Antti Vihinen: Punainen prinsessa – taitava trilleri lähihistoriamme terrorismista

Antti Vihinen on monipuolinen kulttuurivaikuttaja, joka kiinnostui Saksassa vaikuttaneesta kotoperäisestä terrorismista  opiskellessaan Liittotasavallassa. Hänen romaaninsa Punainen prinsessa luotaa kansainvälisen terrorismin, tiedustelupalvelujen ja Saksojen, sittemmin yhdistyneen Saksan salattua menneisyyttä, ja pitää lukijansa tiukassa otteessa läpi monien, yllättävienkin juonenkäänteiden.

Mikä on Punaisen prinsessan rikos ja kuka sitä selvittää?

On juhannus 2018, ja Pyhäjärvestä löytyy kuollut, jo eläkeikään ehtinyt nainen jota kukaan ei kaipaa. Tapausta ryhtyvät selvittämään tamperelaiset rikostutkijat Berglund ja Ruokosalmi, jota ronskin kielenkäyttönsä vuoksi myös Ruokottomaksi kutsutaan.

Sattuman kauppaa vainaja paljastuu Berglundin ja Ruokosalmen kouluaikojen syntyperäiseksi saksanopettajaksi, jota koulupojat, erityisesti Ruokosalmi olivat kuumasti ihailleet.

Ovatko dekkarin henkilöt uskottavia / kiinnostavia?

Punaisen prinsessan juoni lähtee vetämään hurjiin kuvioihin, joissa mukana ovat niin Saksan liittotasavaltaa pelossa pitänyt terrorstijärjestö Rote Armee Fraktion (RAF) kuin DDR:n turvallisuuspalvelu Stasi. Pidin ensin tutkijoiden ja ruumiin yhteyttä niin kovan luokan sattumana, että se jo kolkutteli uskottavuuden rajoja. Toisaalta vakoojatarinoita lukeneena ja kesäkurssiopiskelijana aavistuksen DDR:n arjesta kokeneena en pidä tällaistakaan sattumaa ihan mahdottomana.

Juonenkuljetus Punaisessa prinsessassa on taidokasta ja pitää otteessaan. Ajankohtaisuutta tuovat Saksojen yhdistymisen jälkimainingit. Vaikka DDR:n liittämisestä Liittotasavaltaan on jo aikaa, tuo tapahtuma muistuttaa klassisesti sipulia: kuorimalla löytyy aina uusia kerroksia. Yhdistyminen vaikutti monin tavoin, osa itäsaksalaisista menetti paljon, ja molemmin puolin vanhaa rajaa on monilla paljon pelättävää arkistojen avauduttua.

Opitko jotain yhteiskunnasta / kulttuurista / jostain muusta?

Muutaman vakoojatrillerin – joko fiktiivisen tai tosielämään perustuvan – lukeneenakin hämmästyn aina vaan uudestaan salaisten palvelujen toiminnan pitkäjänteisyydesta ja tavoitteellisuudesta. Näille uhrataankin sitten kaikki muu, myös inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus. Myös Punaisen armeijakunnan (RAF) ja Stasin yhteistyön laajuus oli hyytävää luettevaa.

Punainen prinsessa yhdistää aineksia todellisista tapahtumista fiktioon tavalla, joka ehdottomasti lisää romaanin kiinnostavuutta. Samalla lukija saa olla tarkkana, ettei ota ihan kaikkia tosielämää sivuavia tapahtumakuvauksia täytenä totena. Juonipaljastusten välttämiseksi ei tästä sen enempää.

Miten paljon dekkarissa kuvataan päähenkilön elämää?

Jonkin verran saamme tietää leskeksi jääneen rikostutkija Markus Berglundin ajatuksista ja elämästä. Normikansalaisen näkökulmasta poikkeavaa pohdintaa tekee kirjan nimihenkilö Punainen prinsessa. Koin melko koskettavana entisen terroristin kuvauksen elämästään, jossa hän on menettänyt vapautensa, vaikkei olekaan jäänyt kiinni.

Onko juoni vetävä? Ajankohtainen? Entä yllätyksellinen, arvaako lopun?

Melko tiukasta tarinankerronnastaan huolimatta Punainen prinsessa ei ole yksinomaan toimintatrilleri, vaan valottaa myös keskeisten henkilöiden elämää ajatuksia ja valintoja. Kaikkea ei kuitenkaan paljasteta, ainakaan liian aikaisin, joten lukijalle jää mukavasti tilaa omalle pohdinnalle.

Onko dekkari raaka, ahdistava tai pelottava?

Dekkariasteikolla Punainen prinsessa ei ole erityisen raaka eikä pelottava. Sen ahdistavuus minulle syntyy heijastuksista omiin, vaikkakin vähäisiin kokemuksiini DDR:n todellisuudesta sekä kulissien takaisten yhteistyökuvioiden ja intriigien näyttämisestä. Haluanko tietää tämän kaiken, kun en siihen voi vaikuttaa? Vastaus: Totta kai haluan, onhan Punainen prinsessa kuitenkin fiktiota!

Herättikö dekkari sinussa ajatuksia, koskettiko?

Oih, kyllä kosketti! Sellaiset käsitteet kuin Finnjet, opiskelijaviisumi Saksan liittotasavaltaan tai Bonnin edustusto heittivät minut muisteloihin viime vuosisadalta. Ajatuksia heräsi terrorismin olemuksesta, ryhmädynamiikasta ja manipuloinnista. Punainen prinsessa kannustaa näidenkin teemojen tarkasteluun. 

Suositteletko ja kenelle? Montako tähteä?

Antti Vihinen kirjoittaa paitsi kiinnostavasta lähihistoriasta myös erittäin sujuvasti ja vakuuttavasti. Suosittelen Punaista prinsessaa kaikille hyvän jännärin ystäville, erityisesti poliittisesta lähihistoriasta kiinnostuneille dekkarifaneille.

• Antti Vihinen: Punainen prinsessa
• Into 2021
• myös e- ja äänikirjana
• 357 s / 11 t 46 min
• äänikirjan lukee Jukka Pitkänen