turvallisena ”isänä”. Janin kautta kirjassa käsitellään myös #metoo-ilmiötä.

Kommenttimme

Kirsi:

Kaikki minun isäni on jonkinlainen tilinpäätös Anja Snellmanin tähänastisesta urasta. Kannen punainen piste on leikittely Sonja O.:n pisteen kanssa ja pitkin tekstiä on viittauksia Anjan aiempiin teoksiin. Kirjan päähenkilö Ama istuu autossa talon, jossa on nuorena bilettänyt, ulkopuolella ja käy läpi neljääkymmentä kirjailijuuden vuottaan. Ei tarkasti, vaan poimien asioita ja ismejä, jotka jossain vaiheessa ovat vaikuttaneet.

Selvää on, että isä Ensio on vaikuttanut vahvasti, samoin kuin isä Ension oman isän kaipuu. Sinä-kerronta etäännyttää yksityiskohdista, mutta ei isyyden merkityksestä. Lukiessani käyn koko ajan läpi omaa isäsuhdettani ja muistelen isoisiäni ja muuta sukua, mitä hyvää ja mitä myrkkyä sieltä on valunut minulle ja minun kauttani seuraaville polville.

Kaikki minun isäni on mielestäni taitava kirja ja sopii erinomaisesti lukupiireille. Se ei ole miellyttävää luettavaa, mutta avasi viipaleen itselleni vieraasta kokemuspiiristä ja pakotti pohtimaan omia taustojani ja valintojani.

Kirjan alussa Ama vierailee punavuorelaisessa naisten lukupiirissä. Hän tarkkailee lukupiiriläisiä ja arvioi heitä asioista, joita olisi varmaan ollut myös Kirsin Book Clubissa, jos Ama olisi vieraillut meillä. Ama ei kuitenkaan vaikuta uteliaalta, vaan kokee luokkayhteiskunnan ulkopuolisuutta. Hänen kurkussaan alkaa kuplia Ension kotipaikan, Karjalan Raivolan liejua. Tämäkin pisti miettimään, mitä meidän lukupiirimme kirjailijavieraat ovat mahtaneet pohtia.

Minna:

Olen lukenut melko tuoreeltaan sekä Ihon ajan (WSOY, 1993), joka kertoo perheen äidistä että Pääoman (Otava, 2013), joka kertoo isosiskosta. Vaikka isä ei näissä kirjoissa aivan näkymätön olekaan, mielikuvakseni on jäänyt, että hän on sen sortin epähenkilö, että kirjailija haluaa antaa hänelle tilaa vain välttämättömän verran.

Nyt Anjalla on takanaan elettyä elämää, kypsymistä, ratkaisukeskeisen terapetin koulutus ja 10 vuotta käytännön työtä terapeuttina. Tämän romaanin myötä ympyrä sulkeutuu, ja perhe on käsitelty. Näin Anja Snellman on itse kuvannut romaanejaan haastatteluissa.

Olen kirjoittanut fiktiivisin juontein äidistäni (Ihon aika), siskostani (Pääoma) ja nyt isästäni. Nyt voin sulkea tämän laatikon, oman pienen hullunkurisen perheeni.”

Anja Snellman

Snellman on valinnut sinä-kerronnan, mikä osaltaan kertoo, että tilit isäsuhteessa alkavat olla tasan, eikä romaanin päähenkilö (sillä romaanistahan kaikesta omaelämäkerrallisuudesta huolimatta on kyse) enää ole tapahtumien, pyörityksen ja epävarmuuden keskiössä, vaan on saanut niihin etäisyyttä.

Isät ovat epätäydellisiä. Isät saattavat juoda liikaa, he saattavat käydä vieraissa ja laiminlyödä perhettään monin tavoin, ehkä lyödäkin. Mieleen ei kuitenkaan ihan heti tule toista perhekuvausta, jossa isä olisi tyystin vailla sitä toista, usein vähemmän näkyvillä olevaa valoisaa, kannustavaa ja rakastavaa puolta. Tällaisen tasapainottavan elementin sijaan Anja Snellman etsii ja löytää isän käytökselle selittäviä tekijöitä ja nyt jo matkan päästä pyrkii jollain tavalla ymmärtämään tätä.

Ylimmäinen Velkoja antoi isäsi käyttöön kuusikymmentäyksi vuotta, jotka se sirotteli maailmalle: viattomuutensa se jätti Sortavalaan, kiihkonsa Viipuriin, seikkailunhalunsa Moskovaan ja Kairoon, rakkautensa Barcelonaan ja katkeruuden, sen se kylvi Helsinkiin.”

Kaikki minun isäni, sivu 231.

Samalla hän kuvaa isän, tai oikeammin isän puuttumisen vaikutusta omaan elämäänsä. Kuinka hän on etsinyt turvallista isää auktoriteeteista ja idoleista, jopa ismeistä.

Isänpäiväksi ei, lukulistalle KYLLÄ!

Jos minun omalla tavallaan epätäydellinen ja rakastava isäni olisi vielä elossa, en ostaisi tätä kirjaa hänelle isänpäivälahjaksi. En myöskään suosittele tätä romaania isänpäivälahjaksi kenellekään. Sen sijaa lukulistalle Kaikki minun isäni kannattaa ottaa, sillä raadollisuutensa lisäksi se myös antaa toivoa. Vaikka Ensio Kauranen ei pystynyt katkaisemaan ylisukupolvista katkeruuden kierrettä, hänen tyttärensä Anja on osoittanut viimeistään tällä romaanilla, että sekin on mahdollista. – Minna

Kirjan tiedot

• Anja Snellman: Kaikki minun isäni
• WSOY, 2021
• Kansi: Martti Ruokonen
• 237 sivua, 4 h 58 min
• Äänikirjan lukija: Hannamaija Nikander